Laiskaa lyhennystä, liitävää pidennystä

Lauantaina päädyin korvaamaan välistä jäänyttä kertaa B-tunnille. Ratsukseni sattui Hessu, joka on sijalla 2. listassani tallin hankalimmista ratsuista. Kaikeksi onneksi tunnin aiheena olivat puomit, ja liitelin vielä Pokun kanssa saamieni pienten onnistumisten kyydissä, niin suhtauduin tulevaan tuntiin optimistisesti.

Tunnin tehtävien idea oli askeleen lyhentäminen ja pidentäminen puomien avulla. Ensiksi tulimme suoralla olleita kahta neljän puomin kohtaa käynnissä. Ensimmäisillä neljällä puomilla piti lyhentää käyntiaskel todella lyhyeksi, mutta aktiivisuus säilyttäen. Toisella puomikohdalla taas mentiin enemmän normaalia käyntiä. Tehtävää tultiin myös nostamalla lyhyen käynnin jälkeen ravi ja lopulta kokonaan ravissa ensin lyhentäen, sitten pidentäen. Hessulla on luonnostaan pitkä, joskin ei kovin vetälä askel. Sitä saikin lyhentää sekä käynnissä että ravissa melkoisesti, jotta puomit ylittyivät hyvin ilman kavioiden kopsumista niihin.

Opettaja vinkkasi yrittämään pitää Hessu lyhyessäkin askeleessa aktiivisena, mikä oli vähän haastavaa. Pääsinpähän taas treenaamaan pohkeilla ratsastamista oikein urakalla. Kokonaan ravissa tultuna lyhennys sujui paremmin ilman, että hevonen sammui kokonaan. Sen sijaan askeleen pidentäminen tuotti puolestaan vähän vaikeuksia. Saimmekin pari ekstrakierrosta pidemmillä puomiväleillä, jotta ratsu oikeasti alkaisi pidentää. Hessua sai herätellä melkoisesti, mutta pääsimme kuitenkin siedettävästi ravipuomit pidentäenkin.

Kun puomeja oli tahkottu riittävästi sekä käynnissä että ravissa, oli laukan vuoro. Puomeja oli edelleen neljä ja väleihin piti saada yksi laukka-askel ensin lyhyessä, sitten pidemmässä laukassa. Parhaimmillaan lyhyimmän ja pisimmän puomivälin ero oli 1,5 metriä, joten pääsimme jonkin verran jo säätelemään askeleen pituutta. Lyhyen laukan kanssa ei ollut mitään muuta ongelmaa kuin se, että siitä oli aktiivisuus kaukana. Hessu kuitenkin pysyi laukassa puomien ajan paria kömmähdystä lukuun ottamatta, kun askel ei sopinut ensimmäiselle puomille. Niinä kertoina Hessu ehti pudottaa raville, ja ylitimme puomit vähän miten sattuu. Lyhennyksissä olisin saanut olla tarmokkaampi vaatimaan Hessua liikkumaan lyhyempänä. Nyt tuppasin päästämään sen aina venymään kilometrin mittaiseksi, joten ei ihme, ettei hevonen yrittänyt itse tsempata. Vaihtoehdoiksi kun tarjosin työtä vaativaa lyhyenä pysymistä tai sitten pitkänä löntystelyä. Olisin itsekin varmasti valinnut helpomman tien.

Pidennykset menivät kaikeksi ihmetyksekseni pääosin hyvin. Hessu lähti reippaaseen laukkaan aika helposti, kunhan sille oli ensin kertonut olevan tosissaan. Alussa innostuin liikaa itse laukkaamisesta enkä muistanut kontrolloida sitä ollenkaan. Tuloksena oli huono lähestyminen ensimmäiselle puomille, jolloin Hessu joutui lähtemään liian kaukaa, jolloin laukka vaihtui. Kun tajusin alkaa ratsastaa hevosen puomille paremmin, sujui tehtävä melkein kuin leikiten. Puomit melkein jopa kävivät ahtaiksi sen sijaan, että olisimme päässeet niistä juuri ja juuri yli. Olin todella mielissäni ja kehuinkin Hessua kovasti aina, jotta se jaksaisi reippailla tehtävät loppuun. Oli jännä huomata, miten Hessukin osaa laukata energisesti, jos sen vain osaa siltä oikein pyytää. Pakko kyllä myöntää, etten tiedä, miten tässä onnistuin. Ehkä sillä oli tällä kertaa enemmän virtaa enkä jäänyt itse puskemaan ja roikkumaan niin pahasti kuin yleensä.

Menossamme Hessun kanssa olisi ollut toki vaikka ja mitä viilattavaa, kuten hevosen saaminen oikeasti muuksi kuin kilometrin mittaiseksi pötkyläksi jasekä energisyyden säilyttäminen jokaisessa askellajissa myös lyhennyksissä. Saimme kuitenkin tehtävät tehtyä valtaosan ajasta oikein, jolloin olin hyvin tyytyväinen jo siihen. Hienoviilaukselle on aina paikkansa, mutta tällä tunnilla nautin siitä, että Hessu kuitenkin jollain tapaa kuunteli pidätteeni sekä pyyntöni kulkea reippaammin, ainakin laukassa. Vielä en taida olla valmis vääntämään koulua kovin tosissaan tämän ratsun kanssa, mutta puomitunnille voin mennä sen kanssa ihan mieluusti toistekin.

Kuvista kiitos Noora-Marialle!