Kuusivuotiaan opissa

Ratsastusviikko päättyi Äimäraution ratsastuscentrumin 80-90 sentin estetunnille. Minun lisäkseni tunnilla oli vain toinen ratsastaja, mikä oli varsin mukavaa. Hevostoiveeksi olin pitänyt jotain Ilon, Pimun ja Alinan kaltaista, ja niistä opettaja oli valinnut minulle kuusivuotiaan Alinan. Tamman kanssa olinkin jo kertaalleen aiemmin hypännyt samankorkuisella estetunnilla, joten ainakin teoriassa tiesin, mihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota. Käytännön toteutuksen kanssa olikin sitten vähän niin ja näin.

Alkuverkassa keskityin pitämään hevosen liikkeellä, ja Alina olikin aika kivasti hereillä käynnissä ja ravissa. Muutamat siirtymätkin ravista käyntiin ja takaisin onnistuivat aika helposti. Laukassa sen sijaan olisi ollut enemmänkin nohittamisen varaa, mutta siirryimme tunnin tehtäviin ennen kuin ehdin perehtyä siihen enempää. Aluksi ravasimme kahden puomin yli kahdeksikolla. Alina liikkui ihan ok, mutta olisin saanut ratsastaa paremmin molemmat pohkeet läpi. Nyt välillä tuntui siltä, että hevosessa tuntui olevan turhan monta liikkuvaa osaa sen sijaan, että se olisi ollut ohjan ja pohkeen välissä. Kääntymisissä tahti hyytyi, ja hevonen puski ulos, kun ulko-ohjalla ja -pohkeellani ei ollut halua toimia mitenkään.

Tämän jälkeen toinen puomeista nostettiin pystyksi, jolle lähestyminen tehtiin ravissa. Meno oli vähän vetelää, ja päästin Alinan taas valumaan hypyssä ja sen jälkeen vasemmalle, kun piti mennä suoraan. Saimme sakkokierroksia, kunnes meno vähän parani. Vaikka opettaja kuinka huuteli ratsastamaan vasemman pohkeen läpi, en saanut sitä tehtyä. Kuulemma vasemmalle valuminen oli Alinalle tyypillistä eikä menoa auttanut yhtään se, että vasen pohkeeni on oikeaakin onnettomampi toimimaan. Sitten samaa pystyä hypättiin mahdollisimman tiukalla kahdeksikolla. Nyt en saanut Alinaa liikkumaan kunnolla, joten vaikka käännökset onnistuivat aika tiukastikin, sammui laukka pahemman kerran. Niinpä pienelle pystylle tuli kieltoja, jotka olivat minun syytäni. Ratsu opetti aika hyvin minulle sitä, ettei se hyppää ihan mistä mönkimisvauhdista tahansa. Oli kuitenkin kiva huomata, kuinka näppärästi ratsu kääntyy. Vielä kun saisin sen moottorin pysymään käynnissä tiukkojenkin teiden aikana.

Ennen kahta rataa hypimme vielä kahden pystyn sekä pystyn ja okserin kaarevia linjoja sekä portin ja pystyn suoraa linjaa. Tässäkin esitimme muutamia kieltoja ja huonoja hyppyjä, kun en vain saanut ratsua liikkeelle ja jos sain, en osannut ratsastaa tarpeeksi hyvää tietä. Pohkeetkin huitelivat monesti kaikkialla muualla kuin siellä, missä piti. Videolta tarkistettuna huomasin myös muutamia kertoja puskevani hevosta hyppyyn, mikä ei luonnollisesti parantanut menoa. Alinaa ei käynyt moittiminen, sillä se kyllä alkoi laukata, kun osasin vaatia. Jostain syystä jäin kuitenkin aina kesken tehtävän päivätorkuille, jolloin hevonen meni hämilleen. Alina on kyllä opettavainen ratsu, kun se ei ala pelastella häseltävää kuskiaan turhan monta kertaa.

Ensimmäiselle radalle lähdimme oikeassa kierroksessa hyppäämällä pystyn ja portin suoran linjan. Laukkasimme kohtuullisesti, mutta ensimmäiselle esteelle tulimme silti liian lähelle, jolloin siihen tuli pienempi hyppy. Pääsimme välin kolmella askeleella, mutta Alina sai hieman venyä siihen päästäkseen. Laukka vaihtui esteellä, joten jatkoimme vasemmassa laukassa kohti kolmosta, joka oli pysty. Nyt Alina alkoi liikkua, jolloin kolmoselle tulimme parempaa laukkaa, jolloin este ylittyi sujuvammin laukan myös vaihtuessa oikeaksi. Opettajan hoputtaessa pitämään laukkaa yllä suuntasimme neloselle. Nyt Alina laukkasi jo kunnolla, mutta silti se kielsi neloselle. En oikein käsittänyt, mistä kielto tuli. En osannut kuvitella kieltoakaan, mutta ilmeisesti pohkeeni olivat taas irti ja saatoin varmaan jopa työntää hevosta esteelle. Uusi lähestyminen siis, ja nyt pääsimme nelosenkin yli. Vauhti tosin oli hiipunut, jolloin viitoselle tuli töksähtävä hyppy. Portin ja pystyn linja toiseen suuntaan eli esteet 6 ja 7 sentään ylittyivät ihan hyvin. Sitten lähestyimmekin radan korkeinta estettä eli kasia, jota olin kauhistellut etukäteen. Opettaja huusi ottamaan kunnon laukkaa, jotta pääsemme yli. Jäin sitten taas toheloimaan omiani ja varmaan jännittämään, kun en sitä laukkaa Alinasta esiin saanut. Tulimme esteelle vähän löysästi, mutta Alina pelasti minut ja suostui hyppäämään. Oma mukautumiseni oli hirveä, ja video paljasti, kuinka irti oikea pohkeeni oli sen heilahtaessa näyttävästi taakse. Matka jatkui kuitenkin vielä viimeiselle esteelle ja siitäkin päästiin kaikeksi onneksi yli. Tunnin lopussa selvisi, että korkein este eli kasi oli ollut 105 senttiä. Tulipahan uusi ennätyseste aiemman ollessa se metri.

Toinen rata sisälsi ensimmäisen radan esteet 4, 5, 3 ja 2. Matkaan lähdettiin siis oikeassa laukassa ylittäen nelonen. Alina liikkui aika mukavasti, jolloin nelonen meni ok ja okserille eli viitoselle saimme sujuvan hypyn. Viitoselta kaarsimme kolmoselle, jonka aikana laukka vaihtui vasemmaksi, ja pääsimme kääntämään vielä viimeiselle esteelle eli kakkoselle. Tiestä tuli aika vino, mutta Alina hyppäsi luottaen sen yli vaihtaen vielä laukan oikeaksi. Itse olin jo aika väsynyt kunnon piiskauksen ansiosta, jolloin en ollut parhaimmillani hyppyihin mukautumisessa. Kiitin kuitenkin Alinaa, joka tsemppasi tunnin viimeiseen tehtävään erinomaisesti.

Tämä tunti oli kolmas kerta 80-90 sentin esteiden parissa. Sen perusteella arvelen, että minun on syytä välttää vielä jonkin aikaa näitä korkeuksia tai sitten mennä liki automaattihevosella. Silloin voisin keskittyä miettimään mukautumista ja teitä enkä huolehtimaan siitä, että hevonen pysyy liikkeessä. Matalammilla esteillä voin mennä tällaisilla vähemmän automaateilla, joiden kanssa voin opetella niiden pohkeiden merkitystä. Kieltojen syiksi löysin videoita tuijottamalla muun muassa vasta- ja ristilaukat, hevosen tuuppaminen esteelle sekä pohkeiden huiteleminen missä sattuu. Harmitti kyllä, kuinka paljon tohelsin tunnin aikana. Sujuvuus ja helppous olivat kyllä kaukana. Alina ansaitsikin suuret rapsutukset, sillä tämä nuori tamma opetti minua enemmän kuin moni muu ratsu. Se ei koko aikaa ollut pelastamassa ja näytti kyllä kiellolla, milloin kuskilla oli pasmat totaalisen sekaisin. Alina kuitenkin palkitsi hyvät hetket etenemällä reippaasti ja hyppäämällä varmasti. Tästä ratsusta kuoriutuu varmasti vielä melkoinen tapaus, kunhan se saa muutamia vuosi lisää ikää.

Sitten vielä sunnuntai-illan loppukevennys. Älä kokeile tätä kotona -sarjan osa 235:

Kuvista ja videoista kiitos Kaisalle!