Estekurssin kolmas tunti meni rataharjoituksen parissa. Nyt ratsukoita oli kuusi. Kävin Paven kanssa askellajit läpi, ja tunnuimme molemmat vähän väsyneiltä. Tai ainakin minä. Asetukset ja taivutukset eivät juuri menneet läpi, eikä Pave liiemmin innostunut temponvaihteluita esittämään. Verryttelyhypyt otimme oikeassa kierroksessa pystylle ja vasemassa okserille. Ne menivät onneksi ihan mukavasti, kun muistin ratsastaa enkä heittäytynyt matkustamaan.
Saimme odotella neljän ratsukon suorituksen ajan ja taisimmepa siinä nukahtaa lopullisesti. Tai edelleen ainakin minä. Rata oli sinällään simppeli seitsemän esteen kokonaisuus. Korkeus oli 80 senttiä, mikä kehtasi tällä kertaa aiheuttaa jonkinlaisen rimakauhun. Luulin vasta päässeeni takaisin siihen, että 80 senttiä on mukavuusalueella.
Radalla matkaan lähdimme mummoillen oikeassa laukassa. Ykköselle tulikin vähän kehno hyppy, mutta Pave pelasti ja nappasi vasemman laukan. Jatkoimme kakkoselle samalla töpeksinnällä, mutta edelleen ihmeellisesti esteen yli mennen. Kolmoselle tulikin jo sellainen hyppy, josta jäin jälkeen ja päästin muuhun kykenemättä ohjat pitkäksi. Sen jälkeen ei ollutkaan enää toivoa saada hommaa kasaan ja ehtiä neloselle. Ei siis muuta kuin pieni nollaus ja samalla opettajalta komento aloittaa koko homma alusta.
Ykkönen meni nyt aavistuksen paremmin, vaikka oma mukautuminen oli kehno. Laukan Pave vaihtoi toivotusti vasemmaksi. Kakkosen ja kolmosen linja ei sujunut, vaan Pave tikkasi sille kuudennen miniaskeleen. Yli kuitenkin mentiin molemmista ja puhtaasti. Sen verran hommasta katosi kuitenkin ote, että piti ottaa pieni nollaus ja ylimääräinen lenkki ennen kuin pääsimme lähestymään neloselle. Se ylittyi kohtalaisesti, ja Pave nappasi oikean laukan. Viitoselle Pave ponnisti kauempaa, mutta pääsi kuutoselle kuudella askeleella asiallisesti. Edessä oli vielä kahden askeleen sarja. Koska laukka oli ollut läpi radan vähän hakusessa, ei sarjakaan mennyt kuin oppikirjassa. Pave tikkasi siihen yhden miniaskeleen lisää ja sen seurauksena nappasi puominkin mukaan. Kisaradalla tällä suorituksella tuloksena olisi ollut kahdeksan virhepistettä kiellosta ja pudotuksesta. Todennäköisesti vielä virhepiste tai pari ylitetystä enimmäisajasta.
Saimme ottaa loppuun vielä uusiksi esteet 5–7b. Viitosen ja kuutosen kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Yritin huolehtia laukan sujumisesta, mutta vähän vaisuksi se silti jäi. Sarjalle tulinkin vähän huolestuneena. Tiesin Paven aistivan jännitykseni, joten päädyin varmistelemaan vahvalla äänellä, että Pave pisti sarjaväliin vain ne kaksi askelta. Pave totteli kiltisti meuhkaavaa kuskiaan ja selvitti sarjan nyt kahdella askeleella puhtaasti. Siinä olikin meidän kurssin hyppelymme.
Kurssi päättyi rimakauhun ja häsläyksen yhdistelmään, mikä aiheutti luonnollisesti pulmia radalla. En taas tajua, mistä nämä kaksi löysivät taas tiensä päähäni. Edellistunnin hypyt ja etenkin mukautumiset olivat sujuneet ihan hyvin. Mutta sitten pistetään seitsemän estettä eteen, niin koko kuski menee ihan tiloihin. Höh! Mutta tulipahan treenattua esteitäkin kaksi päivä putkeen. Hyötyähän siitä vain on.
Videosta kiitos tuntia seuranneelle!
