Kääntyilyä kerrakseen

Heinäkuun ratsastelut päättyivät sitten Tallinmäen puomi-, kavaletti- ja miniestetuntiin. Ratsukseni sain Melban, joka on Sukupostin tiedoista poiketen ruuna. Olin vähän toivonut Jettiä, mutta odotin innolla tuntia Melbankin kanssa. Aiemmalla tunnilla olimme ottaneet muutamia kavalettihyppyjä, joissa ratsu tuntui olevan ihan näppärä.

Alkuverkassa opettaja kehotti asettamaan ja taivuttamaan hevosia tulevia käännöstehtäviä ajatellen. Keskittymiskykyni oli hukassa ja tein annetun tehtävän vähän sinnepäin. Oikea kierros oli ihan ok, mutta vasemmalle ilmeni taas tuttua valumista sisällepäin. Niin hevosella kuin omalla istunnallakin. Keventäessä vinouden korjaaminen tuntui haastavammalta, sillä jos sainkin lantion suoremmaksi, tuntui keventäminen työläämmältä. Ilmeisesti jotkin lihakset alkavat tuolloin kiristää, kun eivät enää osaa olla suorassa. Melba liikkui muutoin kohtuullisesti, mutta hoputin sitä tarmokkaammaksi. Yritin jo alkuverkassa huolehtia siitä, että ratsun moottori käynnistyisi, jotta muissa tehtävissä ei tulisi sen takia niin paljon ongelmia.

Ensimmäisenä puomitehtävänä oli vinosti linjalle laitetut kolme puomia. Aluksi ravasimme ne ylittäen puomit keskeltä ottaen hyvän tilan ja suoristuksen ennen seuraavalle puomille suuntaamista. Melba meni puomit mukavan tasaisesti, mutta opettajalta tuli kommenttia saada hevonen taipumaan paremmin vasemmalle eli hankalammalle puolelle. Herättelin sitten vasenta pohjettai töihin, mutta edelleen aika onnettomasti. Olin kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, että sisäohjassa roikkumisen sijaan tulin kääntäneeksi ihmeen hyvin ulkoavuilla. Lisäksi suoristukset puomeille onnistuivat kohtuullisen kivasti.

Raviosuuden jälkeen samoja puomeja tultiin laukassa ensin niin, että pitkältä sivulta pyöräytettiin voltit yksitellen jokaisen puomin yli. Melba pudotteli tässä tehtävässä turhan monesti raville, mutta en hoksinut tiedustella opettajalta mahdollista syytä siihen. Onneksi pudottelut sattuivat suoralla, ei voltilla. Melba liikkui niiden aikana kohtuullisen aktiivisesti itse, mutta kääntämisessä olin vuorostaan kehnona. Aika tiukasti sai kääntää välillä ja korjata reittiä kesken kaiken, joten meno ei ollut ihan niin vaivatonta kuin olisin toivonut. Positiivista oli kuitenkin se, että ratsu kääntyi ja pysyi laukassa (voltin ajan ainakin). Huonompia kääntymisiä tuli vähemmän yllättävästi vasemmassa kierroksessa.

Tämän jälkeen puomit nostetettiin kavaleteiksi ja tehtävänä oli tulla ne vinoudesta huolimatta suoraan. Oikeassa laukassa homma meni aika helposti. Väleihin meni pääosin neljä askelta, kun sain pidettyä vauhdin tasaisena. Vasemmassa kierroksessa ilmeni hitusen valumista vasemmalle, jolloin saimme vielä yhden sakkokierroksen menon korjaamiseksi. Melba olikin helppo pitää tässäkin suunnassa suorassa, kun vain muistin vasemman pohkeeni olemassaolon. Seuraavaksi linjalle sovellettiin vielä laukanvaihdot. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa ja ensimmäisellä kavaletilla vaihdettiin vasempaan, toisella taas oikeaan ja siitä ylitettiin viimeinen pysyen oikeassa laukassa. Kauhistelin tehtävää ensin, sillä käännökset tuntuivat tulevan nopeasti. Ilmeisesti Melba oli kuitenkin paremmin tehtävästä perillä, sillä saimme ensimmäisellä yrittämällä laukat vaihtumaan toivotusti. Toisella kerralla taas vasen laukka ei vaihtunut keskikavaletilla oikeaksi, mutta sentään kuitenkin vaihto onnistui kolmannella kavaletilla. Ehdimme vielä treenailla laukanvaihtoja menemällä ristikkoa kahdeksikolla. Meille riitti kaksi kierrosta tehtävällä, sillä Melba oli hereillä ja vaihtoi laukat muitta mutkitta.

Tunnin lopuksi pääsimme vielä kunnon koulu- ja esteratsastuksen yhdistelmän pariin. Aloitimme tekemällä ensin ravissa pohkeenväistöä uralta pois ja uralle takaisin palaten. Sitten jatkoimme tekemällä laukassa väistön pois uralta, siirtyen raviin ja väistättäen takaisin uralle. Lopuksi kuvioon lisättiin pienen pystyn hyppääminen, siirtyminen raviin ja väistättäminen uralle. Väistöt vasemmalle sujuivat ihanan kevyesti. Ei tarvinnut kuin hipaista pohkeella, niin Melba oli jo väistämässä. Oikealle väistättäessä sai tehdä enemmän töitä ja istumatuntumallani arvelisin, ettei Melba ottanut niin selviä ristiaskelia kuin toiseen suuntaan. Laukassa väistöt puolestaan tuntuivat kohtuullisen vaivattomilta molempiin suuntiin. Melba siirtyi myös raviin helposti, mutta olisin saanut rauhoittaa menoa enemmän, jotta väistö olisi ollut hallitumpi. Pienen hypyn jälkeen saikin jarrutella vielä vähän enemmän, mutta ratsu pysyi silti ihan hanskassa. Oli vain kiva nähdä, että se tykkäsi puuhasta ja liikkui omasta halustaan. Ja löytyipähän viimein tapa, jolla tykkään tahkota koulutemppujakin.

Tunnin puolivälissä tuumasin opettajalle, että tallilta löytyy jo kaksi kivaa esteratsua minulle. Melba tosiaan tuntui tykkäävän itsekin hommasta, sillä reipastui liikkumaan itse mainiosti ja tarjoili raviakin jopa pitkin ohjin kävellessä. Toki kavaletit ja miniesteet olivat helpoimmasta päästä, joten on vaikea sanoa, miten se vähän isommilla esteillä toimii. Nyt kuitenkin tuli treenattua mukavasti kääntämistä ja laukanvaihtoja hyvin turvallisilla korkeuksilla, joten ainakin tässä Melba onnistui tykästyttämään minut itseensä.