Laukan rytmin opettelua

Perjantana hilpaisin jälleen Aaltokankaan ratsutallien B-A-tunnille, jossa aiheena oli vuorostaan puomeja. Olin arvellut saavani jonkin turhaan reippaan tapauksen, ja arpaonneni osui Koran kohdalle. Tällä tammalla olen mennyt tasan kerran aikaisemmin eikä se kerta mennyt lähellekään putkeen. Tunnin aiheena oli puomit, joilla haettiin tasaisuutta ja rytmiä. Ratsukoita oli ilahduttavasti vain neljä, joten pääsimme mukavan tehokkaaseen oppiin.

Alkuverkassa Kora liikkui aika tahmeasti. En muistanut, mitä mieltä tamma oli raipasta, joten käytin sitä varovaisesti. En oikein saanut sillä edes reaktiota aikaan, joten hipsimme menemään. Opettajalta tuli kommenttia pitää ohja huolellisesti tasaisella tuntumalla, jotta Kora uskaltaa rentoutua sen tuntumalle. Lisäavuiksi opettaja neuvoi tekemään puolipidätteitä ja ratsastamaan pohkeilla eteen, välissä myös oli hyödyllistä ottaa vähän lyhyempää ravia tuntuma säilyttäen. Mitään mainittavaa onnistumista en saanut, vaan Kora pysyi jännittyneenä kulkien pää ylhäällä. Tässä tapauksessa armottoman hidas käteni tuskin auttoi asiaa, vaan teki siitä moninverroin hankalampaa.

Puomeja tultiin aluksi ravissa sekä suoralla linjalla että ympyrän kaarelle laitettuna. Suoralla linjalla Kora ylitti puomit kerta toisen jälkeen tasaisesti, mutta loppua kohti kiihtyen. Opettajan vinkistä tajusin pitää pohkeet tuntumalla, mutta ottaa jo puomien puolivälissä pidätteitä, jotta ratsu malttaisi mennä tasaisesti eikä yrittäisi kiihdyttää itsekseen. Tämä auttoi kummasti ja puomisuora alkoi ylittyä tasaisen varmasti. Ympyrän kaarella olleiden puomien kanssa sen sijaan oli melkoista vääntöä. Kora halusi joko kaatua sisään tai livahtaa ulkoa karkuun. En saanut sisäpohjetta ratsastettua läpi ja siihen keskittyessä unohdin vartioida ulkopuolta. Opettaja nappasikin meidät tehtävälle yksisteen ja alkoi jämäkästi ohjeistaa, missä meni pieleen ja mitä pitäisi tehdä. Kun tajusin opettajan neuvojen avulla kääntää hyvissä ajoin puomille ilman, että jatkoin kääntämistä puomien ollessa jo kohdalla sekä pidin sekä ulko- että sisäpuolen jotenkuten hallinnassa, tuli Kora lopulta puomit kelvollisesti. Tämäkin tehtävä oli kaukana helposta, mutta onneksi opettaja jaksoi neuvoa maltillisesti, jotta saimme tehtyä kuvion edes sinnepäin.

Ravipuomien jälkeen opettaja komensi nakkaamaan jalustimet hevosen kaulalle, sillä vuorossa oli puomien tahkoaminen laukassa. Ensimmäisessä tehtävässä alkuun pyöräytettiin laukkaympyrä, tultiin ensimmäiset suoralla linjalla olleet kolme puomia, pyöräytettiin ympyrä, jatkettiin toiset kolme puomia ja pyöräytettiin vielä loppuun ympyrä. Tavoitteena oli saada askeleet osumaan puomeille hyvin ja tasaisella rytmillä. Oman istunnan kanssa oli melkoisen huteraa, sillä en ole aikoihin mennyt ilman jalustimia. Tämä kerta muistutti hyvin siitä, että aihetta olisi. Pistän näemmä turhankin paljon istunnastani jalustinten varaan ja kun ne otetaan pois, olen pulassa. Niinpä en saanut Koraa ratsastettua hyvään laukkaan, vaan esitimme melkoisia ravisekamelskoja ja vääriä laukkoja aluksi. Opettaja muistutti pitämään pohkeet tuntumalla ja ratsastamaan pidätteitä tarvittaessa. Useiden toistojen jälkeen askel alkoi osua paremmin ja kun tajusin vaikuttaa hevoseen sopivissa määrin koko ajan, saimme tehtävän suoritettua kohtuullisesti. Suurimpana ongelmana oli juuri se, etten osaa itse vielä ratsastaa hevosta oikeaa kohtaa puomeille lähtöä varten. Sen sijaan osaan useimmiten nähdä, että jes, nyt osutaan oikeaan kohtaan ja o-ou, nyt menee pieleen. Vielä kun osaisin nuo asiat huomatessani vielä vaikuttaa ja pelastaa tilanteen.

Sitten tehtävästä jätettiin puomien väliin tehty ympyrä pois ja tavoitteena oli saada väliin viisi askelta. Kora liikkui tässä vaiheessa aika hyvin, mutta joko keskityin jarruttelemaan sitä liikaa tai annoin sen mennä liian pitkää laukkaa, jolloin askel ei sopinut joko ensimmäiselle kolmen puomin sarjalle tai sitten toiselle. Jälleen toistojen myötä aloin saada pidätteiden ja pohkeiden vuorovaikutusta toimimaan opettajan neuvojen avulla. Keskeisin havainto oli se, että tässä tehtävässä ei pystynyt nukahtamaan, vaan koko ajan piti ratsastaa. En tiedä, millä automaateilla olen mennyt, kun tällainen asia tuli pienenä yllätyksenä. Kauhean rentoja suorituksia emme Koran kanssa tehtävälle saanut, sillä en lopulta osannut ratsastaa sitä tulemaan koko ajan tasaisesti. Nyt hevoseen tuli vaikutettua melkein joka käänteessä, mikä teki suorituksesta hieman jännittyneen.

Tunnilla iski kyllä moneen kertaan melkoinen epätoivo, kun näytti, etten saa tehtävää kertaakaan ratsastettua oikein. Toisaalta opettaja piiskasi sen verran hyvin neuvoja samalla jakaen, että hiljalleen vinkit alkoivat upota minunkin päähäni. Tehtävät olisivat ehkä olleet piirun verran helpompia, jos allani olisi ollut vähän tutumpi ratsu. Toisaalta minulla oli rutkasti aikaa tehtävissä tulla vähän tutummaksi Koran kanssa taas noin 11 kuukauden tauon jälkeen. Nyt en vain päässyt sen kanssa samoille aaltopituuksille, vaan hummailimme molemmat vähän omissa maailmoissamme ja ajatuksissamme niin kuin viereinen kuvakin antaa hieman ymmärtää. Arvelen, että avainsana tämän tunnin sujumiselle paremmin olisi ollut rentous. Sitä en onnistunut Korasta omalla ratsastuksellani löytämään, jolloin ähersin jännittyneenä tarttuen saman fiiliksen ratsuuni. No, onneksi aina voi toivoa, että ensi kerralla menee vähän paremmin.

Kuvista ja videoista kiitos Noralle!