Sain haalittua itseni vuorostaan kouluväännönkin pariin, vaikka oikeasti hinguin tietysti esteille. Satuin mahtumaan Aaltokankaan ratsutallien aikuisten C-tunnille ja ratsukseni sain yhden tallin parhaimmista kouluratsuista eli Aksun. Tunnilla ei monimutkaisuudella juhlittu, sillä ainoana aiheena oli volttien ratsastamiset.
Tällä kertaa saimme ajan kanssa mennä käyntiä, mistä olin hyvin tyytyväinen. Yleensä tällä tallilla on hilpaistu raviverkkaan minun makuuni aivan liian vikkelästi. Nyt onneksi oli toisin, ja sain rauhassa mietiskellä käynnissä, miten Aksu toimii. Olen nähnyt sen liikkuvan todella nätisti ja tietysti haaveilin moisesta tunnista nytkin. Muistinkin aiemmalta kerralta, että Aksu on hankalampi saada asettumaan vasemmalle. Nytkin ratsu tuntui roikkuvan oikeassa kierroksessa vasemmassa ohjassa ja vasemmassa kierroksessa edelleen notkuvan sillä puolen, mutta ilman halua asettua kunnolla.
Vasemmassa kierroksessa yritin korjata istuntaani, naputella sisäpohkeella hevosta pois roikkumasta ja testata samalla, millainen ohjaspyyntö asetuksessa toimii. Kohottava sisäohja ei tuntunut auttavan mitään, mutta pienoinen johtaminen taas tuotti hieman tulosta. Vielä kun olisin saanut sisäpohkeeni ratsastettua läpi, olisi Aksu voinut kevetäkin siltä puolelta. Opettajalta tuli käynnissä kommenttia siitä, etten ajaisi hevosta turhan kiireiseen menoon. Muuten saatiin olla aika omissa oloissa.
Ravissa sai mennä keventäen tai istuen ja tehtävänä oli edelleen jatkaa volttien pyörittelyä. Käynnissä olin saanut Aksua muutamia kertoja kevenemään ja pyöristymään, mutta ravissa näitä onnistumisia ei juuri tullut. Ratsu kuitenkin piti päänsä jossain taivaiden kurkottelun ja pyöreyden välimaastossa kivan tasaisesti, joten en jäänyt harmittelemaan asiaa. Opettaja hoksautti vuorostaan nyt siitä, että vaatisin Aksua liikkumaan kunnolla. Olin jäänyt himmailemaan, sillä käyntikommentin jälkeen en halunnut hoputtaa ratsua väärin ravissa. Toisena kommenttina tuli käyttää pohkeita ääniapujen sijaan.
En tiedä, mikä oli vialla, mutta pohkeiden käyttö tällä kertaa oli ihmeen vaikeaa. Liekö satula ollut omille kintuilleni jotenkin vääränlainen vai liekö ratsu sitten kapoisa, mutta pohkeeni eivät löytäneet sutjakasti hevosen kylkiä. Jalustimetkin tahtoivat karata jaloista, mikä vaikeutti menoa lisää. Lisäkommenttina opettajalta tuli vetää olkapäät takaisin oikealle paikoille sekä pitää ulko-ohja kädessä. Huomasin itsekin, että etenkin vasemmassa kierroksessa ulko-ohjan tuki oli olematon. Ilmeisesti keskittyminen omaan istuntaan ja pohjeaktivointiin tarkoitti sitä, että jostain oli tingittävä. Tällä kertaa sivuun jäi siis ohjastuntuma. Ravissa voltit onnistuivat kuitenkin ihan ok, mutta olisin toivonut paljon pyöreämpää menoa.
Lopuksi otimme vielä voltit laukassa. Opettaja jakoi porukan kahtia, ja vuoroaan odottava ryhmä teki käynti-ravi-käynti- tai pysähdys-ravi-pysähdyssiirtymiä. Aksun kanssa saimme muutamia kohtuullisia siirtymiä ylöspäin, mutta alaspäin siirtymiset eivät onnistuneet ilman jarrutusmatkoja. Yritin jämäköittää istuntani tarkoittamaan pysähdystä, mutta ilmeisesti irtosin silloin satulasta, ja Aksu jatkoi hiippailuaan eteenpäin. Laukkatehtävässä puolestaan oikea kierros oli aika tuskaa. Aksu sinällään laukkasi kivasti, mutta karkasi kerta toisen jälkeen jopa suoralla ulos. Opettaja huuteli käyttämään ulkopohjetta ja teki mieli huutaa takaisin, että mitä se luulee minun tekevän. En tajua, mikä oli niin pahasti vialla, ettei ulkopohkeeni pystynyt estämään ratsun karkailuja. Voltit venyivät tämän takia vaikka millaisiksi kuvioiksi, ja olin aika turhautunut, kun en keksinyt syytä tähän. Olisipa kiva keksiä se syy. Istunta? Roikkuminen ohjissa? Puutteellinen ulko-ohjan ja -pohkeen tuki? Tähtien ja kuun asento?
Valmistauduin sitten tappelemaan entistä enemmän vasemmassa kierroksessa. Kaikeksi ihmeeksi Aksu oli tähän suuntaan kuin toinen hevonen. Se kääntyi todella kevyesti, ei kertaakaan yrittänyt liueta omille teilleen ja laukkasikin vielä kivasti. Olin ihan ihmeissäni, sillä oletin toki tämän puolen olevan hankalampi. Onneksi tehtävä päättyi tähän kierrokseen, sillä tästä jäi ihan hyvä mieli. Toiseen suuntaan lopetettuna olisin lähtenyt tallilta aika karvain mielin. Toisaalta nyt miettiessäni on aika luonnollista, että vasen kierros meni paremmin. Kiero istuntani aiheuttaa painon valumisen vasemmalle, jolloin se vihjailun sijasta suunnilleen huutaa hevoselle, että nyt muuten käännytään. Mikäpä siinä sitten ohjaillessa. Toisaalta suorilla pätkillä ratsu ei yrittänyt painaa mihinkään suuntaan, joten ehkä sain korjattua niinä hetkinä istuntaani vähän suoremmaksi.
Loppuraveissa koetin vielä saada Aksua pyöristymään, mutta valaistuminen jäi kauas. Harmitti hieman, sillä olisin toivonut pääseväni vähän jujulle tämän hevosen ratsastamisesta. Toisaalta Aksu kuitenkin meni kivan tasaisesti ja toimi hetkittäin kevyesti, joten en ehkä vielä nakkaa hanskoja tiskiin. Olihan tämä vasta kolmas kerta sillä ja toivotaan, ettei se kolmas kerta tässä tapauksessa vielä ihan täyttä totuutta kerro.
