Perjantaina käynnistyi Artsin viikonlopun mittainen koulukurssi, johon osallistuin Pavella. Viikonlopun aikana luvassa oli viisi tuntia kouluvääntöä, ja se tulikin todella tarpeeseen. Kurssin ensimmäiselle tunnille sain Paven edellispäivän pätevän kuskin todella hyväksi ratsastamana. Tunnilla teimme pohkeenväistöjä ja siirtymisiä. Ratsukoita tunnilla oli neljä.
Teimme pohkeenväistöjä pitkän sivun alusta keskihalkaisijalle käynnissä ja ravissa. Olin pyhästi luvannut itselleni ottavani tänään hankalat paikat tavallista rauhallisemmin, mikä onnistuikin aika hyvin. Väistöissä Pave välillä jäkitti ja hirveili, mutta juttelin sille mukavia ja samalla pidin itseni vähän rennompana. Pätevän edellispäivän kuskin työ näkyi Pavessa, sillä se väisti pääosin aika helposti, myös ravissa. Olipa kiva mennä minulle yleensä aika työläitä väistöjä tavallista sujuvammin. Vielä kun osaisi itse ratsastaa hevosen hyväksi.
Väistöjen jälkeen jatkoimme siirtymisten tahkoamisella. Teimme ravista käyntisiirtymisiä lävistäjällä. Siirtymisessä jarrutusapuna käytettiin polvien sulkemista satulaan ja mahdollisimman vähän ohjaa, jotta hevonen pysyisi rentona. Paven kanssa jouduin vähän turvautumaan ohjaankin, mutta sain haettua hyvin polvijarrutustakin mukaan. Siirtymiset käynnistä raviin olivat kohtuullisen tasaisia ja aika rentoja. Tehtävään lisättiin käyntisiirtymisen jälkeen tehty laukannosto ja pieni pätkä laukkaa. Muutamat nostot lähtivät ihan kivasti, mutta paikoin Pave alkoi vähän ennakkoida tulevaa nostoa eikä malttanut niin hyvin. Nostoissa tärkein kertaus oli istua rauhassa eikä yrittää soutaa hevosta laukkaan. Palasimme vielä ravi-käynti-ravisiirtymisten pariin kolmikaarisella kiemurauralla, jolla siirtymiset käyntiin teimme suoristuskohdissa. Siirtymiset onnistuivat meillä tälläkin tehtävällä ihan kohtuullisesti.
Lopuksi teimme vielä ravilisäyksiä uralle. Tässä kohdassa tulivat tunnin parhaat onnistumiset. Pave oli oikein hyvin kuulolla ja lähti pienillä kannustuksilla lisäämään ravia kivasti. Mikä parasta, sen sai vähän isommasta ravista takaisin ihanasti istuntaa ja pientä polvijarrutusta käyttämällä. Eikä jarruttaminen hyydyttänyt sitä, vaan yhtä hyvin se lähti taas lisäämään ravia. Jee! Virnuilin selässä kuin mikäkin ääliö, sillä meno tuntui niin hyvältä. Vaikka ei sillä lisäyksellä mitään kymppejä olisi kouluradalla kerännyt, oli se meiksi varsin hyvää työskentelyä.
Tunti päättyi todella hyviin fiiliksiin. Oli niin makea mennä Pavella pätevän kuskin jälkeen. Mieltä lämmitti myös se, ettei Pave mennyt tunnin aikana huonommaksi, vaan väläytteli vielä lopussa tosi hyviä hetkiä. On se vain kiva aina huomata, mihin Pave pystyy, vaikka en sitä osaakaan siitä itse aina kaivaa esille.
