Puolentoista tunnin maastolenkki ei sitten riittänyt perjantain hevosteluiksi. Laitoin toiveikkaana Aaltokankaan ratsutalleille viestiä ja mahduin aikuisten B/A-tunnille viidenneksi ratsastajaksi. Treeniaiheena olivat esteet, ja ratsukseni sain
Hassen. Meinasi vähän jännittää, sillä Hasse on ensinnäkin halutessaan turhankin reipas ja toisekseen osaa pysähdellä esteiden eteen tehokkaasti. Onneksi
Nora meni tuntia ennen minua myöskin estetunnin, jonka aikana sain seurata meidänkin tunnille tulevia tehtäviä.
Alkuverkassa lähdettiin nopeasti tahkoamaan ympyrän kaarella olleita kolmea puomia. Ne tultiin ravissa ja tarkoituksena oli saada väliin neljä raviaskelta. Luulin, että hanskasimme homman, mutta kun pääsin laskennasta kartalle, pisti Hasse väleihin 3-5 raviaskelta kerrasta riippuen. Opettajalta tulikin kommenttia, että vähän napakampaa ravia ratsulle. Tällä konstilla ja keskittymällä osumaan puomien keskelle meno parani. Seuraavaksi keskimmäinen puomi nousi kavaletiksi ja nyt väleihin pistettiin yksi laukka-askel. Hasselle väli oli ihan ok normaalilla laukalla, jota emme tosin oikeaan kierrokseen ilmeisesti osanneet esittää. Tulimme jo puomille ihmeellisesti töksähtäen, joten meno ei parantunut kavaletilla saati toisella puomilla. Opettaja moitti minua siitä, että jätin hevosen yksin ennen puomia ja ohjeena tuli pitää pohkeet tuntumalla. Myönnän syyllistyväni tähän hevosen yksinjättämiseen, kun sekoitan sen turhan lahjakkaasti hevoselle rauhan antamiseen. Vasempaan kierrokseen onneksi meno parani huimasti, kun tajusin ratsastaa hevosen tehtävän läpi pohkeet kevyesti tuntumalla. Hasse löysi kohdat puomeille ja kavaletille vaivatta, ja meno oli mukavan sujuvaa.
Tämän jälkeen pääsimme hyppelemään ristikon parisen kertaa. Ensimmäisellä kerralla esitimme Hasselle tutun stopin esteen eteen, jotta ratsu ehti varmasti tuijottaa sen kunnolla. Toisella ja kolmannella kerralla pääsimme yli ihan ok. Vähän ehkä huterasti tosin, sillä olin jo ajatuksissani alkanut valmistautua useampiin kieltoihin. Inhottava tapa, joka myös kostautui kunnolla myöhemmin. Ristikon jälkeen hyppäsimme vasemmassa kierroksessa saman ristikon ja jatkoimme linjalla 17 metrin päässä olleen okserin yli. Tai siis ihannemaailmassa näin olisi käynyt. Me stoppasimme ristikolle, sillä olihan se nyt uusi ja jännittävä este, kun suunta oli vaihtunut. Toisella kerralla pääsimme ristikon yli, mutta sitten viiden laukka-askeleen päässä odottanut okseri vaati oman pysähdyksensä. Taisimme kieltää tälle esteelle ainakin vielä kerran ennen kuin Hasse rohkeni hypätä sen yli. Okserin jälkeen oli vielä puomi, jonka piti toimia meille mallina tulevasta pystystä. Kun sain Hassen okserista yli, oli lähestyminen puomille aika ok.
Sitten tehtävänä oli tulla koko kolmen esteen linja askelilla viisi ja yksi. Nyt pääsimme ristikon yli, mutta matka töksähti okserille. Ilmeisesti olin itse sen verran käsijarru päällä, ettei hevonenkaan tohtinut ylittää estettä. Opettaja kehotti unohtamaan ristikon alusta ja tulemaan suoraan okserille. Siinä sitten kielleltiin muutamia kertoja ennen kuin sekä ratsu että kuski löysivät sen vaihteen, jolla okserista pääsi yli. Harmi vain, että vaihde ei pysynyt päällä, sillä stoppasimme sarjan toiselle osalle. Ei muuta kuin koko homma uusiksi opettajan ohjeiden avulla. Kunnon laukka päälle ja menoksi. Lopulta okserin ja pystyn sarja ylittyi, ja kiittelin hevosta kovasti. Se tosin ampaisi näiden esteiden jälkeen melkoiseen laukkaan, jota sai jarrutella melkoisesti ennen kuin ratsu taas rauhoittui. Eipähän hyppelyt olleet vieneet Hassen energiaa. Esteiden korkeus linjalla oli puolestaan maksimissaan 75 senttiä.
Olin pelännyt ennen tuntia, että opettaja noituu minut suohon. Kieltämättä täpäkkää palautetta tuli, mutta aiheesta. En voi heittäytyä matkustajaksi ja kuvitella, että hevonen tekee työt. Ja jos ratsu on epävarma, minun täytyy kyetä antamaan sille oman tukeni, jotta se tohtii hypätä. Toisaalta voin rehellisesti myöntää, etten ole vielä niin varma ratsastaja, että voin auttaa epävarmempia hevosia. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että aika jämäkästi sain itseni aina kiellon jälkeen kasaan. Kertaalleen kävin halimassa hevosen kaulaa jalkojen lennähtäessä jonnekin kauas taakse, mutta Hassen pysähdyttyä kiltisti sain kammettua itseni taas kyytiin. Muutoin kiellot olivat sen verran hitaita, ettei niissä ollut kummempaa vaikeutta pysyä matkassa. Tunnin jälkeen harmitti ehkä enemmän silti hevosen puolesta. Se näyttäisi tykkäävän hyppäämisestä, ja pelkäsin tehneeni sille hallaa. Onneksi sillä hyppää monet muut varmemmat kuskit, jolloin se saa hyviäkin hetkiä esteillä. Loppuraveissa Hasse vielä ilahdutti kulkemalla pidempiä hetkiä mukavan pyöreänä. Jäipäs tästäkin tunnista siis loppujen lopuksi ihan kiva mieli, vaikka onnistumiset tulivatkin vasta tunnin päätteeksi.
Kuvista kiitos Tuulille ja Suville!
