Lauantaina Artsin koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme työstämään enemmän laukkaa. Ratsukoita oli edelleen neljä, ja minun ratsunani jatkoi Pave.
Aloitimme tekemällä pysähdyksiä käynnistä. Käänsimme pitkän sivun keskeltä ja teimme pysähdyksen kentän keskelle. Käynnissä sain hakea sopivaa pontevuutta, jotta Pave ei madellut etuosallaan röhnöttäen. Jos tästä matelusta yritin pysähdystä, pääsi se venymään. Riittävän aktiivisesta käynnistä pysähdys oli helpompi tehdä, kun Pave oli aavistuksen enemmän takajalkojensa päällä. Pysähdyksissä pyrin taas käyttämään istuntaa ja polvijarrutusta enemmän kuin ohjia, mikä onnistui ihan hyvin (vaikka niin paljon ohjista ja niissä roikkumisesta tykkäänkin).
Sitten siirryimmekin jo laukkatehtävän pariin. Nostimme laukan pitkän sivun lopusta ja käänsimme vähän ennen toisen pitkän sivun aloittavaa kulmaa suoralle linjalle, joka siis kulki uran ja keskihalkaisijan välillä. Sitä menimme pätkän suoraan, kunnes ratsastimme lyhyellä lävistäjällä keskihalkaisijan poikki ja suoristimme taas toiselle suoralle linjalle. Vähän ennen päätyä siirryimme raviin ja jatkoimme vastakkaiseen suuntaan.
Tehtävässä olennaista oli löytää sopiva laukka, joka ei ollut löysä, mutta ei myöskään liian kiireinen. Näin pieni vastalaukka sujui tasaisemmin eikä tasapaino päässyt keikahtamaan ja aiheuttamaan laukan vaihtumista raviin. Me Paven kanssa saimmekin keskittyä tähän sopivan laukan löytämiseen. Pave alkoi ennakoida tehtävää ja hirveillä, mikä vaikutti tietysti laukan sujumiseen. Sinällään ensimmäinen suora linja samoin kuin lävistäjäpätkä onnistuivat, mutta niiden jälkeinen siirtyminen raviin toisella suoralla linjalla oli aika kamala. Pave kipitti menemään, ja kesti aina tovin ennen kuin sain sen takaisin hallintaan. Monen kierroksen jälkeen tajusin lopulta, että laukka on napattava heti alussa kunnolla haltuun. Vähän sinnikkäämmällä ratsastuksella sain Paven pysymään laukassa kuulolla, kun en antanut sille aikaa ajatella omiaan. Näin pääsimme tehtävälle tasaisemmassa ja rauhallisemmassa laukassa, jolloin ensimmäinen suora linja, lävistäjäpätkä ja vielä toinenkin suora linja samoin kuin siirtyminen raviin menivät paljon paremmin. Maltti on valttia tällaisella tehtävällä.
Tunnin aikana löysin taas hyviä hetkiä ja keskityin niihin, vaikka väliin mahtui hankalampiakin hetkiä. Oikeita nappuloitakin oli löytynyt, sillä loppuravissa Pave oli todella hyvä. Se ravasi pyöreästi ja aktiivisesti ihan itse, ja saatoin taas vain virnuilla selässä leveästi. Olipa makea fiilis! Tunnin jälkeen leijailinkin hyvissä fiiliksissä ja mieleni teki rallatella ääneen. Voi jee, että tunnin onnistuneet hetket voivatkin saada niin hyvälle mielelle.
