Tunnilla ei koreiltu monenlaisilla esteviritelmillä, vaan kaikki tehtävät tehtiin kahden esteen suoralla linjalla, jonka väli oli 14 metriä. Aluksi tulimme suoraa linjaa ravissa siten, että esteiden kohdilla oli vain puomit. Hyvissä ajoin ennen linjan alkua samoin kuin sen jälkeen piti pysyä kevyessä istunnassa. Eemeli ravasi mukavasti itse, joten saatoin vain ohjailla ja keskittyä itseeni. Opettajalta tuli kommenttia pysyä paremmin koko ajan kevyessä istunnassa samoin kuin säilyttää ohjissa tuntuma. Muutaman kierroksen jälkeen pääsin paremmin Eemelin ravin kanssa sinuiksi ja pysyin paremmin kevyessä istunnassa. Kätenikin osasivat pysyä paikoillaan ilman, että tarvitsin tukea hevosen kaulasta. Eemelille pisteet siitä, että se puksutti tehtävän kerta toisen jälkeen aika suorana ja tasaisesti.
Tämän jälkeen tehtävää tultiin laukassa. Meillä Eemelin kanssa väliin sujahti sopivasti neljä askelta. Kevyt istunta toimi edelleen aika mukavasti, joten siihen ei tullut kummempaa korjausta. Muutaman suoraan mennyn kerran jälkeen opettaja ohjeisti tekemään ympyrän ensimmäiselle puomille ja jatkamaan siitä loppu normaalisti. Eemeli kääntyi hyvin, mutta muutamia kertoja askel ei aivan sopinut puomille, jolloin linja meni vähän töksähtäen. Päästin myös Eemeliä välissä vähän karkaamaan toisen puomin jälkeen liian aikaisin käännökseen, mistä tulikin opettajalta noottia. Keskittymällä paremmin Eemeli myös pysyi paremmin suorana.
Sitten puomit nousivat pystyksi ja ristikoksi sekä lopuksi molemmat pystyiksi. Eemeli kulki mukavan tasaisesti, hyppypaikka oli helppo nähdä ja väliin mahtui edelleen neljä askelta. Tehtävässä ei oikeastaan ollut kummempaa ongelmaa, joten olin tässä vaiheessa jo aika hyvillä mielin. Estekorkeuskin oli mukavan hillitty, ehkä noin 50-60 senttiä, joten en pilannut tehtävää jännittämällä korkeutta. En tiedä, jäinkö sitten liian matkustajaksi hyvää mieltäni fiilistellessäni, sillä Eemeli päätti herättää kuskinsa. Se ampaisi toisen hypyn jälkeen kiitolaukkaan ja kevyessä istunnassa oltuani olin vähän hätää kärsimässä. Olin jo yhteen väliin turhankin hyvin kallistumassa vasemmalle ja arvelin jo ottavani maakosketuksen. Sinnikäs apinointini ja ohjien halailu auttoi tällä kertaa, ja sain kammettua itseni kyytiin ja Eemelin rauhoittumaan. Kaikeksi onneksi en ennen tuntia ollut tiennyt, että Eemeli osaa moisia metkuja. Se tosin kuulemma tekee noita lähinnä vain alkeisratsastajille, joten olin vähän nolona. Jännityksen jälkeen Eemeli hyppäsi tehtävän vielä ihan rauhallisena, joten arvelin virtapiikin menneen ohi.
Sitten opettaja komensi kaikki halukkaat nakkaamaan jalustimet pois. Mietin hetken, mutta en viitsinyt nynnyillä tällä kertaa edes Eemelin esittämän kiihdyttelyn takia, joten jätin jalustimet pois. Hyppäsimme linjan kahdesti oikeassa kierroksessa ja kerran vasemmalta. Oikeassa kierroksessa ei ollut mitään ongelmaa, joten hihkuin taas tyytyväisyydestä. Vasemmassa kierroksessa ensimmäiselle esteelle sattui vähän huono mukautuminen, mutta väliin meni silti neljä askelta. Toisen esteen jälkeen Eemeli tempaisi taas vauhdit, mutta tällä kertaa lopetti esityksen lyhyeen. Pysyin jälleen kyydissä ja itse asiassa jalustimien kanssa roikkumiseen verrattuna helpommin. Ilmeisesti Eemeli ei jaksanut enää esittää parastaan, vaan uskoi nopeammin, että nyt ei riekuta.
Lopuksi saimme tulla vielä kahta pystyä Noran kanssa vähän korkeampana eli hurjina 75 sentin pystyinä. Eemeli ylitti nekin ilman ongelmia, ja ihastuin vähän tähän pieneen reippailijaan. Hyppyihin mukautumisessa ei ollut ongelmia, ratsu pysyi liikkeessä omalla moottorillaan eikä edes puskenut huomattavasti kumpaankaan suuntaan. Loppuraveissa pyörittelin hevosta pyöreämmäksi, mihin se suostui kohtuullisesti. Tosin Eemeli päätti kokeilla onneaan ja otti vielä yhden lyhyen laukkalähdön ravista. Tämän sain kuriin vielä aikaisempaakin nopeammin ja huomasin, että jokin kentän metsäisessä päädyssä pelotti hevosta, sillä kaikki lähdöt olivat sattuneet siellä. Mikä lie siellä sitten ratsua pelottanut. Loppukäynneissä ratsu kuitenkin pysyi kivan pyöreänä ja lähti venyttämään ohjan perässä. Tällä kertaa onnistuin murtamaan tämän tallin kohdalla vaivanneen epäonnistumisten putken, joten olin aiheesta aika iloinen. Liekö sitten kerrankin sattunut kohdalle sellainen ratsu, jonka kanssa tulin ainakin jotenkuten toimeen, vaikka olikin ensimmäinen kertamme. Eemeli oli kyllä varsin mutkaton ratsu, jos nyt katsoo sormien läpi nuo muutamat lähdöt. Ainakin ratsulla oli virtaa, jos ajattelee positiivisesti noita hetkiä. Vielä kun osaisin kanavoida tuollaisen virran hyödyllisemmäksi.
Videoista kiitos tuntia seuranneelle!
