Kahdella ratsulla hyppyjä ja pohkeiden etsimistä

Torstaina hinguin taas ratsastamaan, joten laitoin viestiä Tallinmäelle. Pääsinkin sinne kahden ratsukon tunnille, jonka aiheena oli esteitä. Ratsutoivetta en esittänyt, joten sain Jetin. Käppäilimme alkukäynnit ja vähän rentoa ravihölkkää peltolenkin kautta. Jetti tuntui olevan aika unessa eikä piitannut, vaikka jäi hieman edellä menneestä Tupusta. Ravihölköttelyssä se vähän kiemurteli kummasti, mutta en sitten ajattelut siitä kummempia.

Kentälle päästyämme opettaja ohjeisti hakemaan aktiivisempaa ravia, jossa hevonen ravaisi takapäästä kohti ohjia. Jetti ei oikein innostunut asiasta, ja menimme melkoista hölkyttelyä edelleenkin. Se myös ihastui jolkottelemaan Tupun perässä enkä meinannut saada sitä käännettyä pois siitä. Seuraavaksi sitten laukkasimme rennosti tai ainakin se oli tavoite. En meinannut ensin saada laukkaa nousemaan, ja kun Jetti lopulta suvaitsi siirtyä kyseiseen askellajiin, taapersi se siinäkin kuin puoliksi nukkuen. Taisin kuitenkin yhden pitkän sivun ajaksi saada sen hereille, jolloin laukkakin sujui paremmin. Laukan jälkeen myös ravi kulki hetken aikaa terävämmin, joten arvelin ratsun alkavan pysyä hereillä.

Ensimmäisenä varsinaisena tehtävänä tulimme ympyrän kaarella olleita kolmea puomia ravissa. Jetti ravasi edelleen aika tahmeasti ja puski myös vähän ulos molemmissa suunnissa, oikeassa kierroksessa pahemmin. Saimmekin sakkokierroksia, kunnes pääsimme siedettävästi kääntämään puomille ja jatkamaan niiden yli suunnilleen edeten. Laukassa puomit muuttuivat ristikoksi, ja meno meni höpöksi. Laukka ei pyörinyt, ja Jetti pudotteli jopa raville kesken kaiken. Napsautin raipalla pohkeen taakse, jotta ratsu alkaisi liikkua. Jetti ei arvostanut ja nakkasi pukin. Horjahdin tietysti eteen, mutta en onneksi pahasti. Tämän jälkeen meno eteni taas vähän, mutta Jetti ei tuntunut itseltään. Opettaja oli tutkaillut tilannetta vähän aikaa ja tuumasi, että parempi viedä hevonen takaisin talliin. Se ei könkännyt selvästi, mutta näytti varovan vähän etujalkojaan. Niinpä kipaisin vauhdilla talliin, riisuin Jetiltä kamppeet pois ja varustin Uunon pikaisesti.

Koska Uuno oli ollut jo vähän aiemmin töissä, pääsimme alkuverkassa kohtuullisen helpolla. Uuno ravasi ihan mukavan aktiivisesti, mutta tahtoi hieman etenkin oikeassa kierroksessa puskea sisään. Laukka tuntui aluksi vähän hitaalta, mutta parani, kun vain pyysin ratsua reippaammaksi. Ensimmäisenä tulimme ravissa samaa puomitehtävää kuin Jetinkin kanssa. Kääntämiset molempiin suuntiin sujuivat ihan hyvin, mutta tahti hieman rikkoontui puomeilla. Opettaja neuvoikin pitämään pohkeet hyvin tuntumalla läpi tehtävän, jotta Uuno jatkaa ravia tasaisesti koko ajan. Kun tulimme vuorostaan ristikkoa laukassa, unohdin taas olla pohkeilla tukemassa hevosta. Niinpä Uuno muutamia kertoja pudotti raville ennen tehtävää, kun en ollut hereillä. Kun taas muistin ratsastaa läpi tehtävän, meni Uunokin hienosti.

Vielä ennen rataa hyppäsimme ensin linjan (ratapiirroksesta esteet 1 ja 2) ja sen jälkeen linjan sekä vielä esteen 3. Opettaja kertoi, ettei Uuno kyllä kiellä, mutta saattaa vähän mutkitella esteelle tultaessa. Siksi olisi tärkeää pitää pohkeet tuntumalla ja ratsastaa tiet hyvin. Esteiden 1 ja 2 linja meni mukavasti viidellä askeleella, ja Uuno hyppäsi siitä, mistä ajattelinkin. Omassa istunnassani oli kuitenkin korjattavaa, sillä oikea jalustin yritti lähteä koko ajan pois jalasta ja onnistuipa siinä muutamaankin otteeseen. Kun linjaan lisättiin vielä este 3, ei meno muuttunut kummemmin. Laukka olisi tosin voinut olla ehkä hitusen rullaavampaa, mutta taisin vähän jännittää ja puristaa jalkojani satulaan yrittäen jotenkin kummasti estää sillä oikean jalustimen karkaamisen. Uuno muistaakseni vaihtoi kakkosesteellä vasemman laukan oikeaksi, joten pääsimme jatkamaan senkin puolesta suoraan kolmoselle. Sitä ennen hukkasin tosin taas jalustimeni ja päätin, etten jaksa kaivella sitä ennen estettä takaisin. Hyppy meni kivasti, mutta sen jälkeen päästin Uunon kaartamaan liian nopeasti vasemmalle, jolloin oma tasapaino petti. Koetin muka keikata vasemmalta kyljeltä alas, mutta sain tarrattua sen verran hevosen kaulasta kiinni, jolloin sain itseni kammettua pystyyn, kun ratsu siirtyi käyntiin.

Lopuksi tulimme vielä radan. Lähdimme matkaan vasemmassa kierroksessa ylittäen ykkösen. Uuno tuli mukavasti esteelle, ja olin itsekin matkassa. Kakkoselle pääsimme viidellä laukka-askeleella, ja Uuno vaihtoi siinä vasemman laukan oikeaksi. Matka jatkui kolmosokserille. Uuno pääsi vähän puskemaan oikean pohkeeni läpi, jolloin tie ei ollut parhaimmasta päästä. Tulimme okserille hieman turhan vinossa, mutta arvelin hevosen menevän siitä yli silti. Pidin pohkeet tuntumalla ja annoin laukan sujua, jolloin Uuno hyppäsi mukisematta. Maltoimme laukan vaihtumattomuuden takia mennä esteen jälkeen hyvin suoraan, ja nostin vasemman laukan ravista. Nelosesteen alla oli tynnyri, jota tuijotin itse hevosta enemmän. Uuno loikkasi sen yli ongelmitta, mutta vaihtoi laukan. Ei muuta kuin ravin kautta uusi ja vielä esteet 5 ja 6. Niillä ei ilmennyt onneksi uutta pulmaa, ja pääsimme radan loppuun. Itseä jäi vähän harmittamaan oma keikkuminen kyydissä, mutta muuten Uunon kanssa hyppääminen oli kivaa. Se eteni riittävän hyvin ja hyppäsi tolkusti. Ei yrittänyt lähteä liian kaukaa eikä valunut liian lähellekään. Itse taisin senkin edestä miettiä, että pitäisikö lähteä hyppyyn tästä vai tuosta. Kyselin myös opettajalta neuvoa siihen, miten saan jalustimen pysymään jalassa. Hän arveli, että jään puristamaan liikaa polvillani satulaa ja ohjeisti rentouttamaan polvia irti satulasta ja ottamaan pohkeilla tuntumaa hevoseen. Tämä vinkki pitääkin laittaa ensi estetunnilla testiin.

Loppuun toivoin vielä pohkeiden ja ohjan yhteistyön harjoittelua. Jäimme pääty-ympyrälle, ja opettaja ohjeisti hakemaan pohkeita hevosen ympärille kuin sitä halaten. Ohjia piti puolestaan ajatella tuntumalle sivuohjamaisesti eli tasaisesti paikallaan pysyen, mutta jouston kuitenkin säilyttäen. Tässäkin opettaja neuvoi tarkistamaan, etten jäänyt puristamaan satulaa polvillani, vaan irrotin niitä vähän ja annoin pohkeiden tulla tuntumalle. Käynnissä Uuno pyöristyi ja rentoutui hetkittäin, mutta aika nopeasti nosti taas päänsä. Opettaja kertoi, että tärkeää on ajoitus. Kun hevosta osaa kiittää oikealla hetkellä, alkaa se hakeutua pyöreäksi tasaisemmin. Itse olin aika hidas ja taisin monta kertaa olla myöhässä kiitokseni kanssa, vaikka kuinka keskityin. Huomasin myös, että kun rentouduin ohjalla, päästin myös pohkeet irtoamaan hevosen kyljistä. Niiden tulisi säilyä ohjasta riippumatta kevyesti tuntumalla, ikään kuin ajokaasuna hevoselle.

Sinnikkäästi jatkoin ohjan ja pohkeiden yhteistyön opettelua, ja Uuno oli hyvä opettaja minulle. Se kyllä pyöristyi rennosti, kun sain itseni kohdilleen. Yhtä nopeasti se myös kertoi nostamalla päänsä ylös, että tein jotain väärin. Kokeilin vielä muutamia siirtymiä raviin rentona, mutta ne eivät ottaneet vasemmassa kierroksessa onnistuakseen yhtään. Ensin en saanut Uunoa tajuamaan, että pyysin ravia ja kun pyysin tomerammin, nousi pää kattoon ja kaikki työ meni hukkaan. Ravissakaan ei tullut yhtään pyöreää hetkeä, joten palasin nopeasti käyntiin työstämään tilannetta paremmaksi. Oikeaan kierrokseen sain pari vähän järkevämpää siirtymistä raviin, mutta pohkeeni eivät suostuneet pysymään tuntumalla enää ravissa, joten pyöreyttä ei saatu siihenkään suuntaan. Jotenkin tuntui, etten ravissa saanut pohkeita pysymään tuntumalla, koska ne eivät vain vääntyneet moiseen asentoon. Olenkin aika jäykkä tapaus, joten venyttely voisi ratkaista tätä pulmaa ainakin hieman. Sain kuitenkin vähän vihiä asiasta ja toivoinkin opettajalta, että joskus tätä asiaa voitaisiin treenata kokonainen tunti samalla ratsulla. Innolla ja pienellä kauhulla jään odottamaan sitä kertaa.