Sisäinen kouluratsastajani oli vähintään liekeissä kankikurssin jälkeen, kun oli vuorossa oman tallin vakiotuntini eli maksimissaan kuuden ratsukon pienryhmätunti.Vaikka tasoerot ovat isoja (C:stä A:han) osasi opettaja hyvin soveltaa tehtäviä sen mukaan. Ratsukseni sain Peran ja odotin mielenkiinnolla, miltä se pidemmän tauon jälkeen taas tuntuisi. Tunnin tehtävänä olivat myötä- ja vasta-asetukset sekä ympyrän pienentäminen ja kasvattaminen avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisen menon avulla.
Ensimmäisenä tehtävänä oli tulla käynnissä ja ravissa koko kentän kokoista kahdeksikkoa, jossa uuteen suuntaan vaihdettaessa mentiin hetki vasta-asetusta ennen kuin vaihdettiin myötäasetukseen. Pera aloitti tutun häsellyksen päänsä kanssa eli kävi pyöreänä, nousi sieltä ylös ja pyöristyi taas vain nostaakseen päänsä pian ylös. Askartelin syytä tähän ja koetin ratsastaa pohkeilla riittävästi, jotta hevonen voisi tasoittua tuntumalle. Asetukset menivät oikealle hyvin läpi, mutta vasemmalle Pera halusi puskea oikeaa poskeaan ulos. Opettaja neuvoi ottamaan kohottavia pidätteitä ja ratsastamaan paremmin sisäpohkeella. Tämä auttoi hieman, mutta ravissakin Pera sinnikkäästi pullisteli poskensa kanssa. Opettaja hoksautti myös olemaan joustavampi käsistäni, sillä nyt tahdoin pitää käteni jämäkästi turhankin paikoilleen jumittuneena. Tämä varmasti oli osasyy siihen, miksi Pera ei voinut jäädä pyöreäksi. Käteni oli liian jämäkkä. Taas uusi asia korjattavaksi. Hetkittäin meno kuitenkin parani, ja Pera malttoi kulkea pyöreänä pidempäänkin. Kuitenkin jokin asia sai sen aina herpaantumaan ja nousemaan ylös. Olisipa ollut kiva tietää, mistä moinen johtuu.
Kun kahdeksikkoa oli tahkottu tarpeeksi niin myötä- ja vasta-asetuksia vaihdellen kuin myöta-asetuksissa koko ajan pysyen, vaihtui tehtävä avojen ja sulkujen avulla tehtyihin ympyrän pienennykseen ja suurennuksiin. Kuviona oli ratsastaa normaalisti ympyrällä ja lähteä pienentämään sitä sulkutaivutuksen avulla. Kun ympyrä oli pienentynyt, ratsastettiin se taas suuremmaksi avotaivutuksen avulla. Aluksi jouduin miettimään aika paljon sitä, että miten päin hevosta pitikään avoon ja sulkuun laittaa. Kun muistin taas nämä liikkeet, alkoi ympyrän pienennys sulkutaivutuksen avulla onnistua kivasti. Perakin pyöristyi hyvin niinä hetkinä. Opettajalta tuli tosin pyyntö säilyttää Peran liikkuminen aktiivisena, kun helposti jäi hiippailemaan. Avotaivutuksessa sain olla tarkkana siitä, etten vain vääntänyt hevosen kaulaa mutkalle ja antanut sen hiippailla muuta tekemättä isommalle ympyrälle. Oikein pyydettynä Pera suurensi ympyrän avon avulla myös kivasti ja ennen kaikkea jälleen paremmin ja pidemmin pyöränä pysyen. Ongelmia avossa tosin tuli taas se, että Pera vääntää päänsä vasta-asetukseen ulkoposki komeasti väärään suuntaan puskien. Tätä ongelmaa oli hetkittäin taas vaikea korjata ja olisi ollut kiva saada pyynnöt niin hyvin läpi, ettei ratsu olisi enempiä jaksanut tätä menoa tarjota.
Lopuksi samaa tehtävää ratsastettiin vielä laukassa. Nyt tosin ei tarvinnut tehdä aivan oikeaoppisia sulkuja ja avoja, vaan ajatella niiden kaltaisesti ympyrän säätelyä. Ilmeisesti tunnin aikana olin onnistunut jotenkin ratsastamaan Peraa kuulolle, sillä se tarjosi aika mukavan pyöreää laukkaa. Sulkutaivutuksen kaltaisesti ympyrää pienennettäessä opettaja hoksautti pyytämään paremmin takajalkoja astumaan sisemmäs. Muutamia kertoja tajusinkin pitää hevosta vähän lyhyempänä edestä, jolloin takajalat pääsivät paremmin töihin. Avonkaltaisesti tehty ympyrän isonnus puolestaan taisi olla aika kaukana avosta, mutta edelleen tein jotain oikein Peran laukatessa aika pyöreästi. Muutamia kertoja sain pienennettyä ympyrää aika hyvin, jolloin tunsin, kuinka Pera sai työskennellä säilyttääkseen laukan. Oli hieno tunne, kun hevonen työskenteli kunnolla alla. Välillä puolestaan isolla ympyrällä laukatessa Pera meni myös kivan aktiivisesti pyöreänä pysyen. Olin aika innoissani, sillä kuvittelin pääseväni moiseen tulokseen vain kangilla. Nyt kuitenkin Pera toimi nivelilläkin näin hyvin. Ei ole vaikea arvata, että sisäinen kouluratsastajani oli hyvin mielissään.
Loppuraveissa hevosia vielä venytettiin eteen ja alas. Olin itse jo fiiliksissä laukan onnistumisista, etten enää kunnolla jaksanut ratsastaa hevosta. Välillä Pera tosin venytti ohjan perässä, mutta palautui aika vikkelästi päänsä kanssa ylemmäs. Tunnin lopussa opettaja kyseli fiiliksiä, ja sanoin tämän kerran menneen taas yhteen parhaimmista Peran kanssa. Parannuskommenttina opettaja sanoi sen, että voisin opetella tasaisempaa vaikuttamista. Nyt sorruin siihen, että välillä yritin liikaa ja välillä taas jähmetyin enkä tehnyt mitään. Ei ihme, jos hevonen ei kulje tasaisena, jos kuskikin vaihtelee käyttäytymistään tuon tuosta. Totesin opettajalle, että olin kyllä luvannut Peralle, etten enää kisaisi sillä, mutta tämä tunti saattoi vaihtaa mielipidettä. Kuten hänkin tuumasi, ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Kivaa kuitenkin oli, joten nyt kouluvääntökin maistuu taas hetken paremmalta.
