Ensimmäisenä tehtävänä oli pyöräyttää ravissa lyhyille sivuille voltit puomin yli ja mennä pitkillä sivuilla puomien keskeltä yli. Poku oli ollut aikaisemmalla tunnilla, joten ihannetilanteessa se olisi ollut mukavasti lämmitelty ja helpompi saada ratsastettua reippaaksi. Yritin itse miettiä, että pidän pohkeet hyvin tuntumalla ja pistän hevosen hommiin, mutta Poku oli ajatuksistani eri mieltä. Volteilla meno sammui tehokkaasti, ja puomikin hyydytti Pokun menoa entisestään. Pitkillä sivuilla koetin nohittaa hevosta liikkumaan, jotta kaarteissa ja voltilla olisi jotain, josta vähän lyhentää ja hakea parempaa askelta. Hieno ajatus jäi tosin ajatuksen tasolle, sillä en löytänyt Pokun kaasua vieläkään. Opettaja neuvoi ajattelemaan ympyröillä hevosen tuomista ulkoavuille sen sijaan, että se itse yrittää painaa sisäapuja vastaan. Hetkittäin sain sisäpohkeeni toimimaan, jolloin Poku meni puomin yli ihan kivasti. Sitten taas jäin haihattelemaan jotain, ja ja ratsu hyytyi välittömästi. Niinä hetkinä, kun sain Pokua liikkelle, neuvoi opettaja hyödyntämään energisen hetken ja hakea hevosta silloin lyhyemmäksi. Olin siis arvellut asiaa aiemmin oikein, mutta lyhennysyrityksissäni taisin unohtaa pohkeet, jolloin ratsu tulkitsi ne hidastamiseksi.
Ravitehtävän jälkeen pääsimme sitten laukkaamaan. Puomit olivat siis ympyrän kaarella tasaisesti. Ensin tulimme vain kahden puomin yli tavoitteena saada tuotua hevonen puomille suorana. Poku ihme kyllä lähti laukkaamaan helposti, mutta pontevuus oli siitä kaukana. Vasempaan kierrokseen ohjaaminen toimi, ja pääsimme kahden puomin yli vaivatta. Oikeassa kierroksessa ratsu puski railakkaasti oikealle, jolloin menimme oikeaa reunaa hipoen puomin yli. Opettaja neuvoi ratsastamaan hevonen suoremmaksi oikealla pohkeella. Muutama topakampi pohjepyyntö meni viimein Pokulle perille, ja saimme tiet kohtuullisesti kuntoon. Vuoroa odottaessa yritin työstää hevosen oikeaa puolta ylitaivuttamisella, mutta en onnistunut.
Seuraavaksi kaikki neljä laukkapuomia tultiin kerralla ympyrällä. Puomien välit olivat noin 17 metriä, johon opettaja ehdotteli sopivaksi askelmääräksi viittä tai kuutta. Aloitimme oikeassa kierroksessa, jossa tuli ravirikkoja kohtuuttoman paljon. Ilmeisesti hevosen puskemisen estäminen vei huomioni niin hyvin pois laukan säilyttämisestä. Liirailimme välillä Pokun kanssa miten sattuu ja rämmimme puomien yli kaikkea muuta kuin sujuvasti. Lopulta minulla alkoi keittää sen verran, että sain tsempattua itseni ratsastamaan paremmin. Kun sain pidettyä Pokun liikkeellä ja kerrottua jämäkästi sen, että puomit muuten ylitetään keskeltä, alkoi kuvio toimia. Puomien väliin napsahteli tasaiset viisi askelta, kun muistin ratsastaa tiet hyvin ja tarvittaessa laukan reipastuttua tai vähän hidastuttua ottaa sen mukaan joko lyhyempää tai pidempää tietä. Vasen kierros meni tämän jälkeen aika heti sutjakasti. Poku pysyi liikkeellä ylittäen puomit aika mukavasti. Tässä suunnassa ei ollut tietoakaan puskemisesta, joten muistin jopa välillä hengittää, rentoutua ja antaa hevosen tehdä osuutensa.
Lopuksi tulimme vielä tehtävästä kolme puomia laittaen väliin kuusi askelta. Epäilin hieman, että Poku saattaisi esittää ravisekamelskaa, mutta ratsu ryhdistäytyi tässä kohtaa. Kuuden askeleen laukka säilyi puomien yli, ja välit sujahtivat näpsäkästi kuudella. Ei tarvinnut edes juuri työstää, kunhan vain antoi hevosen laukata, pohkeet toki tuntumalla pitäen. Opettaja tuumasikin tehtävän menneen kuitenkin ihan kivasti, vaikka ponnekkuus olikin jossain ihan muualla laukassamme.
Möngerrystä puomien yli.
Loppuraveissa yritin vielä sinnikkäästi rentouttaa Pokua ja pari kohtalaista hetkeä mahtui mukaan. Niiden aikana sai kyllä tehdä pohkeilla melkoisesti hommia samoin kuin irrotella hevosta nojaamasta ohjille. Harmitukseksi jäi tosin se, ettei hevonen rehellisesti antanut periksi. Noina muutamanakin hyvänä hetkenä Poku oli selvästi oikeassa ohjassa kiinni eli pohkeeni eivät olleet menneet oikeasti läpi.
Tunnin jälkeen tuumasin opettajalle, että aktiivisuus oli menostamme kaukana, mutta haluan oppia ratsastamaan tätäkin hevosta. Pyysinkin häntä laittamaan sen minulle joskus koulutunnille, vaikka varoitinkin, että silloin saattaa olla itkuakin luvassa. Silti kunnon koulujumppa on sekä minulle että kanssani rautakangeksi muuttuvalle Pokulle hyvin paikallaan.
Videoista kiitos Noralle!
