Olen halunnut jo jonkin aikaa kokeilla lännenratsastusta, ja lopulta Noran reippailun ansiosta porukka saatiin kasattua ja suuntasimme hevos- ja koirapalvelu KoPoTin tunnille. Omassa poppoossamme oli tämän kesän leiriporukasta Noran lisäksi Kaisa ja kolme muuta ratsastajaa, ja lisäksi tunnilla oli vielä yksi maastakäsittelijä mukana. Ratsuiksemme valikoitui neljä suomenhevosta ja yksi puoliverinen, joka kokonsa puolesta tuli minun ratsukseni. Ratsuni oli Ari-ruuna, josta en muistanut kysellä yhtään mitään, en edes oikeaa nimeä. Säkäkorkeudeksi veikkaisin jotain 165 senttiä.
Tunti aloitettiin sillä, että opettaja kertoi lännenratsastuksesta ja ratsastamisesta yleensä. Teoriaosuuden jatkuessa pääsimme itse kokeilemaan omilla ratsuillamme maastakäsitteyä. Tehtävänä oli pyytää hevosta asettumaan sisäohjalla ja väistättää samalla takapäätä ympyrällä. Aluksi olin vähän sekaisin tehtävästä, jolloin en saanut ihan järkeviä pyyntöjä läpi. Sitten pyysin Arin ensin seuraamaan ohjaa, jonka jälkeen kädellä pistin takaosan väistämään. Loppujen lopuksi homma alkoi toimia sen verran hyvin, että Ari väisti ympyrällä, kun vain kävelin sen vieressä. Helpommaksi kierrokseksi muodostui oikea. Vasempaan meno oli jostain syystä töksähtävämpää eikä Ari väistänyt minua niin hyvin kuin olisi voinut. Opettaja antoi sitten luvan nousta ratsaille, kun itsestä ja hevosesta näytti tuntuvan siltä.
Lännensatula ja etenkin sen jalustimet tuntuivat hassuilta. Olen tosiaan kerran aikaisemmin mennyt lännensatulalla, joka oli kelpo kapistus kahden tunnin maastoiluun. Aluksi ehdin olla hukassa myös kahden erillisen ohjan kanssa, kunnes opettaja neuvoi, kuinka ne sai näppärästi käsiin. Ohjien pituuden sai päättää itse sen mukaan, mikä tuntui hyvältä. Muuttelin ohjien pituuksia tunnin aikana sen mukaan, miltä meno vaikutti. Valtaosan ajasta pääsin kuitenkin menemään löysemmällä ohjalla kuin normaalisti ratsastaen. Ari liikkui itse aika mukavasti, joten saatoin keskittyä aluksi fiilistelemään itselle vieraita kamppeita ja tutustelemaan hevoseen rauhassa. Sitten saimme alkaa pyöritellä omaan tahtiin ympyröitä, voltteja, tehdä pysähdyksiä ja siirtymiä. Oikeastaan vissiin vähän mitä mieleen juolahti. Suuntakin oli vapaa ja mahduimme kivasti viiden ratsukon kesken maneesiin.
Käynnissä Ari kääntyi ihan mukavasti ja teki vähän sinnepäin kääntymistä takaosansa ympäri. Oli omalla tavallaan hauskaa tehdä hevosen kanssa mitä mieleen juolahti, vaikka ohjatusti olisi voinut ehkä oppia enemmän. Opettaja kuitenkin taisi haluta meidän saavan vähän vihiä lajista sen sijaan, että olisi yrittänyt opettaa meille ensimmäisellä kerralla heti jotain "oikeaa". Opettaja neuvoi myös kokeilemaan pysähdyksiä nojaamalla vähän taakse ja käyttämällä ääniapuna wou-äännähdystä. Tämä apu on kuulemma opetettu hevosille tarkoittamaan ainoastaan pysähdystä ja äännähdys ääneen sanottuna myös piti kuskin jarruttessa rentona. Ari pysähtyikin paljon helpommin tätä äännähdystä käyttäen, ja temppu toimi myös ihan kohtuullisesti ravistakin pysähdyksiin siirryttäessä. Viilausta olisi tosin saanut tehdä aika paljonkin. Onneksi olin jo rentoilufiiliksellä, niin en jaksanut moiseen alkaa. Ehdimme myös tehdä siirtymiä ravista käyntiin askelta ennen puomia ja nostamaan ravi heti puomin jälkeen. Ari toimi ihan kivasti, mutta olisin toivonut kykeneväni ratsastamaan istunnalla paljon enemmän.
Tunnista olimme ratsailla hieman päälle puolet. Laukkaa ei ehditty ottaa lainkaan, mikä jäi harmittamaan. Olisi ollut kiva kokeilla sitäkin askellajia. Vaikka tunti olikin aika sitäsuntätä, niin kyllä siitä ehkä sai hitusen kuvaa lajista. Itselle päällimmäisenä jäi rentous. Maastakäsittely tuntui hyvältä ajatuksella herätellä hevonen keskittymään työhön ennen kuin itse kiipeää selkää. Tykkäsin myös löysemmästä ohjastuntumasta, jolloin ainakin teoriassa olisin voinut käyttää pohkeitani tehokkaammin. Tämä kerta ei ehkä ollut täysin toiveiden täyttymys, mutta kyllä tästä jäi sellainen kipinä, että lajia pitää kyllä kokeilla vielä ainakin toisen kerran.
