Ratalaukkaa hakemassa

Koulutuntien mentyä vähän miten sattuu, oli varsin mukavaa päästä Tallinmäelle puomien, kavalettien ja pienten esteiden pariin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsukseni olin toivonut joko Jettia tai Melbaa, ja tällä kertaa arpaonni sattui Melban kohdalle. Tunnin aiheena oli ratalaukan ratsastaminen, ja sitä treenattiin erilaisilla linjoilla ja lopulta radalla.

Alkuverkassa Melba oli ihmeen tahmea. Se pudotti ravista käynnille muutamiakin kertoja ja sitä sai hoputella useasti pysymään liikkeessä. Koetin vähän rentouttaa sitä takapään väistätysyrityksillä, jotka tosin jäivät nimen mukaisesti yrityksiksi. Laukassa ratsu sentään pysyi, mutta energisyys oli siitä kohtuullisen kaukana. Meno muistutti enimmäkseen sunnuntaihumputtelua kuin valmistautumista pieniin hyppelyihin.

Aluksi tulimme kolmen puomin suoraa linjaa, jonka välit olivat 17 metriä. Ensin hurautimme välit molemmista suunnista viidellä askeleella. Tämä onnistui ongelmitta, kun annoin Melban mennä rennosti. Sitten väleihin piti laittaa enää neljä askelta, jolloin sain ottaa vähän kaasuttelumatkaa ennen linjalle tuloa. Oikeasta kierroksesta tullessa selvisimme linjan vaadituilla askelmäärillä, mutta vasemmassa kierroksessa tuli viilattavaa. Ensimmäisellä yrittämällä Melba pääsi vähän puskemaan vasemman pohkeeni läpi, jolloin tie ensimmäiselle linjan puomille ei ollut täysin suora. Niinpä ratsu venyttämällä onnistui mahduttamaan ensimmäiseen väliin neljä askelta, mutta toinen menikin neljällä ja puolella. Uusintayrityksellä sain Melban tulemaan välit askelilla neljä ja neljä, kun tajusin opettajan ohjeiden mukaan rentoutua oikean vauhdin löydyttyä.

Sitten tulimme vasemmassa kierroksessa ristikon (ratapiirroksen este 5) ja portin (este 6). Väli piti päästä neljällä askeleella. Olin ehtinyt hyytyä odotteluaikana, jolloin ensimmäisellä yrittämällä väliin tuli taas neljä ja räpeltävä puolikas askel. Toisella yrittämällä muistin viimein herättää ratsun, jolloin väli hurahti ongelmitta neljällä. Seuraavaksi pistimme kavaletin (2) ja pystyn (3) väliin kolme askelta yhtä vaivattomasti. Lopuksi vielä ennen rataa hurautimme kaarevan linjan kavaletilta (7) pystylle (8) viidellä askeleella. Melba oli herännyt liikkumaan niin hyvin, että väli meinasi jopa käydä ahtaaksi.

Sitten pääsimme radan pariin. Opettaja neuvoi ratsastamaan mahdollisimman tasaisesta ratalaukassa pysyen. Starttasin matkaan oikeassa laukassa painaltaen pitkän sivun reippaammin kevyessä istunnassa. Ykköselle tuli hyvä kaarre seiskan ja kuutosen välistä, mutta itse hyppy oli hieman töksähtävä Melban vilkaistessa pystyn alla olleita muoviämpäreitä. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi, joten jatkoimme kolmosen ja nelosen linjalle. Väliin meni kolme askelta ja olipa se jäädä vähän ahtaaksi. Laukka ei vaihtunut, joten otin ravin kautta oikean laukan. Neloseste meni nyt paremmin laukanvaihdon kanssa. Viitoselle tullessa tuli vähän iso kaarre ja valuimme hitusen liikaa oikealle, mutta pääsimme ylittämään viitosen ja laukkasimme kuutoselle toivotusti neljällä askeleella. Kaarre seiskalle söi vähän laukkaa, joten pyysin Melbaa suoristumisen jälkeen vielä vähän reipastumaan. Seiskakavaletti ylittyi hyvin ja pääsimme kasiesteellä viidellä askeleella laukan vaihtuessa hypyssä oikeaksi.

Opettaja oli tyytyväinen rataan, sillä kaikki linjat menivät vaadituilla laukoilla. Hän kehui minun ratsastaneen rohkeasti ja pakko myöntää, että välissä meno tuntui nopealta. Enkö sitten muulloin saa ratsastettua hevosta kunnon ratalaukkaan vai tuntuuko sitten pienemmän hevosen nopeampi askellus kovemmalta kuin mitä se tosiasiassa on? Koska ensimmäinen kierros meni hyvin, nosti opettaja muutaman esteen ehkä 65-70 senttiin, ja saimme tulla uudelleen. Opettaja myös pidensi hieman kakkosen ja kolmosen väliä, kun ensimmäisellä kierroksella se oli ollut melkein ahdas. Neuvoksi tuli säilyttää hyvä, pitkä laukka, mutta tulla vähän rauhallisemmin. Minulle tuottaa vielä vaikeuksia tajuta, milloin olen ottanut laukkaa riittävästi kiinni tai lisännyt vauhtia sopivasti. Niinpä vauhtisokeus iski, ja tulimme Melban kanssa ykköselle turhan hitaasti. Ratsu otti sille miniaskeleen ja jäin itse matkasta. Sitten usutin Melbaa liikkumaan, mihin se vastasi turhankin hyvin. Kakkoskavaletti ylittyi melkoisella vauhdilla ja hukkasin taas tasapainon ja jalustimen. Kävin keikkumassa vinossa satulassa, mutta onnekseni sain kammettua itseni kyytiin. Kolmosesta menimme tämän takia ohi. Opettaja käski ottamaan radan alusta. Nyt keskityin hakemaan energisen, mutta hallitun laukan. Sen avulla rata sujui kivasti kuutoselle saakka, jossa hukkasin taas vasemman jalustimen. En ehtinyt kaivaa sitä ennen seiskaa, joten käytin ravissa ja otin uuden lähestymisen. Tästä huolimatta Melba oli kuulolla ja venytti itsensä kasille hyvin viidellä askeleella. Laukka myös vaihtui siinä oikeaksi, ja saimme radan suoritettua.

Olen mieltynyt tehtäviin, joissa haetaan tiettyä laukkamäärää. Ne auttavat ensinnäkin pitämään keskittymisen yllä ja toisekseen opettavat hiljalleen tuntemaan, milloin hevonen menee sellaista laukkaa, jossa välin pääsee toivotusti. Melban kanssa tosin tein tänään sen virheen, että kaasun löytymisen jälkeen en oikein tasapainottanut sitä enää, vaan annoin sen päästellä menemään. Veikkaan, että muutamilla puolipidätteillä oikeissa kohdissa Melba olisi päässyt tulemaan esteelle parempaan hyppykohtaan, jolloin en olisi horjunut itse matkasta. Oli kuitenkin mukava huomata, että Melba kesti hutilointini eikä alkanut itse epävarmaksi. Siitä syystä sillä olikin varsin kiva hypätä ja voisinpa jatkossakin treenailla näitä asioita sen kanssa enemmänkin.

Tommi (vas.) ja Tuisku.

Loppuun vielä surullisia uutisia. Tallin 27-vuotias Tuisku-herra lähti tänään vihreämmille laitumille vanhuuden vaivojen pahennettua. Tätä ruunaa tulee kyllä ikävä, sillä se oli vielä vanhalla iälläänkin reipas ja kaikenkokoisia ratsastajiaan kiltisti totellut ratsu. Kaipaamaan jää moni muukin, kuten Tuiskun paras kaveri Tommi.