Sunnuntaina estekurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave. Päivän ensimmäisellä tunnilla pääsimme treenaamaan erityisesti istuntaa.
Verryttelyssä treenasimme kevyttä ja esteistuntaa sekä hyppyyn mukautumista, ilman esteitä siis. Minun ongelmanani on jo pidempään ollut se, että kippaan ylävartalolla eteen enkä teekään mitään muuta. Oikeasti pitäisi saada vietyä takamusta taakse eikä tehdä liikettä vain ylävartalolla. Jotenkin tuntuu, ettei kroppani anna siihen suuntaan periksi enkä saa vietyä itseäni oikeaan asentoon. Sain treenailla tätä ihan käynnissäkin oikeaa asentoa haeskellen. Hieman sain parsittua tätä, mutta edelleen tasapaino jäi vähän hukkaan ja tuntui, että kippasin aina liikaa eteen. Tätä se jäykkyys teettää.
Sitten siirryimmekin jumppasarjan pariin ja pääsimme treenaamaan istuntaa kunnolla. Jumppasarjalla oli askeleen välein kavaletti, pysty ja toinen pysty, joka viimeisellä kierroksella muuttui okseriksi. Tehtävälle lisättiin se, että ensin tulimme sen toinen käsi sivulle ojennettuna. Sitten aloimme seurata opettajan kättä tehden samat liikkeet kuin hänkin. Tämä kikka auttoi niin hyvin olemaan hillumatta itse hypyissä liikaa. Mukautumisesta tuli luontevaa ja automaattista, kun en päässyt tekemään sitä, sillä jouduin keskittymään opettajan liikkeiden matkimiseen. Oma istunta tuntui toimivan pehmeästi ja helposti ihan itsestään. Mukautuminen oli ihanan helppoa! Tästä tehtävästä jäi tosi hyvä fiilis. Kunpa osaisin ilman käden heilutteluakin jättää istunnan vähän enemmän niin sanotusti oman onnen nojaan. Nyt kun näyttää siltä, että mitä enemmän yritän mukautua hyppyihin, sitä enemmän teen liikaa ja väärään suuntaan. Tämä tehtävä onneksi paljasti sen, että vielä on toiveita oppia mukautumaan oikeasti paremmin. Kroppa hanskaa sen, kunhan mieli ei puutu liikaa peliin.
Tulimme tunnilla myös kahta lävistäjää, jolla oli kavaletti ja pysty. Yritimme tehtävällä laukanvaihtoja. Kavaletin ja pystyn väli oli meille Paven kanssa neljä askelta. Vaihdot olivat tällä kertaa pitkälti hukassa. Saimme parit vaihdot vasemmasta laukasta oikeaan, mutta vaihdot oikeasta vasempaan olivat liki kokonaan kadonneet. Lopulta ihmeellisellä rämpimisellä ylitimme kavaletin ja pääsimme pystylle neljällä askeleella. Ilmeisesti Pave lähti hyppyyn aavistuksen kauempaa, jolloin se lopulta kertaalleen nappasi hypyssä vasemman laukan. Olipa hankalaa saada vaihtoja! Enkä edes tiedä, miksi vaihdot eivät onnistuneet nimeksikään. Jäin varmaan säätämään jotain eikä laukkakaan ollut priimaa, mutta silti oli poikkeuksellisen hankalaa.
Tunnin parhaat hetket tulivat tosiaan jumppasarjalla. Jos saman rennon mukautumisen saisi esteille aina, olisipa hyppäämisen se osuus helppoa. Mutta kun ehdin ajatella liikaa, teen mukautumisessakin liikaa. Erityisesti ylävartalolla. Hyvä kuitenkin tietää, että kyllä se parempikin mukautuminen siellä jossain on. Kunhan en vain yritä liikoja, vaan annan hypyn viedä hyvällä tavalla mukanaan.
Videoista kiitos Sennille!
