Vihdoinkin sinivalkoinen ruusuke estekisoista

Rata aluillaan, ja Potter näyttää kieltä esteille.

Minä ♥ Potter. Se on niin hieno hevonen, joka tekee, mitä pyydetään ja auttaa ratsastajaansa tarvittaessa. Tänään oli siis vuorossa syyskauden ensimmäiset seuran estekisat, johon osallistuin Potterilla 70 sentin luokkaan. Arvosteluna oli 367.1, ja luokassa starttasi yhteensä yhdeksän ratsukkoa. Niistä seitsemän oli tuntiratsuja ja kaksi yksityistä. Kuten otsikko kertoo, täyttyi tänään yksi tavoitteeni: sain viimein hienon ratsuni ansiosta sinivalkoisen ruusukkeen estekisoista. Uusinnasta saimme nolla virhepistettä ajassa 24.34, joka oli 2,5 sekuntia toiseksi tullutta nopeampi.

Ennen omaa vuoroani Potter oli hypännyt kisapäivän alkupuolella 50 sentin radan puhtaasti. Sen jälkeen se ehti huilailla varmaan tunteroisen ennen kuin pääsi Noran talutukseen minun tutustuessani rataan. Kävelytystä ehti tulla alle mukavasti ja selkään päästyäni pääsimmekin aika vikkelästi verkkaan. Koetin saada Potterin hereille, sillä aiemmalla radaslla se oli ollut mielestäni vähän laiska. Potter ei kauheasti innostunut ravissa menemään, mutta ei onneksi ollut ihan vötkylä. Laukassa hyödynsin kevyttä istuntaa, jolloin Potterkin alkoi toimia paremmin. Verkkahyppyinä otettiin oikeassa kierroksessa kertaalleen pysty (ratapiirroksen este 3) ja vasemmassa kierroksessa okseri (este 4) kahdesti. Pystylle tein pahan virhearvion ja patistin Potterin hyppäämään turhan kaukaa. Kehuin ratsua sen jälkeen, sillä se oli totellut rohkeasti hölmöä kuskiaan. Okserille puolestaan tuli ensin vähän liian lähelle osunut hyppy, jonka jälkeen otin vielä hieman paremman perään. Sen jälkeen olin tyytyväinen ja siirryin odottamaan vuoroani, joka oli viidentenä. Juuri ennen minua eli neljäntenä meni muuten Kaisa Eetulla.

Matkaan lähdin vasemmassa kierroksessa. Ykkönen ylittyi ok, mutta laukka ei vaihtunut oikeaksi. Potter vaihtoi sen kuitenkin muutaman askeleen päästä lennosta. Kakkoseste oli koristeltu noppalaatikolla, jonka Potter hyppäsi mukisematta. Itse keskityin jännäämään, jolloin johtaminen ei käynyt mielessäkään. Laukka vaihtui jälleen lennosta vasemmaksi. Kolmoselle maltoin ratsastaa ihan hyvän tien, mutta laukka pääsi silti vähän sammumaan. Niinpä kolmoselle tuli pieni hyppy, ja väliin meni kuusi askelta. Nelosokserille tultiin kuitenkin hyvään paikkaan eikä siinä ollut ongelmia. Viitoseste oli hankalahko, sillä siinä oli valtaosin valkoinen hevosportti ja kaiken lisäksi aurinko paistoi juuri luoden varjon sille. Potter tuntui vähän jäävän katsomaan estettä, mutta Noran hyvän vinkin ansiosta tiesin ratsastaa sen tomerasti siitä yli. Vähän hassu hyppy tuli, ja videolta tarkistettuna Potter jostain syystä vipsautti kahta askelta ennen hyppyä itsensä oikeaan laukkaan. Laskeuduimme esteeltä myös oikeassa laukassa ja jatkoimme sitä kaarteeseen ennen kuin Potter suostui vaihtamaan sen. Tässä oli vähän mökellystä mukana, kun Potter ilmeisesti tasapainoili lisäämällä vähän vauhtia. Kuutossarjan a-osalle tulimme hyvin, ja Potter venyi yhden askeleen väliin ongelmitta. Itse olin tosin hitaana ja jäin vähän b-osan hypystä. Potter laskeutui esteeltä kuitenkin toivotusti oikeassa laukassa, ja kehuin sitä matkalla seiskalla, jotta se ei muistelisi hyppyä kovin pahalla. Seiskalle tuli mukava hyppy, ja laukka vaihtui.

Näin olimme saaneet perusradalle puhtaan nollan ja pääsimme jatkamaan suoraan toiseen vaiheeseen. Käänsin kasiesteelle mahdollisimman tiukasti ja unohdin pitää pohkeet kiinni, jolloin laukka hyytyi. Kasille tuli minihyppy, ja yritin heti toisessa askeleessa komentaa Potteria eteen, mutta se oli jo myöhäistä. Niinpä väliin meni uudelleen kuusi askelta, vaikka viidestä olin haaveillut. Ysillä olin vielä omissa ajatuksissa enkä saanut käännettyä ihan niin tiukasti kuin kuvittelin. Sain Potterin kuitenkin hyvin esteelle hieman vinosti ja siihen tuli hyvä hyppy. Siitä yhdelletoista kääntäessäni ulkoapuni eivät toimineetkaan niin hyvin kuin luulin, ja Potter pääsi valumaan turhan paljon ulos. Pyysin sitä vielä tsemppaamaan viimeistä estettä kohti, johon se lähtikin hyppäämään pyynnöstäni hieman kauempaa. Este ylittyi sujuvasti ja ratsastin vielä ajatuksella maalilinjan yli. Puhdas rata! Nora riensikin kertomaan, että tällä ajalla menin luokan johtoon. Potteria kävelyttäessä kehuin sen maasta taivaisiin ja toivoin samalla, että mahdollisuuteni sinivalkoiseen ruusukkeeseen ei olisi ihan onnettomat. Jälkeeni startanneet neljä muuta ratsukkoa eivät lopulta olleet nopeampia, joten ilosta virnistellen sain kunnian ja Potterin hienouden takia olla palkintojenjaossa parhaimmalla paikalla, ilman ratsua tosin.

Sitten vielä tiiviit ajatukset onnistumisista ja parannettavista asioista. Hyödynsin nyt kevyttä istuntaa, mutta en johdonmukaisesti. Välissä huomasin istuneeni taas kesken kaiken satulaan, vaikka olisi ollut hyvin aikaa laukata kevyessä istunnassa. Potter oli sopivasti hereillä, mutta olisin saanut tarkistaa kääntämisen paremmin. Samoin olisin saanut johtaa selvemmin, joskin luotin Potterin vaihtavan myös lennosta, joten en niin huolehtinut vääristä laukoista. Videolta katsottuna soudin liikaa ylävartalollani ja palautin kädet toisinaan liian vikkelästi myötäyksestä takaisin. Muutoin ei onneksi mitään suuria sukelteluita tai kauheita myöhästymisistä tapahtunut, joten olen tyytyväinen. Potter teki hienosti sen, mitä pyysin ja vähän ekstraakin. Toivottavasti saisin vielä seuraavissakin estekisoissa ratsastaa sillä.

Kuvista kiitos Alekseille ja videosta kiitos Noralle!