Kääntyilyä hyvin ja hyvin huonosti

Estekisojen jälkeen maltoin olla päivän hyppäämättä, kunnes päädyinkin jo esteille. Tallinmäen opettaja antoi minun valita vuorostaan Nassen ja Melban väliltä. Melballe napsahti nakki, sillä laitumelta hakiessa se sattui olemaan lähempänä. Tunnin aiheena oli kääntyminen vähän tiukemmin, mutta ei mitenkään hurjia kurveja tehden.

Alkuverkassa teimme ravissa lyhennyksiä tavoitteena saada takapää liikkeelle. Melba ei ollut yhtä helppo tässä tehtävässä kuin Jetti tai sitten en vain osannut pyytää. Kovin hyvää lyhennystä en saanut, kun en varmaan saanut pidätteitä kunnolla läpi ja sen tuloksena ei paluu takaisin normaaliin raviin sujunut rennosti saati pyöreästi. Laukassa puolestaan hurruuttelimme menemään rennosti eteen. Melba liikkui tässä hyvin, kunhan ensin vähän komensin. Sitten opettaja tuumasikin, että alkakaapa tehdä suunnanmuutoksia vasta- tai täyskaartojen avulla laukka lennosta vaihtaen. Siinä sitten mietiskelin, että mitähän tästäkin tulee. Mutta kuten opettaja myöhemmin kertoi, on Melbaakin viety eteenpäin, ja se tekee nykyään vaihdot myös lennosta. Laukat oikeasta vasempaan vaihtuivatkin helposti, kun taas vasemmasta oikeaan vaati vähän enemmän työtä. Muutamia kertoja tuli puhtaat vaihdot raipannapsautuksen avulla, mutta muutamia kertoja Melba vaihtoi ensin etupään, jonka jälkeen vasta takapään. Oli kuitenkin kiva tehdä taas pitkästä aikaa laukanvaihtoja.

Ensimmäisenä hyppäsimme ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista (ratapiirroksen este 1). Aloitimme oikealta, ja kääntäminen meni niin pieleen kuin vain voi. Melba puski vasemmalle koko ajan ja menimme joko ristikosta ohi tai sitten kummasti puskien siitä puomit maahan kolistellen yli. Opettaja neuvoi olemaan roikkumatta sisäohjassa ja kääntämään tiukasti ulkoavuilla, mutta olin jo paniikissa. Ihan kuin minulla ei olisi ollut koko ulkopohjetta, sillä niin hienosti Melba pääsi sieltä aina karkaamaan. Opettaja pistikin minut tekemään käynnissä muutamat takaosakäännökset oikealle, jotta saisin oikeassa kierroksessa tarvitsemani vasemman pohkeen töihin. Meno ei kauheasti parantunut, mutta lopulta sain Melban sihdattua suunnilleen ristikon yli. En kyllä tajua, miten tässä pääsi näin käymään. Nolotti ja harmitti vietävästi. Vasempaan kierrokseen ei puolestaan ollut mitään ongelmaa. Pääsimme siitä hyvällä tiellä yli ilman mitään kummempaa.

Sitten hyppäsimme esteet 1 ja 4 siten, että ennen ykkösestettä ylitimme lyhyen sivun keskellä olleen kavaletin samoin kuin nelosen jälkeen. Väliin meni viisi laukka-askelta ilman kummempaa säätöä. Melba myös vaihtoi laukan hyvin nelosella vasemmasta oikeaan, jolloin siitä saattoi jatkaa hyvin vielä kavaletille. Tämän jälkeen tulimme vielä esteet 2 ja 3 oikeasta laukasta. Väliin piti laittaa neljä askelta, mutta olin ensimmäisellä kerralla taas unessa, jolloin Melba pisti viisi askelta. Toisella kerralla pyysin hevosen alusta alkaen parempaan laukkaan, jolloin laukka vaihtui jo kakkosesteellä, ja väli meni helposti neljällä askeleella.

Lopuksi hyppäsimme viereisen radan kahdesti. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa ylittäen ykköseste. Tulimme tähän hyvin, jolloin laukka vaihtui vasemmasta oikeaksi. Kaarsin vähän tiukemmin, kuten olin tarkoitus, mutta unohdin vartioida laukan pysymistä aktiivisena. Vauhti hidastuikin, jolloin tein pahan virhearvion. Melba tuntui siltä, että saattaisi lähteä kauempaa hyppyyn, ja tyhmänä rohkaisin sitä. Tulos oli se, että lähdimme aivan liian kaukaa, jolloin venyminen ei meinannut riittää esteen yli, ja Melba vielä vähän kompastui esteen jälkeen. Minulla karkasi ohjat käsistä, mutta päätin, että tästähän jatketaan. Melba oli hetken hämillään, mutta tsemppasi hyvin ja meni pienestä epäröinnistä huolimatta kolmosen yli. Kaarteessa neloselle sain vähän ohjia kerättyä, mutta en aivan kunnolla. Koska Melba tuntui liikkuvan, en viitsinyt jarrutella. Pidin pohkeet tuntumalla, ja niin nelosen ja viitosen väli meni viidellä askeleella, ja laukka vaihtui lopuksi vasemmasta oikeaan.

Opettaja ihmetteli hevosen ratkaisua, jolloin tunnustin oman vaikutukseni asiaan. Itseä harmitti se, että olin mennyt sössimään asiassa liian myöhään. Hevosellehan pitäisi antaa muutamaa askelta ennen hyppyä rauha tehdä oma osuutensa. Vaikuttaa saa toki silloin, mutta jos on hyvin varma tekevänsä silloin oikein. Minun tapauksessa aina parempi ratkaisu olisi saada asiat kuntoon jo hyvissä ajoin ennen estettä. Toisella kierroksella ykkönen ylittyikin hyvin, mutta kakkoselle tultaessa Melba muisti aiemman kerran sattumukset. Niinpä se otti vielä pienen askeleen ennen estettä, jota en ollut aivan odottanut. Pysyin kuitenkin kohtuudella mukana ja nohitin Melbaa esteen jälkeen, jolloin pääsimme välin vielä neljällä askeleella. Siitä eteenpäin eli esteet 4 ja 5 menivät hyvin, joten loppujen lopuksi rata oli kohtuullisesti ratsastettu. Esteet olivat toisella kierroksella mukavasti noin 60 sentin tuntumassa.

Tunnin lopuksi jumppasin vielä Melbaa opettajan ohjeen mukaisesti tekemällä käynnissä ja ravissa kiemurauraa asettaen ja takapäätä kaarteissa ulos väistättäen. Edelleen asetuksen saaminen oikealle ja takapään liikuttaminen siinä suunnassa olivat haasteellisia. Hetkittäin sain pohkeet läpi molempiin suuntiin, jolloin Melba vähän rentoutui niskastaan ja kulki tasaisemmin. Suoristuskohdissa noina hetkinä saattoi myös antaa vähän ohjaa, jolloin Melba venytti sen perässä. Kovin tasaista meno ei silti ollut, jota murehdinkin opettajalle toivoen joskus tuntia pohkeilla ratsastamisesta ja niiden ohjien pitämisestä tasaisella tuntumalla. Tässä asiassa on minulla niin paljon petrattavaa, että onkin aiheellista ottaa se kunnolla opeteltavaksi.