Tämän viikon ensimmäinen tunti omalla tallilla hurahti kuokkijana keskiviikon B-tunnin yhdeksäntenä ratsastajana. Ratsukseni sain jo edellisellä tunnilla olleen Peran, jonka kanssa pääsin treenaamaan mukavasti taas puomeja. Tehtävien tavoitteena oli saada hevonen tulemaan puomit aktiivisesti ja tasaisesti eli aivan kuin niitä ei olisi ollenkaan.
Ensimmäisenä tehtävänä tulimme ravissa toisessa päädyssä kolmea ympyrän kaarelle asetettua puomia sekä toisessa päädyssä yksittäistä puomia ympyrällä. Pera ravasi ihan reippaasti, mutta tuntui olen tyhjä edestä ja muualta melkoinen venkula. Samalla huomasin, että keventäessäni pohkeet eivät pysyneet tuntumalla ja kaiken lisäksi tunnuin keikahtavan ylävartalolla aina eteen. Opettaja neuvoikin ajattelemaan lonkkia paremmin auki, jotta pohkeet pääsevät paremmin tuntumalle hevosen kylkiin. Tämä helpotti hieman, mutta en ilmeisesti saanut ratsastettua Peraa tässä vaiheessa vielä kunnolla takaa eteen, sillä meno jatkui edelleen vähän huterana. Puomit kuitenkin ylittyivät aika vaivatta, kun muistin ohjata Peran tarkasti keskelle niitä. Opettaja hoksautti huolehtimaan hevosen pysymisestä valitulla tiellä pitämällä ulkopohkeen hyvin tuntumalla.
Laukassa tulimme ensin vasemmassa kierroksessa yksittäisen puomin pääty-ympyrällä. Pera nosti laukat mukavasti, mutta pääsi puomille tultaessa vähän valumaan sisälle. Opettaja neuvoi pitämään hevosen vähän enemmän suorassa, jolloin se olisi helpompi ratsastaa puomille oikein. Vinkki auttoi kummasti, ja puomi ylittyi vähän paremmin. Tämän jälkeen tulimme saman puomin oikeasta kierroksesta, jonka jälkeen jatkoimme kolmen minikavaletin innarille ja siitä kuuden laukka-askeleen päässä olleelle yhdelle minikavaletille. Ympyrä sujui oikeassa kierroksessa ihan hyvin, ja sain tuota Peran kolmen minikavaletin linjalle aika hyvin. Linja mentiin kevyessä istunnassa, jolloin hevosen oli helpompi laukata. Innariminikavalettien jälkeen opettaja hoksautti ottamaan pienen pidätteen, jotta kuusi askelta mahtuisi hyvin ennen yksittäistä minikavalettia. Pera oli mukavasti kuulolla, jolloin väli meni ongelmitta.
Lopuksi tulimme vielä laukassa vasemmassa kierroksessa tunnin alussa menneet ympyrän kaarella olleet kolme puomia, jatkoimme siitä yksittäiselle minikavaletille, jonka jälkeen laukkasimme kuudella askeleella kolmen minikavaletin linjalle. Loppuun sai vielä ylittää yksittäisen puomin pääty-ympyrällä, mikäli linjalla oli tullut jotain ongelmaa. Ehdimme tulla tehtävän kahdesti. Molemmat kierrokset menivät muuten nappiin, mutta tulimme hieman liian lähelle ensimmäistä minikavalettia kolmesta. Toisella kerralla yritin ratsastaa yksittäiselle minikavaletille vähän lyhyemmässä laukassa, mutta en sitten ehtinyt lyhentää tarpeeksi. Tällä kertaa Pera ei kuitenkaan tullut ihan niin lähelle, joten korjaus onnistui jonkin verran. Pyöräytin kuitenkin vielä pääty-ympyrän puomin laukassa, jotta saisin loppuun tasaisen, paremmin hallinnassa olleen laukan.
Tunnin lopussa olin jo ehtinyt unohtaa alkutunnin venkuloinnin. Laukassa Pera on niin ihanan helppo säädellä, jolloin menokin on paljon parempaa kuin käynnissä tai ravissa. Ehkä laukassa ratsulla ei ole niin paljoa aikaa miettiä kaikkea muuta. Opettajaltakin tuli positiivista palautetta siitä, että Pera vaikutti olleen hyvin pohkeen ja ohjan välissä. Loppuravistakin tuli kommenttia, että koulutunnilla siitä olisi voinut lähteä työstämään vaikka ja mitä. Peralla tuntuikin olevan vielä kahden peräkkäisen tunnin jälkeen virtaa, sillä loppukäynneissäkin se harppoi pitkää, reipasta askelta. Tai ehkä se muisti heinien odottavan karsinassa ja odotti malttamattomana sinne pääsyä. Oli kumpi tahansa, on se reipas hevonen jarruilla varustettua kiva asia.
