Lauantaina lähdimme viimeistä kertaa koko JKH-tiimin kanssa maastolenkille. Me Paven kanssa sijoituimme keskelle Noran ja Hempan ottaessa vetovastuun Kaisan ja Vaken pitäessä perää.
Kävimme kävelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin olosuhteiden pakosta. Jäisten teiden päälle oli satanut hieman lunta, mutta se ei ollut vielä tiivistynyt pintaan. Pavella on tosiaan hokkikengät edessä, mutta takasissa ei mitään. Köpöttelimme tietä pitkin metsäreitille, sen läpi toiselle tielle ja siitä kotiin.
Reissu meni muuten hyvin, mutta kotimatkan loppuosuuden tiellä Pave liukastui kunnolla. Sen takajalat lähtivät alta, jolloin Pave-raukka kävi ihan istuallaan. Se onneksi ponnisti siitä ylös kaikessa rauhassa eikä hätäillyt. Käyntikin jatkui siitä normaalisti. Kunhan tuo lumi viitsisi nyt pysyä maassa ja tiivistyä sopivasti, jotta lenkeillä ei tarvitsisi moisia jännitysmomentteja kokea. Tästä selvisimme onneksi vain säikähdyksellä, joten reissu päättyi pienten tykytysten jälkeen ihan hyviin fiiliksiin.
