Leirin kuudes tunti: häntä heiluu, kädet lypsävät ja istunta paranee

Kuudes tunti hurahti istuntatreenien parissa. Ratsukseni sain 1993 syntyneen Tarkur-ruunan eli Tarmon. Ratsua kehuttiin osaavaksi, mutta vähän eteenpäin patisteltavaksi. Ihan innosta hihkuen en siis lähtisi koulutunnille tämän kanssa, mutta istuntatunnille se kelpasi mainiosti.

Tunti aloitettiin venyttämällä jalkoja eteen, sivulle ja taakse. Kolmannen leiripäivän tulokset olivat jo näkyvissä, sillä paikat olivat aika jumissa. Vaikeinta oli saada omaa jalkaa heilautettua sivulle, sillä liike jäi varsin olemattomaksi. Helpointa, joskaan ei silti yhtään sujuvaa oli heiluttaa jalkaa taakse.

Tämän jälkeen alettiin seistä jalustimilla ensin käynnissä, sitten ravissa. Tarkoituksena oli seistä yhtä suorassa kuin omilla jaloilla ollessa. Tästähän ei tullut sitten mitään. Oma tasapaino ei pitänyt enkä löytänyt pohkeille sitä paikkaa, jossa ne olisivat saaneet minut pidettyä suorassa. Kenotin aika pitkälti eteenpäin ja ravissa puolestaan roikuin suurimman osan Tarmon harjassa tukea hakien. Opettaja yritti huudella minua suorempaan asentoon, mutta valaistuminen jäi saavuttamatta. Myöhemmin toinen leiriläinen sanoi hoksineensa, että myös lantion asentoa muuttamalla löysi hyvän tasapainon. Tämä vinkki olisi saattanut auttaa, sillä itse keskityin vain pohkeisiin eikä sillä tekniikalla saanut hyvää tulosta.

Hetken saimme mennä myös liinassa ravia. Siinä kuskille jäi tehtäväksi saada hevonen siirtymään ravista käyntiin hengityksellä ja istunnalla ja parhaassa tapauksessa myös palaamaan takaisin raviin näillä avuilla. Tarmo ei letkauttanut korvaansa minun hönkimisilleni enkä saanut istuntaani yhtään kertomaan hevoselle oikeita asioita, joten turhauduin eikä homma onnistunut kertaakaan. Käyntiin siirtymisessä tarvitsin ohjaa ja ääntä, raviin siirtymisessä pohjetta, välillä raippaakin.

Laukassa puolestaan mentiin aina hetki sisäkättä ylhäällä pitäen ja siitä se sitten takaisin ohjaan palauttaen. Sisäkäden ylhäällä pitäminen tuntui tekevän asennosta tukevamman, kun siinä pääsi jotenkin istumaan satulaan syvemmälle. Tarmo meni hetkittäin myös mukavan rentoa laukkaa, jolloin istuminen rullasi aika mukavasti. Opettajaltakin tuli kommenttia, että laukassa istuin parhaiten. Kuulemma en ravissakaan kauhea ollut, mutta siinä meno oli kuitenkin epätasaisempaa.

Istuntatunti oli minulle rankempi kuin olin kuvitellut. Eniten jäi kaivelemaan jalustimilla seisomiseen tarvitun tasapainon puuttuminen, mutta toisaalta jaksoin ilahtua hyvästä laukkaistunnasta. Loppuun pyörittelin vielä Tarmoa ravissa, ja vaikka eteenpäinpyrkimys oli vähän kateissa, vaikutti Tarmo ihan kivalta kouluratsultakin. Jos sen siis vain jaksaisi motivoida liikkumaan itsenäisesti, ettei joka askelta tarvitsisi anella hevosesta. Istuntatreeni tuli myös hyödyksi, vaikkei se kuulukaan lempitreeniasioihini.

Keskiviikon teoriaosuus oli myös mieleinen, sillä pääsimme ainaisen satulassa istumisen lisäksi myös kärryjen kyytiin. Oli kyllä kivaa käydä ajamassa ihan yksin pari kierrosta tallirakennuksen ympäri, kun ravurinani toimi viisivuotias suomenhevostamma Uutelan Bertta.











Kuvista ja videosta kiitos jollekin leiriläisistämme!