Minulle ei varmaan pitäisi kertoa, jos tallilla on kaksikin tuntia, jolle mahtuu. Muutoin käy niin kuin tänään: ilmoitin itseni innosta hihkuen Tallinmäelle sekä koulu- että estetunnille. Hups. Mutta mitä sitä kauniin aurinkoista maanantaina sisälläkään nököttämään, kun on noin mainio vaihtoehto tarjolla. Ratsastus alkoi koulutunnista, ja sain hevoseksi Wandan, jolla olen mennyt kerran aikaisemmin. Wandahan on siis tallilla asuva yksäri, joka tekee silloin tällöin tunteja. Tunnin aiheeksi valikoitui ohjan ja pohkeiden yhteistyö, josta opettaja antoi tunnin alussa demonstraation. Kummasti se hevonen vain kulki tuntumalla pyöreänä, kun sekä pohkeet että ohjat olivat sopivasti käytössä. Ilman niitä hevonen taas nousi jäkittämään pää ylhäällä.
Demonstraation jälkeen pääsimme itse treenailemaan samaa käynnissä ja ravissa. Tavoitteena oli ajatella halaavansa hevosta pohkeilla pitäen ohjat tasaisesti käsissä. Wanda on siitä kiva ratsu, että sillä on moottori aina tunnin alusta alkaen käynnissä, tosin välillä vähän liikaakin. Käynnissä oli hyvin aikaa miettiä pohkeet halaamaan hevosta ja pitämään kädet tasaisena. Wanda hoksasi tehtävän jujun aika nopeasti ja alkoikin kulkea tasaisena, hetkittäin pyöreänäkin. Kun tasaisuus hävisi, tarvitsi Wandaa vain halata hetki lisää ja taas se tuli paremmin tuntumalle. Tässä vaiheessa aloin tajuta, kuinka irti pohkeeni yleensä hevosesta ovat. Eipä niitä tule juuri erikseen ajateltua, joten niillä taitaa olla melkoisen oma elämä yleensä.
Ravissa meno sitten hankaloituikin, sillä huomasin pohkeideni liikkuvan melkoisesti keventäessäni. Niiden liikerata oli enemmänkin ehkä ylös-alas kuin eteen-taakse, mutta silti oli vaikeaa yrittää tasoittaa niitä. Kokeilin menoa myös harjoitusravissa hetken, mutta siinä vaiheessa koko istuntani alkoi levitä. Jatkoin sitten keventämistä ja koetin saada pohkeitani pysymään paremmin tuntumalla. Kun se alkoi vähän hahmottua ja ohjat pysyivät käsissäni, meni Wanda taas hetkiä mukavan tasaisesti. Jos tasaisuus katosi, ajattelin taas parempaa pohjetuntumaa ja pyörittelin vielä ympyröitä avuksi. Loppupuolella tehtävää Wanda alkoi tasoittua hyvään ja tasaiseen raviin, josta opettajalta tulikin kommentti, että hevonen liikkuu mukavan rennosti.
Näiden harjoitusten jälkeen tehtävänä oli tulla käynnissä ja ravissa keskihalkaisijaa pitkin ja tehdä pitkille sivuille seinäväistöt. Wanda tuntui suoristushetkinä jäävän hieman oikealle punkemaan, mutta opettaja ei nähnyt menossamme juuri korjattavaa. Väistöt vasempaan kierrokseen olivat tuttuun tapaan helpompia. Wanda väisti ihan kohtuullisesti, mutta pyrki kävelemään ohjista läpi. Tein sitten tiheämmin puolipidätteitä, jolloin ratsu jäi odottamaan edestä paremmin. Sitten sain väistättävän pohkeen selvemmin läpi. Oikeassa kierroksessa oma istuntani vaikeutti ilmeisesti menoa, sillä Wanda ei alkanut väistää kovin helpolla, vaan punki eteenpäin. Yritin hilata painoani paremmin, että tamma voisi ymmärtää pyyntöjäni ja meno parani hieman. Ravissa tosin väistöt olivat melkoisia sähellyksiä, kun Wanda olisi mieluusti kipittänyt väistämättä. Olisin saanut tässä tapauksessa olla topakampi ottamaan ratsun kuulolle, jotta se olisi malttanut tulkita pohjepyyntöni väistättäväksi avuksi vauhdin lisäämisen sijasta. Muutamia väistöjä saimme onneksi aikaiseksi, mutta tasaisuus oli kuitenkin kaukana.
Loppuun otimme vielä vapaata laukkaa, jossa tarkoituksena oli taas pohkeiden ja ohjan yhteistyöllä saada hevonen tasaiseksi ja ehkä pyöreäksi. Oikeassa laukassa Wanda eli päänsä kanssa, mutta kulki myös hetkittäin tasaisesti ja pyöreänä. Muutamia kertoja ratsu taisi vähän käydä kuolaimenkin alla. Tässä kierroksessa sain itse pidettyä pohkeet kohtuullisesti tuntumalla eikä kädetkään ihan liikkuneet villisti. Vasemmassa kierroksessa tulikin pulmia sen edestä. Oma istuntani muuttui soutamiseksi enkä saanut sitä vakautettua. Wanda taas ei enää yrittänytkään mennä tasaisesti, vaan laukkaili pää ylhäällä. Soutamisestani taisi lähteä liikkeelle melkoinen tapahtumaketju, jossa ensinnäkään pohkeet eivät pysyneet tuntumalla, käteni hilluivat omilla teillään ja vasemmalle kenottava istuntani viimeisteli epätasaisen menon. En saanut istuntaani kuriin, joten kauhean hyviä hetkiä ei valitettavasti tähän suuntaan tullut. En edes tajua, miten annoin itseni seilata selässä niin kehnosti. Harmittaa näin jälkikäteen, kun selässä ollessa asiaan olisi kuitenkin voinut vielä vaikuttaa.
Loppuraveissa haimme taas hevosia venyttämään eteen ja alas. Wanda oli innoissaan ja kipitti reipasta ravia menemään. Sain toppuutella sitä melkoisesti eikä sekään meinannut riittää. Tammahan oli esittänyt muinakin rentoiluhetkinä ravikipitystä enkä voinut kuin hämmästellä, miten sillä voikin olla niin paljon virtaa. Koetin rauhoittaa Wandan menoa löysäämällä ohjaa ja taputtelemalla, mikä auttoikin aina hetkeksi. Sitten tamma taas muisti, että liikkuminen on kivaa ja taas mentiin. Mutta enpä kyllä moiti, vaikka jarrutustaitoni ovatkin heikot. On se silti parempi, että ratsu haluaa liikkua kuin heittäytyä keskelle kenttää nukkumaan. Vielä kun osaisin soveltaa liikkumishalut hyväksi etenemiseksi yhteistyössä.
