Maanantaina tunnilla oli luvassa koulua viiden ratsukon voimin. Ratsukseni sain Hempan. Tunnilla pääsimme treenaamaan pohkenväistöjä sekä askeleen säätämistä.
Alkuverryttelyn menimme kaikissa askellajeissa hieman temponmuutoksia tehden. Hemppa liikkui alusta asti itse aika mukavasti. Erityisesti ravissa se vastasi pohkeeseen kivasti. Niinpä askelta oli aika helppo pidentää ja lyhentää. Hempaltahan löytyy mukavasti liikettä. Välillä se tosin yritti nykiä ohjia, mutta aika maltillisesti. Muistin sen olleen pahempi siinä puuhassa. Askeleen lyhentämisessä olisin saanut hallita oman kroppani paremmin, sillä Hemppa reagoi istuntaan hyvin. En saanut oltua ehkä riittävän tasapainossa, jolloin Hemppa reagoi välillä vähän isommin esimerkiksi hidastuksiini kuin mitä olin tarkoittanut.
Seuraavaksi ratsastimme kulmat takaosaa niissä ulos väistättäen. Ajatus oli siis vähän etuosakäännösmäinen. Tulimme kulmia väistöajatuksella kaikissa askellajeissa, laukassa vähän vähemmän tarkasti. Tehtävällä sain pitää huolta Hempan ulkopuolesta. Väistöt lähtivät ihan asiallisesti, mutta jos en pitänyt ulkopuolta hallussa, jatkoi Hemppa väistöä tavallaan liikaa ja pääsi pullahtamaan suoristuksessa vielä ulommas. Suoristukseen sai siis kiinnittää enemmän huomiota. Hemppa nappasi tehtävästä mukavasti kiinni. Ravissa ja laukassa kulmiin tultaessa sai ensin ajatella askeleen lyhentämistä ja sitten vasta väistöajatusta. Parhaimpina hetkinä Hemppa kuunteli kulmissa tarkasti ja lyhensi askelta hyvin, jolloin kulman saattoi ratsastaa väistöä hyödyntäen.
Työstimme vielä lopuksi laukkaa. Haimme lyhyempää laukkaa ympyröillä. Tiesin Hempan pystyvän vaikka millaiseen lyhennykseen, mikä motivoi yrittämään. Yritin rauhoittaa istuntani, mutta pitää Hempan liikkeessä pohkeella. Kun sain itseni istumaan paremmin, lyhensi Hemppa laukkaa aika kivasti. Hitsit, olipa kiva prässätä! On se yllättävän paljon helpompaa, kun hevosella on luonnostaan skaalaa liikkumisessa.
Siinäpä olikin tunnin päätehtävät. Hemppa oli kivempi kuin muistin, erityisen mukavaa oli mennä kunnon liikkeillä varustetulla ratsulla. Ohjienkin nykiminen oli harmittomampaa kuin olin muistellut. Tunnin läpi sain kiinnittää huomiota siihen, että sekä energia että rentous olivat olleet mukana. Hemppa kun tarjosi välillä etenemistä hieman hirvenä tai sitten pyöreämpää menoa vähän löysempänä. Löytyi sitä parempaakin ja pyöreämpääkin menoa, kun vain osasi pyytää. Tunti oli mukavaa vaihtelua, ja erilaisten hevosten ratsastaminen on vain hyödyksi.
