Lännenratsastustunnin jälkeen huristelimme kaverin kanssa suoraan oman tallin pienryhmätunnille. Olin aikaisemmin maininnut opettajalle, että voisin koettaa opetella ratsastamaan Pokulla. Niinpä hän oli jakanut koulutunnillemme minulle kyseisen ratsun. Olin onneksi vielä niin rennoissa länkkähuuruissa, etten kovin paljoa stressannut mahdollisista hankaluuksistani saada Pokua liikkumaan. Tunnin aiheena oli hevosen pitäminen suorana ja siinä käytettiin apuna pohkeenväistöjä.
Poku oli kaikeksi onneksi ollut jo edellisellä tunnilla hyppäämässä esteitä, joten ainakin se oli lämmitelty kunnolla. Tehtävät polkaistiin käyntiin heti lähtemällä tulemaan keskihalkaisijaa mahdollisimman suoralla hevosella ensin käynnissä, sitten keskikohdasta raviin siirtyen ja lopuksi kokonaan ravissa tullen. Pitkille sivuille puolestaan pyöräytettiin pari volttia. Poku liikkui hetkittäin itse, hetkittäin sitä sai taas patistella. Yritin niinä hetkinä, kun se päätti liikkua itse, istua rennosti ja olla häseltämättä ylimääräistä. Arvelin, että ratsu voisi inspiroitua siitä ja pysyä paremmin liikkeessä ilman, että joudun vaatimaan joka askelta erikseen. Väliin ajatukseni ehkä vähän toimi, väliin taas ratsu arvioi kuskin nukahtaneen ja hidasteli. Käynnissä keskihalkaisijalla tuntui, että Poku meni useimpina hetkinä suoraan. Pidin katseeni tiukasti eteenpäin koettaen tuntea, milloin hevonen saattaisi lähteä hoipertelemaan vähänkään muualle. Sitten aloin huomata, että hevonen tuntui vähän valuvan oikealle. Opettaja kertoi Pokun asettuvan itsekseen vasemmalle ja puskevansa oikeaa lapaa hieman oikealle. Korjauksena toimi huomautus oikealle pohkeella ja puolipidäte oikeasta ohjasta. Ravisiirtymät onnistuivat aika mukavasti eikä Poku valunut niissä minnekään. Kokonaan ravissakin mentynä keskihalkaisijalla suorana pysyminen sujui ihan kohtalaisesti. Opettaja tosin kommentoi, että ravissa painoni valuu selvemmin vasemmalle. Käynnissä olin onnistunut pitämään painoni paremmin keskellä.
Seuraavaksi lähdimme tekemään pohkeenväistöjä keskihalkaisijalla molempiin suuntiin vuoron perään. Sekä käynnissä että ravissa väistöt vasemmalle sujuivat vähän helpommin. Poku siirtyi kyllä hiippailemaan väistöjen aikana, jos keskityin nyhräämään pelkkää väistöä unohtaen pitää hevosen muutenkin liikkeellä. Ravissa Poku hiippaili käyntiäkin pahemmin, jolloin opettaja antoi avukseni toisenkin raipan. Oli hassua ratsastaa raipat molemmissa käsissä, mutta niillä annetuilla merkeillä Poku alkoi viimein väistää molempiin suuntiin vähän paremmin ilman, että siirtyi tahmailemaan. Sain muutaman ekstrakierroksen oikealle tehtyihin väistöihin, kun meno ei alkanut sujua sinne niin hyvin kuin olisi voinut. Opettaja neuvoi ottamaan pidätteitä oikealta kaksivaiheisesti vähän kuin sähköttäen, jolloin Poku ei päässyt vetämään pidätettä vastaan. Tämä auttoikin aika kivasti saamaan Pokun etupäätä odottamaan, jolloin väistöavut menivät paremmin perille.
Pohkeenväistöjen päätteeksi nostimme pitkille sivuille laukat, jossa pyöräytimme ympyrän tai kaksi. Laukka nousi molempiin suuntiin kohtuullisen hyvin, mutta aktiivista saati pyörivää se ei juuri ollut. Opettaja neuvoi pitämään hevonen lyhyenä ja istumaan itse jämäkästi mukana. Välillä Poku pyöristyi laukassakin, jolloin ohjattavuus oli sangen helppoa. Aktiivisuutta ei valitettavasti silloinkaan löytynyt. Väistöjen jälkeen tunnin varsinaisena laukkatehtävänä oli jäädä omalle ympyrälle, jossa hevosia haettiin laukkaamaan mahdollisimman hyvin. Opettaja ehti tarkkailla kutakin ratsukkoa yksittäin hyvin, jolloin pääsi hetken ajaksi kunnon syyniin. Poku hakeutui nyt laukassa paremmin pyöreäksi, mutta takapää ei silti lähtenyt kunnolla käyntiin. Opettaja neuvoi pyytämään pohkeella takajalkoja töihin ja hyödyntämään etenkin silloin pyöreät hetket. Niiden aikana Poku ei kuulemma yrittäisi niin kovasti vain venyä pitkäksi, vaan saattaisi ottaa takapäänsä käyttöön tuntumalla pysyen. Helpolla emme päässeet, mutta sinnikkäästi ratsastamalla aloin saada Pokusta parempia hetkiä irti. Työ vaati melkoista pohkeiden käyttämistä ilman, että päästin ohjista hevosen venymään pitkäksi. Lopulta meno parani hetkeksi, ja saimme oikeaan kierrokseen aktiivista laukkaa hipovaa esitystä, jossa Poku pysyi pyöreänä. Takapää olisi saanut tosin olla vielä paremmin töissä, mutta tämä kerta oli silti paras laukkahetkemme tämän ratsun kanssa. Opettajakin oli menoon tyytyväinen samoin kuin minä, vaikka kunto yrittikin loppua kesken kaiken.
Opettaja kyseli tunnin lopuksi fiiliksiä ja totesi, että eihän nyt edes nähty lupaamaani itkua. Sen sijaan hymistelin selässä sangen tyytyväisenä. Totesinkin opettajalle, että vaikka tunnilla ei helpolla päässyt, teki Poku välillä töitä mainiosti puuttuneesta aktiivisuudestakin huolimatta. Opettaja tuumasikin, ettei Pokun kanssa ole tunnin aikana kovin montaa hetkeä, jolloin voi vain nauttia menosta, vaan se vaatii ahkeraa ratsastamista. Sen kyllä huomasi, mutta se myös auttoi saamaan tunnin aikana koetut hyvät hetket. Uskalsinkin mainita, että voin mennä uudestaankin Pokulla. Päätin alkaa opetella ratsastamaan myös tallin tähän asti itselleni vaikeammilla hevosilla, ja Poku on tähän tarkoitukseen varsin passeli ratsu.
