Suuntasimme kolmen hengen porukalla Tallinmäelle puomitunnille. Toiveenani oli päästä treenaamaan puomien avustuksella laukanhallintaa. Ratsastusleirillä hieman mönkään mennyt laukanhallinta puomitunnilla oli jäänyt kaihertamaan mieltä, joten asiaa piti päästä ratkomaan uudelleen. Ratsukseni sain alun perin Jetin, mutta alkuraveissa se alkoi könkkästä, joten polle meni vaihtoon. Sitten kipusinkin tallin opettajan 6-vuotiaan suomenhevosruuna Uutelan Ajan eli Uunon kyytiin. Uuno on tallin omistajan projektisuokki, joka käy silloin tällöin myös tunneilla. Hän kertoi ratsun yrittävän kyllä aina kaikkensa, mutta hermostuvan sekavista avuista.
Alkukäynnissä ja -ravissa Uuno oli ihan reipas tapaus. Oikea kierros tosin oli äärimmäisen kamala, sillä Uuno vain kaatui sisälle, vaikka yritin pohkeella koputella. Opettaja ohjeisti tarvittaessa viemään oikeassa kierroksessa ulko-ohjaa irti kaulasta, jos puskeminen äityisi kovinkin pahaksi. Hetkittäin sisäohjan vienti kaulaan kiinni ja johtaminen ulko-ohjalla auttoivat, mutta sisäpohkeeni tuntui olevan yhtä tyhjän kanssa, vaikka sitä koetin käyttää. Olisin saanut olla tarkempi istuntani kanssa, jolloin olisin voinut painoavullakin kertoa hevoselle, ettei oikeassa kierroksessa tarvitse puskea sisälle. Vasempaan kierrokseen Uuno taas toimi aika moitteetta.
Sitten pääsimme tahkomaan kolmen puomin linjaa, jossa välit olivat 17 metriä. Ensin tulimme Uunon kanssa koko linjan ravissa, jossa piti säilyä tasainen tahti. Välillä Uuno harppoi puomin yli turhan isosti ja pääsi vieläpä valumaan suoralta reitiltä, mutta kun muistin olla tarkkana, ravasi Uuno puomit hienosti. Tämän jälkeen tehtäväksi tuli ottaa puomien välissä aina askel käyntiä ja sitten palata taas raviin. Käytin ääntä lisäjarrutteena, johon Uuno reagoi hienosti. Se siirtyi hyvin käyntiin ja nosti ennen kaikkea helposti ravin uudelleen. Muutamia kertoja olin itse hidas enkä pyytänyt ravia ajoissa, jolloin puomi ehti tulla vastaan ennen kuin olimme oikeassa askellajissa.
Laukka puomilinjalle haettiin ensin tasaiset viisi askelta. Ensimmäiseen väliin saimmekin aina viisi askelta, mutta toinen väli hurahti neljällä. Annoin Uunon siis venyä ensimmäisen välin jälkeen, jolloin tilaan ei mahtunutkaan enää vaadittuja askeleita. Kun tajusin hallita hevosta myös toisen välin ajan, saimme toivotut viidet askeleet. Tämän jälkeen tuli tehtäväksi pudottaa väleistä yhdet laukka-askeleet pois eli tulla ne neljällä laukka-askeleella. Innostuin liikaa ja pyysin Uunoa reippaaseen laukkaan. Niinpä ensimmäiseen väliin tuli toivotut neljä askelta, mutta toiseen vain kolme. Opettaja kommentoikin, että Uunolla on pitkä laukka-askel eikä sitä tarvitse ihan niin paljon ajaa eteen. Toisella yrittämällä pääsimmekin vaadituilla askelmäärillä.
Sitten tulimme puomilinjan siten, että ensimmäiseen väliin tuli viisi askelta, toiseen neljä ja sitten vielä päinvastoin eli neljä ja viisi. Uunon kanssa saimme viisi askelta ensimmäiseen väliin hyvin, mutta sitten en herättänyt hevosta ajoissa venyttämään toisen välin neljällä. Pari kertaa taisimme mokailla linjan, kunnes opettaja käski pyytämään täpäkämmin. Ääniavustuksen kanssa Uuno hoksi, mistä oli kyse ja hurautti toisen välin pyydetysti neljällä. Ongelmia seurasi myös päinvastaisessa tehtävässä eli neljän ja viiden askeleen yrityksessä. Neljä sujui edelleen hyvin, mutta sitten en ollut ajoissa ottamassa kiinni. Yhteen kertaan luulin saaneeni hevosen vaadittuun laukkatahtiin, mutta niin vain rauhallisesti Uuno harppoi toisen välin myös neljällä. Sillä kyllä on melkoisen pitkä laukka-askel rauhallisessakin tahdissa. Sitten opettaja neuvoi ajattelemaan lyhennystä ajoissa jo ensimmäisessä välissä, jolloin Uuno tekikin työtä käskettyä ja mahdutti toiseen väliin viisi askelta. Oli mukava huomata, kuinka herkästi ratsu toteutti kuskin pyynnöt, kun vain itse osasin selvästi ne esittää.
Loppuun ehdimme ottaa vielä kertaalleen kavalettien avulla laukanvaihdot. Matkaan lähdettiin oikeassa laukassa, jossa sain melkoisesti ohjailla, että pääsimme kohtuullisen suoraan kavaletille. Tein aika suurieleisen johtamisen kaiken varalta, ja niin Uuno laskeutui kavaletilta toivotusti vasemmassa laukassa. Toiselle kavaletille oli taas melkoista ohjausta ja yrityksestäni huolimatta tulimme aika reunasta. Jälleen reilu johtaminen, ja niin Uuno vaihtoi laukan takaisin oikeaan. Onnistuminen kertaalleen riitti ja olikin loppuravien ja -käyntien aika.
Vaikka olen aika kehno ratsastamaan nuorempia ja vähän vielä projektiluontoisia hevosia, jäi Uunosta hyvä fiilis. Se vaikutti suomenhevosten tapaan tolkulta tapaukselta ja kuunteli kyllä kuskia. Taisin itse vain olla paikoitellen melkoisen epäselvä apujeni kanssa, jolloin sitä vähän hermostutti. Käynnissä se tahtoi myös nykiä minut ohjien kera kumoon kerta toisen jälkeen. Se oli vähän ärsyttävä piirre, ja olisin halunnut komentaa sitä jotenkin siinä, mutten tiennyt, miten. Uunoa ei myöskään tarvinnut patistella eteen, lähinnä päinvastoin. Monessa pitkin ohjin tehdyssä käyntiosuudessakin ruuna ehdotteli, että eikö jo mentäisi ravia. Voisin tämän perusteella kuvitella, että tästä nuorukaisesta kuoriutuu varsin kelpo ratsu, kun sillä on työmoraali kohdillaan.
Nora oli myös tunnilla Wanda-tammalla, joten käykäähän lukaisemassa hänen tuntinsa sujuminen.
