Enemmän ideaa

Saimme rapean kahdeksan kuukauden suunnittelun jälkeen lähdettyä Noran kanssa uudelleen Heli Pensonin tunnille ABC-tallille. Koska tunti oli vain meille, olimme toki toivoneet aiheeksi esteitä. Se onnistui, ja pääsin ottamaan uusinnan Pupella, jolla menin myös tammikuussa samaisella tunnilla. Opettaja kysyi tunnin alussa, oliko meillä tarkempia toiveita tunnille. Minä toivoin kaarteiden ratsastamista, sillä etenkin niiden aikana tahdon unohtaa ratsastaa.

Alkuverkassa menimme ensin aika itsenäisesti käyntiä ja ravia. Puppe tahtoi hieman hitailla ja puskea molempiin kierroksiin. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin mitä muistelen aiempaa kertaa. Hetkittäin Puppe malttoi jopa pyöristyä, mutta yritti edelleen tarjota laiskaa menoa. Opettaja ohjeistikin nohittamaan hevosta liikkumaan kunnolla. Tiesin tämän kyllä, mutta ehkä olin edelleen unessa, olihan tuntimme alkanut aamuyhdeksältä. Sitten opettaja komensikin meidät ravaamaan pitkät sivut urku auki -meiningillä. Nohitin ja nohitin Puppea, mutta mitään ei irronnut kunnolla. Opettaja vaati ihanasti koko ajan lisää, jolloin hiljalleen aloin saada sekä itseäni että hevosta hereille. Vaikka Puppe saikin kinttujaan liikkeelle, jäi lopulta olo, että se olisi pystynyt vielä paljon parempaan. Ovelasti se vain osasi olla tekemättä enempää kuin mitä kuski osasi vaatia. Laukassa menimme hetken itsekseen ja vaihdoimme suunnat kertaalleen kavaletin avulla. Laukat vaihtuivat siinä ihan ok, mutta energisyyttä olisi saanut olla enemmän. Yritin parantaa tätä kevyellä istunnalla, ja hetkittäin Puppe liikkuikin, mutta sitten aktiivisuus pääsi aina lipsahtamaan jonnekin.

Ensimmäisenä hyppäsimme kavaletin (ratapiirroksen este 1) ja pystyn (este 4) kaarevaa linjaa, jonka väliin piti pistää viisi askelta. Olin taas antanut Pupen nukahtaa, jolloin hypyt kavaletille lähtivät vähän mistä sattuu eikä tiekään pystylle ollut kovin mairitteleva. Homma parani kummasti niinä hetkinä, kun sain Pupen liikkumaan paremmin, ja pääsimme kavaletin hyvin. Opettaja kommentoi liikkumaan tietysti paremmin, mutta tuumasi myös, että pääsen mukautumaan hyppyihin hyvin. Ratsastimme kaarretta myös esteille 1 ja 2. Nyt väliin piti tulla neljä askelta, mutta esitin taas aluksi jopa viittä. Sujuvuus oli hitusen kaukana, kunnes opettajan neuvo auttoi, ja aloin ratsastaa paremmin hevosta sen sijaan, että jätin sen yksin ennen ensimmäistäkään hyppyä.

Ennen rataa tulimme vielä esteet 5 ja 6. Hyvällä laukalla väliin olisi pitänyt pistää viisi askelta, mutta kaasun puuttuessa esitin taas kuuttakin askelta. Laukka sentään vaihtui kuutosokserilla vasemmasta oikeaksi, joten jotain sentään tuli tehtyä kunnolla. Yritin pistää Puppeen vauhtia raipalla muistuttamalla, mutta se tykkäsi joko tehdä pienen pukin tai potkaista takasellaan protestina. Nynnyilin noina hetkinä pahasti, sillä pukkikone-Dozzin kanssa menemäni tunti oli turhan tuoreesti muistissa. Muistutus kuitenkin auttoi, sillä protestien jälkeen Puppe liikkui aina kuitenkin hetken paremmin. Itseäni ärsytti kuitenkin hirveästi oma osaamattomuuteni saada hevosta liikkumaan ajoissa kunnolla. Jotenkin unohdin myös ensimmäisen esteen jälkeen ratsastaa toista estettä kohti, josta opettaja huomauttikin.

Lopuksi hyppäsimme viereisen radan kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella ei tullut vastaan uusia ongelmia, vaan pulmana oli koko tunnin ajan vaivannut aktiivisuuden puute. Esteet ylittyivät pääsääntöisesti hyvin, mutta montaa sellaista rentoa ja etenevää hetkeä ei siihen kuitenkaan mahtunut. Sentään laukat vaihtuivat enkä ihan kauheasti lähtenyt hyppyihin omia aikojani. Toiselle kierrokselle opettaja neuvoi taas ratsastamaan paremmin koko ajan sen sijaan, että jää vain odottelemaan, mitä hevonen tekee. Toiselle kierrokselle esteet nousivatkin vaivihkaa, mutta en jäänyt tuijottelemaan, kuinka paljon. Toisella kierroksella ratsastin paremmin viitosesteelle saakka. Siinä vauhti pääsi sammumaan, jolloin hyppy oli aika onneton. En saanut Puppea enää liikkeelle, jolloin kuutoselle tulimme pohjaan, ja Puppe pysähtyi. Ajattelin, että tulipa sitten kielto, mutta sitten ratsu ponkaisikin hyppyyn paikaltaan. Este meni komeasti kumoon, mutta pysyin sentään kyydissä ja kehuin hevosta paljon, jotta sille ei jäisi paha mieli. Rata jäi siksi aikaa kesken, kun opettaja kasasi esteen uudelleen. Sen jälkeen neuvoksi tuli ratsastaa reippaasti, jotta väli menisi viidellä eikä kuudella askeleella. Viitonen ylittyi nyt vähän paremmin, mutta taisin jännittää kuutosta. Puppe huomasi sen, otti yhden ylimääräisen askeleen ja hyppäsi silti. Ei ollut kauhean sujuva, mutta ei voi hevosta syyttää. Itse jäin taas arpomaan eikä Puppe halunnut yksin tehdä kaikkea työtä. Saimme kuitenkin jatkettua siitä vielä kaksi viimeistä estettä, jossa tie meni hitusen tiukaksi, mutta este ylittyi kuitenkin kohtuullisen sujuvasti. Saimme loppuun vielä hypätä viitosen ja kuutosen linjan erikseen, jolloin pääsimme sen lopulta suunnilleen siedettävästi yli, jolloin tunnin hypyt olivat hypätty osaltamme.

Tunnin loppukäynneissä sain kuulla, että toisen radan esteistä osa oli ollut 90 sentissä. Huomasin toki hypyissä, että pohkeeni eivät pysyneet kunnolla tuntumalla, jolloin ne pääsivät välillä heilahtamaan vähän taakse. Muuten esteiden korkeus ei tuntunut selkään kummalta enkä ollut tajunnut edes jännittää niitä kunnolla hypätessä. Opettaja kommentoikin, että ratsastuksessani oli nyt enemmän ideaa kuin tammikuussa. Aktiivisuus toki jäi puuttumaan, mutta mukautumiseni hyppyihin oli ollut ihan hyvää. En myöskään saanut kommenttia liian aikaisesta suoristautumisesta tai liian nopeasti takaisin myötäyksestä palautuvistani käsistä, jotka yleensä ovat perusvirheitäni. Olin siis aika tyytyväinen tuntiin ja etenkin Puppeen. Sen kanssa hyppääminen näillä minun korkeuksillani taitaisi olla aika vaivatonta, jos vain oppisin ratsastamaan sen alusta alkaen aktiiviseksi. Tämän tunnin perusteella luotan taas vähän enemmän siihen, että parin viikon päästä koittava seuran 80 sentin esterata menee ihan hyvin, kunhan vain muistan ratsastaa.