Lauantaina oli jälleen tunti Kaisan kanssa Tallinmäellä. Olin toivonut aiheeksi laukan säätämistä puomien tai kavalettien avulla. Toive meni läpi, ja kipusin Jetin kyytiin treenaamaan. Aluksi pyörittelimme käynnissä volttikahdeksikkoja asetellen ja taivutellen. Jetti liikkui vähän tahmeasti ja sitä sai hoputella etenemään. Olo oli vähän kuin olisin ollut potkurin kanssa liikkeellä: yhden potkaisun (tässä tapauksessa pohjepyynnön) avulla potkuri (= Jetti) liikkui hetken, kunnes vauhti hyytyi ja taas piti potkaista eli pyytää uudelleen. Olisi kiva oppia ratsastamaan hevonen pitämään oma moottori jos ei koko ajan, niin ainakin valtaosan ajasta hyrisemässä. Asettamiset ja niiden vaihtamiset sujuivat kivasti Jetin mennessä mukavan rennosti.
Ravissa pyörittelimme aluksi ympyröitä, kunnes aloimme tulla kolmea 17 metrin välein asetettujen puomien suoraa linjaa. Ensin tulimme ne vain tasaisesti ravaten, mikä onnistui meiltä ihan hyvin. Sen jälkeen puomiväleissä piti käydä muutama askel käynnissä ja palata siitä raviin. Käyntiin siirtyminen onnistui aika vaivatta, mutta Jettiä olikin vaikeampi saada takaisin raviin. Muutamat kerrat ravisiirtymät olivat melkoisen tahmeita, mutta kun jaksoin pyytää niitä tarmokkaammin, alkoi Jettikin herätä liikkumaan. Siirtymät onnistuivat luonnollisesti silloin, kun Jetti ravasi aktiivisesti jo ensimmäiselle puomille ja pysyi käyntiaskeltenkin ajan aktiivisena.
Raviharjoitusten jälkeen siirryttiin tahkoamaan puomeja laukassa molemmista suunnista. Ensin välit tultiin normaalisti viidellä askeleella. Jetin peruslaukka ylsi tähän helposti, joten kummempia säätöjä ei tarvinnut tehdä, vaan tehtävä onnistui. Sitten väleihin pistettiin kuusi askelta. Jetti oli aika helppo ottaa lyhyempään laukkaan, mutta ensimmäisellä yrittämällä unohdin säilyttää lyhyyden lisäksi aktiivisuuden. Niinpä lähestymisessä ensimmäiselle puomille meno oli nahkeaa, jolloin Jetti pudotti raville. Laukka nousi ennen toista puomia ja toinen väli meni oikein. Toisella yrittämällä kuusi askelta napsahti tasaisesti väleihin.
Jetissä kivaa oli se, että kun oikea laukka oli löytynyt, se humputti sitä samaa koko tehtävän läpi. Ei tarvinnut säätää kesken kaiken, vaan keskittyä omaan osuuteen. Tehtävällä leikittiin vielä askelmäärillä 4-4, 6-5, 5-6 ja 6-4. Kaikeksi ihmeeksi jokainen onnistui ilman kummempia ongelmia. Opettaja halusi prässämä meitä hieman ja pisti askelmääriksi kuusi ja neljä. Tuntui hurjalta ajatella, että kuuden askeleen laukasta ehtisi venyä neljään, mutta niin vain Jetti yllätti ja vastasi reipastumispyyntöön hyvin ja hurautti kuuden askeleen jälkeen toisen välin neljällä.
Lopuksi hyppäsimme vielä kahdeksikolla ristikkoa, joka nousi parin kierroksen ajaksi pystyksi tavoitteena vaihtaa laukkaa. En saanut Jettiä alussa liikkumaan eteen kunnolla, jolloin meno ei ollut kauhean sulavaa. Laukat kuitenkin vaihtuivat yhtä ristilaukkaa huomioimatta oikein. Ristilaukkakin korjaantui lennossa, sillä Jetti on mukavan näppärä vaihtamaan silloinkin. Opettaja hoksautti pitämään laukan lyhyempänä, mutta aktiivisena. Muutamia kertoja pystylle tuli vähän hassu hyppy liian pitkän laukan takia, mutta lopulta sain menoa tahditettua paremmin, jolloin hypyt sujuivat. Tästä innostuneena varasin maanantaille uuden tunnin, jonka aiheeksi toivoin esteitä. Saa nähdä, miten meillä sitten Jetin kanssa sujuu.
