 |
| Jussi kesäkuussa 2010 toisen kuskin kanssa. |
Tehtävän kuviona oli ratsastaa toisen pitkän sivun keskelle ympyrä, jonka aikana tehtiin opettajan ohjeiden mukaan joko vasta- tai myötäasetuksia. Lyhyet sivut sai ratsastaa vapaasti ja toisella pitkällä sivulla jatkettiin vasta-asetuksen treenausta suoraa uraa seuraten. Käynnissä Jussi alkoi pyöristyä oikeastaan vain pitämällä ohjat käsissä. Nyt sentään maltoin olla ihailematta pyöreää kaulaa ja tajuta, että hevosen takapään askellus muuttui kovin hitaaksi noina hetkinä. Sitä parantaakseni aloin tehdä puolipidätteitä ja pyytää pohkeilla eteen, jotta Jussi alkaisi liikkua takaa eikä olisi edestä raskas. Kun pyysin ratsua eteen, nosti se aina päänsä ylös. Yritinkin vakauttaa kättäni, jotta en tietämättäni löysäisi edestä, kun pyytäisin takaosaa liikkumaan.
Ympyrällä vasta-asetusten saaminen oli helpompaa oikeassa kierroksessa. Jussi asettui helposti eikä pyrkinut koko ajan suoristumaan. Ihan täysin en saanut ratsastettua sitä rentoutumaan asetuksessa, mutta muutoin se kulki aika tasaisesti. Myös myötäasetukset sujuivat tähän suuntaan kivasti, kunhan muistin pitää hevosen sisäpohkeella uralla eikä valumaan asetuksen mukana sisemmäs. Käynnissä opettaja hoksasi ulkokylkeni menevät asetuksissa ruttuun. Lisäksi hän neuvoi minua ajattelemaan lantiota paremmin alleni ja vetämään napaa kohti selkärankaa, jotta alaselässäni oleva notko ei olisi niin paha. Nämä korjaukset olivatkin kismittävän hankalia yrittää korjata. Ulkokyljen suoristaminen johti siihen, että aloin kenottaa sisäpuolelle. Jos sainkin taas vedettyä napaa sisään, menetti yläkroppa ryhtinsä ja valui eteen. Vasemmassa kierroksessa sain keskittyä kääntämään tarkasta ulkoavuilla molemmissa asetuksissa, sillä Jussi pyrki laajentamaan ympyrää itsekseen. Käynnissä tämän korjaaminen onnistui vielä aika helposti.
Ravissa tehtävän kuviolla ei tullut uusia ongelmia. Pieni puskeminen vasemmassa kierroksessa ulos paheni hieman, mutta parani kyllä, kun jaksoin kääntää hevosta ulkoa takaisin oikealle uralle. Opettaja hoksautteli aina välillä tarkkailemaan istuntaa ja yrittämään korjata niitä kahta ongelmaa. Hetkittäin sain aina hieman parannettua menoa, joka näkyi Jussissa kevenemisenä. Niinä kertoina ratsu tuntui vähän itsekin ryhdistyvän, kun sen selässä keikkunut painolasti oli hieman paremmin matkassa. Ravissa onnistuimme myös myötä- ja vasta-asetusten aikana saamaan myös pyöreitä hetkiä paremmin. Tässä vaiheessa aloin hiljalleen myös onnistua käyttämään pohkeitani niinä hetkinä, kun pyöreys katosi. Oli kiva huomata välitön yhteys pohkeiden ja hevosen liikkumisen kanssa. Ilmeisesti kerrankin osasin pyytää pohkeilla sen verran selvästi, että hevonenkin sen ymmärsi.
Laukassa ympyrä mentiin ensin hevonen suorassa pitäen. Jussi nosti kivasti laukat käynnistä ja pysyi hyvin kulkevana oikeassa kierroksessa. Tähän suuntaan saimme myös mukavia pyöristymisiä asetusten kanssa ympyrällä, ja opettajakin kehaisi Jussin menevän kohtuullisen laadukasta laukkaa. Vasemmassa kierroksessa saikin työskennellä taas enemmän, jotta Jussi ei valuisi ulos. Muistin taas opettajan ohjeiden avulla korjata istuntaa, mikä paransi myös Jussin kulkemista. Niinpä tähän vaikeampaankin suuntaan saimme muutamia hyviä hetkiä ilman, että olin ihan koko aikaa säätämässä jotain. Laukka oli tämän tunnin paras askellaji siinä mielessä, että siinä Jussi liikkui rehellisemmin itse eikä yrittänyt alkaa tahmakavioksi tarjoamalla mukamas pyöreää kaulaa sammuttaen ovelasti takapäänsä samalla. Yhdessä siirtymässä raviin Jussi myös lyhensi laukkaa todella kivasti, jolloin aloinkin haaveilla laukan säätelystä sen kanssa.
Loppuraveissa tunnin treenaus oli saanut Jussin asettumaan helposti ja samalla kohtuullisen suorassa kulkevaksi. Takapään moottori hyrisi jo paljon paremmin, jolloin pääsimme menemään useita pätkiä hyvässä muodossa edeten. Jussi ei myöskään ollut edestä enää niin raskas kuin mitä se tunnin alkupuolella koetti olla. En olisi kyllä voinut toivoa parempaa aloitusta syyskauden ratsastuksille omalla tallilla. Nurkkaan häpeämään siirtynyt sisäinen kouluratsastajanikin uskalsi vähän jo virnuilla ja alkaa oikoa silinteriään uusia koitoksia varten. Vielä kun se innostuisi ja tajuaisi alkaa korjata istuntaa joka tunti, ei vain siitä erikseen huomautettaessa.
Kisakuulumisia sen verran, että syyskausi starttaa 26.8. seuran estekisoilla. Rustasin jo nimeni kisalistaan 70 sentin luokkaan, mutta ratsu on vielä mysteeri. Haaveilemistani ratsuista Lore on sairaslomalla ja Manu puolestaan hyppykiellossa. Uuden käytännön myötä jokainen osallistuja saa toivoa yhtä ratsua, mutta lopullisen päätöksen tekee opettaja. Pitää toivoa, että keksin hyvän vaihtoehdon ja että opettaja on kanssani siitä samaa mieltä.
