Perjantain Artsin tunnin menin Pavella. Ratsukoita oli yhteensä kolme, ja pääsimme treenaamaan avotaivutuksia ja siirtymisiä niiden aikana. Alkuverryttelyssä menimme kaikki askellajit läpi. Pave hirveili tänään eikä oikein liikkunut eteen. Neuvoksi tuli hakea ensin pyöreys ja sitten eteneminen, kun taktiikka toisinpäin ei ottanut toimiakseen. Pientä parannusta tuli, mutta Pave jäi silti enemmän hirvimoodiin kuin rennosti tuntumalle.
Teimme avotaivutukset pitkille sivuille. Aloitimme käynnissä. Tapailin taas palikoita kohdilleen, joskin ne tuntuivat olevan tänään hukassa. Pave jännittyi, jolloin hommasta ei tullut mitään. Yritin olla hermostumatta ja pyytää Pavea palaamaan kuulolle ja hoksaamaan tehtävän jujun. Kovin suurta menestystä ei tullut, mutta en sentään turhautunut ihan älyttömästi.
Sitten tehtävään lisättiin siirtymisiä. Ensin teimme käyntiavotaivutuksesta siirtymisen raviin. Raviavotaivutuksessa puolestaan teimme lyhyen siirtymisen käyntiin. Lopuksi raviavotaivutuksesta nostettiin laukka, jossa tapailtiin vielä avotaivutusta. Me Paven kanssa toki teimme nämä kaikki viralliset avotaivutuskohdat alkeismallia tapaillen.
Siirtymiset pistivät meillä aina avotaivutuksen kaltaisen asetelman sekaisin, jolloin se piti hakea aina siirtymisen jälkeen uudelleen. Minulla oli melkoinen työ yrittää saada Pave avotaivutuksen kaltaisessa pysyen siirtymään toiseen askellajiin. Pave taas alkoi ennakoida heti, kun laukka tuli kuvioon, jolloin se oli paikoin sangen hankala saada malttamaan ja ymmärtämään pyynnöt avotaivutuksen kaltaisesta liikkeestä. Kaikissa hankalissa hetkissä piti kuitenkin vain muistaa istua jämäkästi, jotta Pave ei saanut kiskaistua minua irti satulasta ja hiihdeltyä siinä samalla matkoihinsa. Laukannostoissa meillä tuli jonkin verran vääriä laukkoja, kun Pave pääsi suoristumaan avotaivutuksen kaltaisesta, ja minä vielä hankaloitin hommaa roikkumalla sisäohjassa. Onneksi opettajalta tuli neuvoja sen verran, että sain vähän korjattua omaa vaikuttamistani, ja Pavekin saattoi ymmärtää minua hieman paremmin.
Loppuun menimme vielä tovin ravia itsenäisesti. Pave liikkui nyt ihan asiallisesti, joten tunnin jumpat olivat olleet avuksi. Vaikka tunnin tehtävät eivät olleet helpoimmasta päästä, sain pidettyä oman asenteeni kohtuullisesti plussan puolella. Kun en alkanut herneillä itse, oli Pavekin vähän helpompi saada kipityshetkistä takaisin kuulolle. Avotaivutuksen harjoittelu tekee hyvää meille, ja kyllä se vielä sieltä löytyy. Kunhan vain jaksamme sitä treenata.
