Keskittymisen puute pienillä esteillä

Lyöttäydyin vielä keskiviikon A-tunnille, sillä olin kuullut tunnilla hypättävän rataesteitä. Ratsuksi olin tietysti kisojen kolkutellessa aivan ovella toivonut Potteria, ja opettaja toteutti toiveeni. Myös Kaisa oli treenassa kisoihin. Alkuverkassa opettaja neuvoi tekemään käännökset ympyröillä niin suoralla hevoselle kuin mahdollista eniten ulkoapuja käyttäen. Tämä auttaisi siihen, että myös esteelle pääsee ratsastamaan suoralla hevosella, jolloin muun muassa suunnanvaihtamiset esteillä onnistunevat paremmin. Potter oli mennyt päivällä aiemmin jo yhden tunnin, joten se oli kohtalaisesti hereillä. Oikeaan kierrokseen se kääntyi aika mainiosti, mutta vasemmalle tökki. Potter lähti liiraamaan ympyrältä heti ulos, jos unohdin hetkeksikään kääntää. Laukassa meno oli vähän tihkasta, mutta kevyt istunta auttoi. Saisin kuitenkin paremmin herätellä hevosen liikkumaan jo alkuverkassa, sillä löysäily siinä kohden kostautuu yleensä myöhemmin.

Ennen rataa hyppäsimme esteet 1, 2 ja 3 sekä 4 ja 5. Ykkösesteen hypyssä piti saada oikea laukka vaihtumaan vasemmaksi, mutta molemmilla kerroilla laskeuduimme Potterin kanssa väärässä laukassa. Yritin muka johtaa, mutta onnettomaksi jäin. Keksinpä myös kertaalleen sukeltaa rumasti, kun arvelin Potterin lähtevän kauempaa. Väärä valinta, sillä ratsu otti kiltisti vielä sen yhden askeleen. Esteiden 2 ja 3 linja oli 20 metriä ja tavoitteena oli tulla se viidellä. Luulin askelmäärän tarkoittaneen pitkälaukkaisia hevosia, joten puksuttelimme välin kuudella Potterin kanssa. Opettaja korjasi myöhemmin, että viisi olisi ollut meillekin parempi. Muuten linja meni hyvin, askeleet sattuivat kohdilleen enkä keksinyt omia ponnistupaikkojani. Lopuksi tulimme vielä esteet 4 ja 5, joista nelosen alla oli pari muurilaatikkoa ja viitosella puolestaan musta-punainen portti. Potteri ei ollut näistä moksiskaan, vaan hyppäsi kaiken helposti. Laukka piti tosin vaihtaa vasemmasta oikeaksi nelosesteen jälkeen, sillä johtamiseni ei taaskaan toiminut. Pah. Videolta tarkistettuna johtamisestani on tullut ihmeellistä nykimistä, hyi.

Tunnin perusrata käsitti esteet 1-5 ja uusinta puolestaan esteet A-E. Perusradan korkeus oli ehkä noin 60 senttiä. Lähdimme matkaan viimeisenä, joten odottelu oli vähän hyydyttänyt Potteria. Ykkönen ylittyi ihan ok tästä huolimatta, ja laukkakin vaihtui viimein hypyssä oikeasta vasempaan. Esteiden 2 ja 3 linja meni nyt viidellä askeleella, vaikka kakkosella kopsautimmekin puomia kuuluvasti. Vähän tosin kannustin Potteria varmuuden vuoksi. Nelosella Potter lähtikin hitusen ennen minua hyppyyn, mutta vaihtoi sentään laukan vasemmasta takaisin oikeaksi. Viitoselle tultiin hyvin, mutta laukka meni vaihtumaan siinä turhaan oikeasta vasemmaksi. Potter kuitenkin vipsautti itsensä vikkelästi takaisin myötälaukkaan, kun huomasi asian.

Uusintaradalle pari estettä nousi 80 senttiin. Päätin alun töksähdysten takia unohtaa koko uusinta-ajattelun ja ratsastaa kerrankin rauhassa ja ajatuksella. Sillä ei voiteta kisoissa, mutta nyt en moista tällä korkeudella osaa haaveillakaan. A-este eli portti ylittyi mutkitta, ja laukka pysyi edelleen oikeana. Kannustin Potteria estettä B kohti, mutta nykäisystäni johtuen laukka jäi vaihtumatta. Potter kuitenkin auttoi ja vipsautti itsensä vikkelästi vasempaan laukkaan. Varmistelin taas, kun edessä odotti 80 sentin este, jolloin Potter hyppäsikin aika kivan näpsäkästi vaihtaen laukan esteellä vasemmasta oikeaan. Linjalle kääntyminen ei ollut tiukkaa nähnytkään ja esteen D hyppy oli hassun ilmassa roikkuva. Linja meni kuitenkin viidellä askeleella, kun kannustin Potteria parilla viimeisellä askeleella. Toki se oli väärin siinä mielessä, että jo linjalle tullessa olisi pitänyt olla oikea laukka alla, jotta väli olisi mennyt komennuksitta. Olin kuitenkin tyytyväinen, että tajusin puuttua asiaan sen sijaan, että olisin jättänyt Potterin yksin. Silloin tuloksena olisi ollut todennäköisesti turhan lähelle ajautunut hyppy.

Uusintaradan jälkeen opettaja kommentoi sekä minun että Potterin tsemppaavan paremmin vähän korkeammille esteille, kun taas pienillä meillä ei mene ihan niin hyvin. Tajusin itsekin, että ratsastan pienet esteet monesti sinnepäin, koska tiedän hevosen mönkivän niistä vaikka paikoiltaan yli. Ehkä eteeni pitäisi rakennella selvästi teknisiä tehtäviä, joista ei selviydy humputtelemalla. Tai sitten puolestaan voisin alkaa itse tajuta, että jos en malta keskittyä pienillä esteillä, ei tuurini yhtään korkeampien esteiden kanssa jatku kovin pitkään. Lisäksi mielen perukoille jäi mietityttämään opettajan useat kommentit siitä, että saisin pitää vasemman kylkeni vahvempana ja keskittyä korjaamaan painoani pois vasemmalta. Ei ihme, jos laukat eivät vaihdu tai vaihtuvat vahingossa, kun roikun toispuoleisesti ratsun kyydissä. Tähänkin taitaa auttaa vain yksi lääke: lisää treeniä.

Videoista kiitos Alekseille!