Ensimmäisenä haimme käynnissä asetuksia läpi ja hevosia pyöreämmäksi menemällä kahdeksikkoa lyhyen sivun suuntaisesti. Suuntaa sai vaihtaa oman mielen mukaan ja välillä sai myös jäädä isolle pääty-ympyrälle. Oikeassa kierroksessa Melbaa oli helpompi saada vähän pyöristymään, joskin automaattisesti se ei tapahtunut. Huomasin nopeasti, etten saa pidettyä ulko-ohjalla jostain syystä vakaata tuntumaa, mikä vaikeutti asiaa. Käteni lähti aina seikkailemaan, vaikka kuinka ajattelin pitäväni sen tasaisesti paikoillaan. Sisäohjalla puolestaan olin kohtuullisesti myötäämässä aina, kun Melba vähän pyöristyi. Vasempaan kierrokseen meno oli sekä minulle että ratsulle vaikeampaa. Edelliskerralta muistin vääntyneen istuntani, jota pyrin korjaamaan aktiivisesti tällä kertaa. Sisäpohkeeni oli ihme kyllä töissä aika kivasti, ja kun sain koputeltua sisäpohkeella ja oikaistua istuntani, sain muutamia hyviä hetkiä tähänkin suuntaan. Olisin kuitenkin toivonut hetkien olevan pidempiä, sillä nyt pyöreys säilyi aina pienen tovin, kunnes katosi.
Kolmikaarista kiemurauraa tahkosimmekin jo ravissa. Halutessaan kiemuralla sai jäädä pyöräyttämään kokonaisen ympyrän, mikäli tehtävä sitä vaati. Melban kanssa oikea kierros toimi jälleen kohtalaisesti hetkittäisine pyöreyksineen, mutta vasemmalle oli taas takkuisempaa. Opettaja ohjeisti taivuttamaan reilusti, sillä se auttaisi tätä ratsua pyöristymään. Pistinkin sisäpohjettani taas töihin ja koetin muistaa vahtia istuntaanikin. Jännästi se vain aina sisäpohjetta käyttäessä vääntyi mutkalle ja jäi kenottamaan vasemmalle. Ilmeisesti lihakset kireinä siellä, kun pohkeenkäyttö ilman tätä vääntäytymistä ei meinannut onnistua. Opettajalta tuli kehua siitä, että Melba ravasi mukavan tasaisesti. Itse olisin kaivannut edelleen parempia onnistumisia pyöreyden kanssa, mutta sentään suoristamis- ja asetuksenvaihtohetket onnistuivat ihan kivasti. Kiemurauraa jatkettiin vielä laukassa vaihtaen laukka aina suoristuhetkellä ravin kautta. Melba hoksasi tehtävän jujun vikkelästi, ja niinpä hurauttelimme kiemurauraa laukassa helposti ravin kautta uusi laukka nostaen. Tämä tehtävä sai hyvän mielen, kun hevonen oli sopivasti kuulolla ja totteli mutkattomasti.
Sitten pääsimme laukanvaihtotreeneihin matalan kavaletin avulla. Ensin aloitimme ensimmäisen kuvan mukaisesti liki pomminvarmalla vaihtokuviolla. Teimme nämä yksittäin ja aloitimme ensin oikeassa laukassa vaihtaen laukan kavaletilla vasemmaksi. Tein hieman tavallistakin isomman johtamisen, jolloin Melba kerta toisen jälkeen vaihtoi nätisti laukan vasempaan. Ongelmia ei ilmaantunut toiseenkaan suuntaan, vaan reilulla johtamisella myös vasen laukka vaihtui oikeasti. Sitten teimme vaihtoyrityksiä toisen kuvan mukaisesti. Tässäkään ei tullut mitään ongelmia, vaan saimme kierroksella laukat vaihdettua pyydetysti. Sitten opettaja teki kavaleteista matalemmat, ja saimme yrittää uudelleen. Itseäni hämäsi, kun ei tullutkaan pientä hyppyä, joten olin johtamisen kanssa myöhässä. Niinpä ensimmäisellä kavaletilla Melba vaihtoi edestä ja muutaman askeleen jälkeen takaa. Toiselle kavaletille tuli huono tie, jolloin laukka ei vaihtunut ollenkaan. Ei muuta kuin ravin kautta korjaus, ja koko homma uusiksi. Toisella kierroksella laukka vaihtui ensimmäisellä kavaletilla hyvin oikeasta vasempaan, mutta toisella jäi vaihtumatta vasemmasta oikeaan. Opettaja huusi jatkamaan vastalaukkaa ja vaihtamaan lennosta. Kaarsin sitten oikealle ja joko Melba tajusi hatarat apuni tai helpotti itse omaa menoaan ja vaihtoi laukan lennosta.
Tunti oli tosi mukava. Jostain syystä kavalettitehtäviä sisältävät tunnin ovat hauskoja. Ilmeisesti estekuskilleni riittää, että maassa on jotain ylitettävää. Olivat ne sitten irti siitä maasta tai eivät. Melba vaikutti tämän tunnin perusteella siltä, että voisin mieliä hypätäkin sillä joskus. Se kaahottanut kavaleteille, mutta tuntui vähän reipastuvan ne huomatessaan. Voisin myös kuvitella, että ratsu menee ainakin kohtuullisen kokoisista esteistäkin yli, sen verran tasaisia kavaletin ylitykset olivat. Itse puolestaan kaipaisin rutkasti vaihtotreenejä vasemmasta laukasta oikeaan. Jostain syystä esteillä päästän hevosen karkaamaan oikealta puolelta, kun taas kouluväännössä hevoset livahtelevat vasemmalta karkuun.
Seuraava ratsastus onkin sitten maanantaina ja silloin luvassa on puomi- tai kavalettitreeniä Jetin kanssa. Opettaja kertoi olevansa innostunut hyppäämään enemmän suokkitammallaan kuin Jetillä, joten hihkuin heti innoissani tulevani hyppäämään Jetin kanssa milloin vain. Aloitamme näin turvallisesti puomitreeneillä ja toivottavasti pääsen pian myös hyppäämään. On hauska nähdä, millainen esteratsu tämä kouluväännössä vähän hitaasti syttyvä ruuna on.
