Leirin toiselle tunnille manguimme jo puomeja ja esteitä.
Opettaja lupasi puomeja ja kavaletteja. Ratsut saimme kilpahuutaa itsellemme,
ja hihkuinkin heti Palle-Pilkun eli Alma-tamman itselleni. Muistan
tykästyneeni siihen kahden vuoden takaisella leirillä, joten halusin virkistää
muistiani tämän tamman kohdalla. Alma on 2002 syntynyt suomenhevosen ja
lämminverisen risteytys. Nykyisestä koulutustasosta kuulin sen verran, että
ainakin estepuolella sillä on hypätty 80 senttiä. Koulupuoli jäi kuulematta.
Villen jälkeen Alma tuntui mukavan helpolta edestä. Se
liikkui heti itse ja sitä sai keskittyä ehkä enemmän vähän toppuuttelemaan
eteenpäin vaatimisen sijaan. Pysähtymisissä se ei aluksi malttanut seistä,
vaikka otti pidätteet ihan hyvin vastaan. Kun muistin keskittyä myös omaan
menooni, alkoivat nekin onnistua ihan hyvin. Siirtymät sujuivat näpsäkästi
samoin kuin ympyrät. Olisin tosin saanut olla paljon tarkempi ulkoa, ettei Alma
olisi päässyt liirailemaan sieltä aina vähän omille teilleen.
Puomeja tahkottiin sekä maassa makaavina että toiselta
puolelta nostettuina niin ravissa kuin laukassa. Opettaja tarkkaili kevyttä
istuntaamme, ja sain kommentiksi olla menemättä etuvartalolla turhan kenolle
kaulalle ja viemään käsiä reilusti harjaa myöten eteen. Jalustinten lyhennyksen
jälkeen parempi kevyt istunta alkoi löytyä, ja kädetkin muistivat alkaa
liikkua. Alma meni puomit kohtalaisen kivasti itse. Hassuinta oli mennä
toisesta päästä nostettuja kavaletteja harjoitusravissa. Istunta tahtoi vähän
pomppia, mutta jos hevosen sai tuotua puomeille lyhyessä ravissa, ei meno
tuntunut laisinkaan huteralta. Liian kiireisessä ravissa puolestaan meno oli
kummasti hankalampaa, kun hevonen vain kohelsi puomit yli.
Kuviota jalostettiin seuraavaksi siten, että suunnasta
riippuen tultiin puomit ravissa ja ensimmäisten jälkeen nostettiin tarvittaessa
ympyrän avustuksella laukka ja toisesta suunnasta päinvastoin.
Ravilähestymisten jälkeen laukat nousivat pääasiassa helposti, mutta mukaan
mahtui muutamat kerrat vastalaukka. Alma ei myöskään itse niin osaa säätää
laukkaa, joten lähestymiset laukkapuomeille menivät pari kertaa hassusti. Laukalla
aloitetussa suunnassa puolestaan jäin nukkumaan muutamia kertoja, jolloin en
ollut tukemassa ratsua, ja se pudotti ravisekamelskalle kesken kaiken. Jännä,
miten sitä ehtiikin aina torkahtaa joka välissä. Sainpahan taas kantapään
kautta opetuksen siitä, että ei se hevonen yleensä yksin niitä tehtäviä
täydellisesti ala tehdä.
Lopuksi pääsimme vielä hyppäämään kavaletteja. Ensin kahden
kavaletin väliin piti saada hevosesta riippuen viisi tai kuusi askelta. Meille
sopiva määrä oli viisi, jonka saimmekin pääosin mahdutettua väliin. Parin
kuskin nukahtamisen tuloksena tuli neljää ja kuutta askelta, mutta kun muistin
jopa vaikuttaa ratsuun, meni Alma välin kivan tasaisesti. Itselle tuli taas
hyvä muistutus siitä, että ratsuun voi vaikuttaa jopa tehtävän aikana sen
sijaan, että jättää asian sikseen, kun sen on saanut ohjattua sinnepäin. Tehtävään
lisättiin vielä kolmas kavaletti, jolle päästiin neljän laukka-askeleen kanssa.
Loppuun saatiin mukavan hallittu suoritus viidellä ja neljällä askeleella,
johon oli hyvä lopettaa sen tunnin treenailut.
Aika oli ehtinyt kullata muistojani, sillä en enää muistanut, että Almalla olisi ollut noin paljon laukan kanssa säädettävää. Tai ehkä todennäköisempää on se, etten itse osannut keskittyä nyt niin paljon, että olisin saanut autettua hevosta. Tunnin aikana oli ehditty testata myös pätkät käyntiväistöä, joissa Alma meni varsin kevyesti. Sen pohjalta tuumailin, että sillä voisi olla ihan kiva mennä koulutuntikin. Laukasta raviin siirtymisissä sain puolestaan kaivettua Almasta esiin pientä jyrää, mikä vähän hillitsi kouluvääntöhimojani. Toisaalta taas voisin maneesin peileistä hevosen kaulan asennon sijasta kurkkia myös vähän itseäni ja miettiä, mitä kaikkea omassa ratsastuksessani voisinkaan korjata.
Kuvasta ja videoista kiitos jollekin leiriläisistämme!
