Tällä kertaa onneksi tarkoituksella, sillä perjantaiaamu hurahti puolentoista tunnin lenkillä Tallinmäen ympäristöstä löytyvillä mainioilla maastoreiteillä. Ratsukseni sain Uunon ja neljän hevosen letkassa sijoituin opettajan ja hänen Tupu-ratsunsa taakse.
Matkalle mahtui metsäpolkuja, normaalia soratietä sekä pienempiä kinttupolkujakin. Keli onneksi suosi, vaikka ennen reissuun lähtöä olinkin tuijotellut tummia pilviä epäilevästi. Uuno oli lysti maastoratsukin, sillä se mennä päksytti Tupun perässä ilman huolenhäivää. Tosin yksi ojan pohjaa myöten mennyt reitti jäi kokeilematta, kun en saanut Uunoa rohkaistua laskeutumaan pennertä pitkin sille. Oma päättäväisyys on siis vielä melkoisen heppoista.
Laukkapätkien aikana oli mukava istua kyydissä ja katsella maisemia. Uunon laukka on mukavan pehmeää, jolloin tuollaiseen rentoiluun jää kivasti aikaa. Lyhensipä ratsu hienosti itse laukkaansakin alussa, kun Tupun takamus alkoi lähestyä liikaa. Loppulaukoissa hevosta tosin taisi väsyttää, kun se pudotti mieluummin raville kuin lyhensi. Kävimme myös laskeutumassa ja kiipeämässä pari pientä soramonttumäkeä.
Rennosti humputellessa oli hyvä miettiä käsien paikkaa, sillä etenkin ravissa ne tahtovat pumpata liikaa ylös ja alas. Tämän lisäksi ehdin vähän koettaa treenata maltillisempaa kevennystä. Humputteluravissa se onnistuikin, mutta reippaamassa ravissa ponnistelin kevennyksiin turhan korostetusti kuin mikäkin kumipallo. Puolitoista tuntia metsässä hurahti nopeasti ohi. En muistakaan, milloin
viimeksi olen käynyt maastossa, joten tämä reissu teki hyvää. Sekä ratsulle että kuskille.
