Alkuverkan jälkeen lähdimme tulemaan päätyihin laitettuja puomeja, joilla toisella piti vähän lyhentää askelta, toisella taas pidentää. Pääosin Epper tuli puomit sekä käynnissä että ravissa ihan hyvin. Lyhennyksiin ei juuri tarvinnut tehdä mitään, mutta ravissa pidennyksiin sai jo vähän hoputtaa. Yritin oikaista pidennyspuomeilla liian sisäreunasta, jolloin hevonen ei juuri joutunut askeleensa kanssa töihin. Opettaja pistikin meidät tulemaan puomeja enemmän ulkoreunasta, jolloin Epperiä sai ratsastaa pidentämään askelta. Se teki sen kuitenkin aika helposti, kunhan vain pidin pohkeet tuntumalla. Lyhennyspuomeilla viilattavaa olisi ollut siinä, että Epper pysyy aktiivisesti liikkeessä, vaikka tullaankin lyhyemmässä askeleessa.
Tämän jälkeen ratsastimme puomit laukassa jälleen lyhentäen ja pidentäen. Pidennyspuomeille en ensin saanut pyörivää laukkaa, jolloin askeleet eivät yltäneet hyvin. Opettaja hoksautti myös, että jäin asettamaan hevosta liikaa, jolloin tulimme liian mutkalla jo ensimmäiselle puomille. Ohjeeksi tuli pitää hevonen suorassa. Nohituksella ja suoristamista ajattelemalla pääsimmekin puomit vähän paremmin. Kauhean sujuvaa ei meno ehkä ollut enkä edes muistanut laskea lähestymisiä puomeille, vaikka olin ennakkoon sitä suunnitellut. Lyhennyspuomeilla meno sitten menikin ihan päin prinkkalaa. Tässä vaiheessa siis kostautui se, kun en alkulaukoissa ollut viitsinyt testailla lyhentämistä, vaan annoin Epperin mennä omaa tahtiaan. Niinpä Epper pääsi pudottamaan aina lyhennystä kehnosti yrittäen raville, ja könysimme puomit miten sattuu. Pohkeeni eivät pysyneet yhtään tukemassa hevosta, vaan jäin tekemään niillä jotain aivan muuta. Lisäksi ehdin unohtaa opettajan ohjeen pitää hevonen suorassa, mikä pahensi tilannetta entisestään. Meno oli sangen epäonnistunutta räpellystä, kun keskittymisenikin tuntui valuvan vauhdilla miinuksen puolelle. Lopulta taisimme saada toisen kahdesta välistä suunnilleen onnistumaan, jolloin toisetkin pääsivät viimein treenaamaan samaa asiaa.
Lopuksi menimme lyhennys- ja pidennyspuomit sekä kavaletin kerralla. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa tulemalla ensin laukassa lyhennyspuomit. Keskittymiseni oli jopa sattunut mukaan, sillä pääsimme lyhennyspuomit kohtalaisesti kerralla. Siitä jatkoimme matkaa keskihalkaisijalla olleelle kavaletille, jossa vaihdoimme laukan. Epper ei vaihtanut, sillä rymistelimme kavaletin. Yritin sitten lennosta, mutta melkoisesti sai pyydellä ennen kuin etupää vaihtoi. Takapää jäi matkasta, kunnes vääntämällä sekin tuli mukaan. Pidennyspuomit menivät myös kohtalaisesti, mutta vähän kolistellen. Laukka ei ollut niin hallinnassa eikä tiekään mikään maailman parhain. Itseä jäi silti harmittamaan eniten kavalettisähläys ja pyysinkin, että saisin tulla sen uudelleen. Opettaja pisti meidät kaikki treenaamaan vaihtoja menemällä kavaletin yli kahdeksikolla.
Kavalettikahdeksikolla vaihdot onnistuivat hyvin aina vasemmasta laukasta oikeaan, mutta toisinpäin ei meinannut tulla mitään. Yritin kyllä ehtiä suoristaa Epperin ajoissa ja jopa asettaa tulevaan menosuuntaan ajoissa, mutta jotenkin se silti onnistui laskeutumaan väärässä. Sitten taas neuvoteltiin, vaihdetaanko laukkaa lennosta vai ei. Välillä taisi vaihtaa, välillä pudotti raville ja siitä jatkettiin taas. Lopulta hyvät vaihdot saatiin aikaiseksi molempiin suuntiin, mutta tie kavaletin jälkeen oli aina turhan tiukasti uuteen suuntaan. Emme päässeet kiertämään tötsiä, kuten oli tarkoitus, vaan huiskaisimme aina matkoihimme ennen niitä. Tätäkin asiaa pitäisi parantaa huimasti, sillä etenkin esteradalla johtamisestani aiheutuvat tiukemmat tiet esteen jälkeen tuottavat usein lisävaikeuksia.
Kuvista ja videoista kiitos Noralle!
