Sisäpohkeen merkitys

Kolmen hepattoman päivän jälkeen pääsin aloittamaan syyskuun ratsastelut. Arvelin oman tallin tuntien olevan edelleen niin täynnä, etten välttämättä mahtuisi mukaan, joten tyrkkäsin itseni jälleen Tallinmäelle. Annoin aiheen ja hevosen opettajan päätettäväksi ja tuloksena oli kahden ratsukon estetunti, jonka menin Tupulla.

Alkuverkassa pyörittelimme käynnissä ja ravissa kahdeksikkoja asetellen hevosia ja tarkistamalla, että etenkin sisäpohje menee läpi. Tupu liikkui melkoisen rauhallisesti molemmissa askellajeissa, jolloin ehdin miettiä omaa tekemistäni enemmän. Asetukset ja sisäpohkeeni vasemmassa kierroksessa sujuivat ihan mukavasti. En jäänyt kiinni ohjaan, vaan muistin vain asettaa kevyesti ja tehdä tarvittaessa korjauksia pohkeella. Oikeassa kierroksessa sen sijaan Tupu yritti puskea paljon enemmän, jolloin sisäpohkeeni joutui vaikeuksiin. Käynnissä sain menoa korjattua tietysti paremmin, kun taas ravissa noin joka toinen kaarto oikealle oli liiraamista sisälle ja joka toinen suunnilleen reitillä pysyen. Tämä tuli pitkästä aikaa yllätyksenä, sillä yleensä oikea pohkeeni toimii vasenta paremmin. Jostain syystä tänään se puolestaan halusi olla aika hyödytön.

Laukkaverryttelyssä saimme mennä vapaasti suuntaa pienen ristikon ja kavaletin avulla vaihtaen. Tupu laukkasi alussa aika hitaasti, mutta epäröin pyytää sitä reippaammaksi. Arvelin, että saattaisin pyytää sitä turhan tomerasti, jolloin sen kaasu saattaisi hirttää kiinni. Pyysin sitten maltillisesti vauhtia ja verryttelyn edetessä Tupukin alkoi liikkua paremmin. Aluksi laukanvaihdot miniesteillä eivät onnistuneet, sillä Tupu laukkasi edelleen turhan rauhaisasti. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen Tupu alkoi heräillä päivään, jolloin laukanvaihdotkin löytyivät. Itseä tosin harmitti taas se, etten osannut ratsastaa hevosta alusta alkaen aktiivisemmaksi. Pitäisi opetella soveltamaan apuja hevosen mukaan, niin ei tarvitsisi heittäytyä kuskiksi niinä kertoina, kun alla on hieman vieraampi hevonen.

Ennen paria lyhyttä rataa tulimme ympyrän kaarella olleita puomeja ravissa ja laukassa sekä yksittäisiä tehtäviä. Tupu ohjautui tehtävillä aika mukavasti, mutta annoin sen edelleen painaa melkoisesti oikealle. Tässä apuna olisi ollut sisäpohkeen ratsastaminen läpi jo alkuverkassa tai sitten viimeistään tässä vaiheessa sen tekeminen. Harmikseni päädyin vain leikkimään ohjilla ja lepuuttamaan pohkeita, jolloin meno ei ainakaan parantunut. Mutta jollain ihmeen tavalla Tupu tuli tehtäville kohtuullisen tasaisesti ja meni niistä myös mukisematta yli. Laukka olisi ehkä voinut olla hitusen aktiivisempaa, mutta toisaalta siinä vaiheessa painaminen oikealle olisi varmasti pahentunut ja aiheuttanut lisävaikeuksia. Hyppelimme myös ristikkoa kahdeksikolla vaihtaen laukkaa. Alun häseltämiseni jälkeen meno alkoi sujua, ja Tupu vaihteli laukat muitta mutkitta.

 

Tunnin aika hypättiin ensin perusrata eli etsteet 1-6 ja sitten uusinta esteillä A-D. Perusradalle lähdimme matkaan vasemmassa kierroksessa hypäten esteiden 1 ja 2 linjan. Tie ykkösesteelle oli ihan hyvä, ja linjan väliin meni vaaditut viisi askelta. Laukka vaihtui kakkosella oikeaksi, joten suuntasimme kolmoselle. Siinä töpeksin hieman, kun en ratsastanut tarpeeksi hyvää tietä, jolloin tulimme esteelle vähän hassusti. Laukka jäi vaihtumatta, ja kokeilin muka vaihtoa lennosta. Tupuhan sen osaa, mutta kuski näemmä harvemmin. Sähelsin liian kauan, jolloin oli myöhäistä vaihtaa ja hyppäsimme nelosen väärässä laukassa. Sen jälkeen ehdin käyttää ravissa ja nostaa vasemman laukan. Viitosen ja kuutosen linja olisi mennyt muuten hyvin, mutta kuvittelin Tupun lähtevän askelta ennen, jolloin sukeltelin hevosen ottaessa vielä yhden askeleen. Ärsyttävää, että olen taas alkanut sukellella kesken kaiken. Jostain syystä päähäni on pinttynyt ajatus, että on hurjan mukavaa hypätä mieluummin kaukaa kuin odottaa sitä viimeistä askelta. Ratsuni eivät tosin innostu tästä ajatuksesta yleensä, jolloin saan lähteä hyppyyn ennakkoon ihan itsekseni.

Uusinnassa matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa ylittäen este A. Laukka pysyi siinä oikeana, jolloin jatkoimme Tupun kanssa B-esteelle. Tiestä tuli taas kehnohko, jolloin laukka sammui hieman, ja lähdin taas sukeltelemaan, ihan kuin se jotain auttaisi. Laukka jäi myös vaihtumatta enkä saanut puolestaan ravista uutta laukkaa ajoissa, joten mökelsimme C:n ravissa yli. Siitä laukka kuitenkin nousi taas ja myötäisenä, jolloin pääsimme kääntämään vielä D-esteelle. Koska laukat jäivät vaihtumatta eikä meno muutenkaan ollut kovin sujuvaa, saimme tulla saman vielä uudelleen. Ensin tosin menin hyppäämään ensimmäisen esteen jälkeen muistitöppäyksen takia B-esteen väärästä suunnasta, jolloin sain aloittaa koko homman uusiksi. Toisella kierroksella kaikki laukat vaihtuivat vaaditusti, mutta esitin ilmeisesti pakollisena ohjelmanumerona sukelluksen viimeiselle eli D-esteelle. Onneksi moka sattui vasta loppuun, niin se ei rikkonut menoa kesken kaiken. Harmitti silti kyllä, että piti viimeisellä esteellä alkaa päiväunille ja sössiä muuten kivasti mennyt rata.

Hyppäsin nyt ensimmäistä kertaa Tupun kanssa ja jos en itse olisi mokaillut näin paljon, olisin ollut hyvin innoissani tunnista. Tupu tuntui niinä hetkinä, kun olin itse hereillä, näpsäkältä ratsulta, joka osasi itse katsoa hyppypaikkoja, ei uskonut hölmöä kuskiaan ja kääntyi vieläpä sangen näppärästi. Ensi kerralla olisi enemmän kuin paikallaan ratsastaa sisäpohkeet molempiin suuntiin läpi, jolloin tiet esteille paranisivat huomattavasti. Lisäksi voisin jättää sitten sen snorkkelin kotiin, jotta en taas villiinny sukeltelemaan. Loppukäynnit ja pätkä ravia mentiin pienen maastopätkän kautta. Kaunis, aurinkoinen päivä ja ruska herättivätkin hingun päästä vielä kelien salliessa kunnon maastolenkille.