Ensimmäisenä siirryimme keskiympyrälle ratsastamaan se myötäasetuksessa ja siitä teimme vielä kaksi pienempää volttia ympyrältä toiseen suuntaan pyöräytettynä vasta-asetuksessa. Kuviota tultiin aluksi kokonaan käynnissä, sitten keskiympyrä ravaten ja voltit käynnissä ja lopulta kokonaan ravissa siten, että myös voltit olivat myötäasetuksessa. Käynnissä tehtynä Pokun sai aika mukavasti sekä myötä- että vasta-asetukseen. Hassuinta oli huomata, etten tuntenut juuri puolieroja hevosessa, vaikka yleensä oikea kierros on ollut rautakangen kanssa taistelua. Opettaja hoksautti kuitenkin hakemaan volteilla vasta-asetuksessa vähän aktiivisempia askeleita, jotta Pokulla ei olisikaan aikaa alkaa mutkitella tai vastustella. Isolla ympyrällä sain Pokua haettua aina välissä pyöreämmäksi, kun muistin huolehtia takapään aktiivisuudesta ja pitää ne ohjat käsissä. Pienemmillä volteilla asetus pysyi ihan hyvin vastaisena, mutta sain vartioida sisäpohkeella enemmän, ettei hevonen alkaisi pienentää volttia itsekseen.
Kokonaan ravissa tehtynä Poku yritti taas hiippailla, jolloin sitä sai komentaa enemmän liikkumaan. Hetkittäin ratsu sai itsensä oikeinpäin ja oli helpompi ratsastaa, kunnes pienempi voltti taas hidasti ratsun menoa. Pokun sai kuitenkin hetkittäin liikkumaan paremmin eteen, kun vain malttoi pyytää. Opettaja hoksautti rentouttamaan polvet, etten jäisi pusertamaan niillä. Olin muka etukäteen päättänyt vahtivani tarkkaan, etten jää ahdistelemaan hevosta noin, sillä Pokunkin tapauksessa se syö ratsun liikkumishalut. Opettajan kommentti auttoikin rentoutumaan, jolloin Pokukin liikkui vähän paremmin. Ravissakin Poku pyöristyi hetkittäin, mutta yritti tarjota samalla hitaampaa menoa. Opettajan avulla sain välillä hoputettua ratsua liikkumaan myös pyöreinä hetkeinä, jolloin meno oli aika kivaa.
Seuraavaksi siirryimme ratsastamaan keskihalkaisijaa ensin käynnissä, kunnes nostettiin ravi ja lopulta laukka. Tavoitteena oli tulla suoraan myös nostoissa ja saada nostettua suunniteltu laukka. Poku nihkeili taas alussa eikä meinannut nostaa raviakaan kunnolla. Ensimmäinen laukkanosto meni hänekseen, ja Poku tarjosi vain kipitysravia. Tulipas takapakkia, kun olin juuri ennen tätä tehtävää hihkunut kuvaamassa olleelle Noralle, kuinka tykkään Pokusta. Onneksi Nora tsemppasi, jolloin maltoin taas keskittyä hommaan. Saimme muutaman järkevän noston, joista tosin oli aktiivisuus aika kaukana. Muutamia kertoja esitimme väärän laukan nostoa, jolloin Poku korjasi itse ravin kautta pyytämäni laukan. Ennen keskihalkaisijan alkuun palaamista pyöräytimme laukassa vielä ympyrän. Siinä Poku pyöristyi taas aika kivasti, mutta tahtoi unohtaa takapäänsä matkasta. Opettaja neuvoi ottamaan raipan ulkokäteen ja nohittamaan sillä takapäätä pysymään liikkeessä. Aika vaikeaa oli, mutta muutamia hyviä askeleita sattui silti matkaan.
Lopuksi otimme vielä vastalaukkaa. Kuviona oli nostaa kierrokseen nähden vastakkainen laukka ja laukata uraa myöten menemään. Päädyt sai ratsastaa loivemmin, jotta laukka ei hyytyisi siinä. Ehdimme ottaa vain oikean kierroksen eli vasemman laukan. Yhden kierroksen verran esitimme vastalaukkaa kohtuullisesti, joskin selkään tunsi homman olevan Pokulle aika vaikeaa. Laukka ei pyörinyt kunnolla, ja jännitin koko ajan, milloin Poku pudottaisi raville. Se kävikin toisen kierroksen alussa. Sen jälkeen sain vaihtelevalla menestyksellä Pokun nostamaan vasemman laukan, joka kuitenkin lyhyiden sivujen kaarteissa tipahti aina raville. Kunnon syytä en tähän ole keksinyt vieläkään, mutta ainakaan huonosti pyörivä laukka ei asiaa parantunut. Taisin myös jäädä roikkumaan ohjissa liikaa sen sijaan, että olisin pitänyt pohkeet hevosen tukena kaarteissa. Muuta järkevää syytä en keksi asialle tällä erää. Lopulta sain itseni ja Pokun sen verran kasaan, että pääsimme vielä kierroksen vastalaukassa. Sujuvaa se ei ollut nähnytkään, mutta epäonnistumisten jälkeen olin ratsuun hyvin tyytyväinen.
Tunnin aikana ja vielä sen lopuksi kehuin Pokua opettajalle. Oli ihan outoa, miten kiva se taas oli. Etenkin sen puolten eroa ei huomannut ennen kuin lopussa, jolloin Poku ilmeisesti väsymyksen takia alkoi painaa hieman enemmän oikealle. Muutamia hetkiä tunnin aikana Poku myös kulki ainakin omasta mielestäni pyöreänä ja aktiivisesti, jolloin se oli hyvin kevyt ratsastaa. Opettajaltakin tuli tunnin aikana kehu, että Poku käytti jopa selkälihaksiaan työskennellessään. Muutenkin yleispalaute häneltä oli, että meno oli näyttänyt aika toimivalta. Nyt vähän jännittää, kuinka pahasti kapsahdan sinne katajaan, kun jo kahden peräkkäisen tunnin ajan meillä Pokun kanssa on mennyt kivasti. Mutta enpä ala vatvoa moista vielä, vaan näytin näistä hyvistä fiiliksistä, joita tämän mukavan suomenhevosruunan kanssa tänään koimme.
Videiosta kiitos Noralle!
