Alkuverkan saimme mennä taas aika itsenäisesti. Yritin alusta asti saada Puppea liikkumaan itse, jotta tielle osuvat esteet ylittyisivät sutjakammin. Puppe ei ollut kauheasti samaa mieltä, vaan vaati komentamista kerta toisen jälkeen. Kannusten olemassaolon se huomasi, mutta ei kauheasti saanut lisävirtaa niistä. Puhisin ja varmasti puskinkin menemään, jotta Puppe alkaisi liikkua. Lopulta laukassa kevyttä istuntaa käyttäen Puppe alkoi liikkua kohtalaisesti itse, ja kuvittelin, että olin viimein onnistunut löytämään tämä hevosen starttinappulan. Veikkaukseni meni hieman pieleen.
Verkkahyppynä tulimme kapempaa pystyä molemmista suunnista (ratapiirroksen este 1). Pysty taisi lopulta nousta johonkin 65-70 senttiin. Hyppyjen aikana esitin sukelluksen, pystyyn nousemisen sekä kummasti muutamia mallikkaampia suorituksia. Tai ainakin pari moista, sillä vaikka Puppe lähti liikkeelle hyvin, annoin sen hyytyä paria askelta ennen hyppyä. Opettaja komensikin olla hyppäämättä ennen hevosta. Videolta katsottuna suoritukset näyttivät melkoiselta soutamiselta, ja maiskutinkin kuin seonnut satakieli. En tiedä, minne katosi se verkassa löytynyt hitunen energiaa, mutta sille olisi ollut tarvetta.
Vielä ennen rataa hyppäsimme yhden laukka-askeleen sarjan (esteet 2a ja 2b) sekä okserin (este 3) vasemmasta kierroksesta aloittaen. Komentona tuli ennen sarjaa nostaa Pupen keula ylös ja tietysti saada hevonen liikkumaan kunnolla. Sarja meni itse asiassa aika kivasti, ja laukkakin vaihtui vasemmasta oikeaan sarjan b-osalla. Vauhti kuitenkin hyytyi hieman kaarteessa, jolloin okserista selvittiin, kuten opettaja tuumasi. Annoin kaarteiden syödä laukkaa turhan hyvin ja tsemppasin vasta hevosen suoristuttua kohti estettä. Ei kovin toimiva ratkaisu.
Lopuksi tulimme radan kahdesti, ensin noin 60-70 senttisenä ja sitten noin 80 senttisenä. Ensimmäisellä kierroksella aloitimme hyytymällä ykköselle ja keilaamalla puomin alas. En ihme kyllä jäänyt murehtimaan sitä ja yritin jopa ratsastaa, mutta Puppe ei ymmärtänyt minua. Sarjakin meni siis mönkimällä yli, ja laukka jäi vaihtumatta. Sitten okserille tein isoimman mokan eli unohduin täysin matkustajaksi, jolloin Puppe liki pysähtyi esteelle, mutta päätti kilttinä ratsuna hypätä sen. En tietenkään ollut mukana, jolloin rytkähdin kaulalle hypyssä. Ehdin voivotella ääneenkin, että sinne meni missio (eli alkutunnista asettamani tavoite, ettei tällä kertaa nähtäisi paikaltaan hyppyjä). Opettaja käski meidät uudelleen okserille ja sanoi, että minun tulee tuoda Puppe loppuun asti eikä siis jättäytyä matkustajaksi, kuten tein. Toinen ylitys oli parempi, mutta ei vieläkään lähellä hyvää. Laukkakin vaihtui okserilla vääräksi, joten omat pasmat menivät sekaisin. Pikainen korjaus ravin kautta sai minut unohtamaan hyvän tien ratsastamisen, jolloin yritin puskea Pupen aika vinosti nelosesteen yli. Kuvittelin, ettei pieni vinous haittaisi mitään, mutta Puppe päätti kouluttaa ratsastajaansa ja pysähtyi esteen eteen. Ensimmäinen kielto meiltä. Ei muuta kuin uusiksi vähän paremmalla tiellä, jolloin Puppe suostui ylittämään pystyn ja vaihtamaan myös laukan. Sarjallekin tultiin vähemmän yllättäen mönkimällä, jolloin sarjan b-osalla laukka oli taas vipsahtanut vääräksi. Ei muuta kuin taas oikea laukka päälle ja viimeisen esteen yli vähän puomia kopsauttaen, mutta silti ilman pudotusta. Väärällä laukalla tosin alas, mutta se ei enää yllättänyt.
Toinen kierros meni vähän paremmin. Vauhti hyytyi hitusen okserille, tahdoin suoristua nelosella liian aikaisin ja sarjasta toisinpäin selvisimme lähinnä opettajan tahdittaessa menoa koko ajan. Laukka tosin jäi siinä vaihtumatta, mutta ravin kautta ehti ottaa myötälaukan. Huonoin hyppy tuli viimeiselle eli kuutosesteelle, kun ihan ennen aikojani suoristauduin hypyssä. Tässä vaiheessa aloin tiedostaa, kuinka helposti muutun matkustajaksi noin kolmea askelta ennen hyppyä. Toki hevoselle pitää antaa hyppyrauha, mutta se ei tarkoita sitä, että nakkaan pohkeet irti hevosesta ja lössähdän odottamaan, mitä tapahtuu. Puppe onneksi näytti, ettei sillä huvita juuri itsekseen tehdä töitä, jolloin esitimmekin näitä mönkimisylityksiä. Ilmeisesti myös ei niin sutjakoiden hyppyjen takia esitin niitä omia kehnoja mukautumisiani, joita ei onneksi ihan niin paljoa tule silloin, kun olen itsekin tekemässä osuuteni. Puppe on kyllä opettavainen esteratsu, joten nyt minun pitää vain malttaa keskittyä ja oppia pelkän häseltämisen sijaan.
Videoista kiitos Alekseille!
