Nyt kun seuran estekisat ovat onnellisesti takana, voi alkaa hiljalleen miettiä seuraavaksi koittavia koulukisoja. Niissä tarkoitukseni on mennä helpon B:n ohjelma, joka todennäköisesti sisältää keskiaskellajeja. Niinpä päätin lähteä yksityistunnille Tallinmäelle niitä treenaamaan. Sain valita Tupun ja Jetin väliltä ja päädyin Jettiin, sillä se vastaa rauhallisuutensa ja hitaasti syttymisen takia enemmän mahdollista kisaratsuani kuin alusta asti reipas Tupu.
Kentän toisen lyhyen päädyn ulkopuolelle oli kasattu pieni puomi- ja tolpparojo. Opettaja ohjeisti ensin kävelemään maasta käsin Jetin kanssa siitä ohi, jotta se saa rauhassa toljotella ne. Jetti ei reagoinut rojuihin mitenkään, joten nousin satulaan. Sittenpä sama kohta tuli hurjan pelottavaksi, joten alkuverkat hurahtivat samaa päätyä koluten käynnissä ja ravissa, kunnes Jetti malttoi mennä kohdasta järkevästi ohi. Tämän jälkeen otettiinkin verryttelynä reipasta laukkaa pitkille sivuille ja vähän hallitumpaa menoa lyhyille sivuille, jotta muutoin hyvin rauhalliseen menoon jäävä Jetti saisi moottorinsa käyntin. Aluksi Jetti ei tosin viitsinyt nähdä laukassa vaivaa, mutta kun muistutin raipalla, löysi Jettikin reippaan laukan. Se tuli myös hyvin takaisin rauhallisempaan laukkaan päädyissä, joten meno ei ollut holtitonta. Myös suunnan muuttaminen lennosta tehdyn laukanvaihdon avulla onnistui molempiin kierroksiin. Laukkaverryttelyn jälkeen Jetti tarjosi myös kerrankin tarmokasta ravia ihan vapaaehtoisesti, joten siitä oli hyvä lähteä treenaamaan keskiaskellajeja.
Keskiaskellajeja lähdettiin treenaamaan ympyrällä. Opettaja neuvoi ratsastamaan Jetin ensin lyhyeen, mutta aktiiviseen menoon, jonka jälkeen tuli rentoutua ja pyytää eteenpäin keskiaskellajin saamiseksi. Käynnissä Jetti tahtoi jäädä hyvin rauhalliseksi enkä saanut siihen tarvittavaa energiaa. Opettaja hoksautti naputtelemaan raipalla kevyesti pohkeen taakse, jotta Jetti alkaisi aktivoida takapäätään. Samalla tuli pitää etupää lyhyenä, ettei hevonen vain pitenisi. Itselle vaikeuksia tuotti hallita molemmat päät yhtä aikaa ja aina jompikumpi pää tuntui jäävän huomiotta. Lopulta aloin saada pidettyä ohjat käsissä ja takapään hommissa, jolloin Jetti lyheni pysyen aktiivisena. Siitä olikin helppo ajatella omaa rentoutumista ja antaa hevosen pidentää askelta. Oikein tehdyssä keskiaskellajissahan tahti ei kärsi, vaikka askel pitenee. Jetti tekikin keskikäynnin mukavan letkeästi lyhennetystä käynnistä ja pysyi tuntumalla.
Ravissa ja laukassa työskentely jatkoi käynnin tavoin. Nyt tosin sai tehdä tuplasti enemmän töitä, että sain Jetin ensin lyhyempään, mutta pontevaan liikkumiseen. Laukassa Jetti esitti myös muutamia hetkiä aika kivaa, ylöspäin suuntautunutta laukkaa pysyen lyhyenä ja hyvin tuntumalla. Keskiravi ja -laukkakin löytyi, kun lyhennykset onnistuivat ensin. Ilahduttavinta oli se, että mukaan mahtui sellaisia siirtymiä lyhyestä askeleesta keskiaskeleeseen, joissa Jetti pysyi hyvässä muodossa eikä venähtänyt ja nostanut päätään ylös. Olisin kuitenkin saanut olla tarkempi huomaamaan, milloin meno alkoi hyytyä, jotta olisin ehtinyt vaikuttaa aiemmin. Nyt ehti välillä käydä niin, että pakka levisi ja työskentely piti aloittaa taas melkein nollasta.
Lopuksi otimme vielä lävistäjillä keskilaukkaa ja -ravia. Ensin otettiin laukka, sillä sen jälkeen Jetiltä irtoaisi keskiravikin paremmin. Tässä vaiheessa annoin Jetin valahtaa taas vähän laiskaksi ja aloin säheltää itse. Tuloksena oli jännittyneemmin kulkenut ratsu, joka meni hyvin hatarasti keskilaukan kaltaista esitystä. Opettaja komensi meidän ympyrälle lyhentämään laukkaa ja hakemaan rentoutta takaisin ennen kuin suuntasimme uudelleen lävistäjälle. Jetti alkoi tulla taas paremmin kuulolle, kun sain sitä lyhennettyä. Parhaiten keskilaukka lähti oikeassa kierroksessa. Niinä kertoina Jetti pysyi hyvässä muodossa, keskittyi tehtävään ja siirtyi lyhyestä laukasta keskilaukkaan hyvin tasaisesti ilman, että meno muuttui kaahaukseksi. Nämä kerrat tuntuivat satulaan mukavan sutjakoilta ja vaivattomilta.
Opettajakin oli sangen tyytyväinen menoomme. Itse olin tyytyväinen siihen, että muistin kerrankin suoristaa ajatuksella ennen kuin pyysin lävistäjillä eteen. Kaiken lisäksi osasin hetkittäin jopa rentoutua. Keskiravissa oli oikeastaan samat haasteet kuin laukassakin: aluksi Jetti vähän jäkitti vastaan vastineeksi sähellykselleni, mutta ympyröiden avulla rentoutui. Keskiravit tein keventäen, sillä halusin ensin opetella ratsastamaan sen ilman, että häiritsen menoa istumalla alas satulaan ja hytkymällä mukana miten sattuu. Jetti esitti myös muutamat näpsäkät keskiravit, joten tunnin tehtävät olivat pulkassa, ja kuskilla hyvä mieli.
Tällä tunnilla Jetti taisi liikkua kanssani ensimmäistä kertaa kunnolla. Toki sitä sai ratsastaa, mutta kun sen oli saanut jo vähän liikkeelle, löytyi menoa paljon paremmin kuin yleensä. Opettaja sanoikin tunnin aiheen olevan Jetille hyväksi, ja että se myös osaa ne aika hyvin. Jos Jetti olisi joka kerta näin kiva, voisin kuvitella meneväni sillä koulua useamminkin. Pitänee ottaa vielä useampia treenejä helpon B:n ohjelmasta, niin ehkäpä hiljalleen opin ratsastamaan Jettiä kerta toisen jälkeen nopeammin toimivammaksi.
