Keula ylös ja takajalat töihin

Esteratsastajani oli ratsastusleirin onnistumisten huumassa ja niinpä sain ilmoittauduttua Oulunsalon ratsastuskoulun kuuden ratsukon kaksipäiväiselle 80 sentin estekurssille. Nora lähti myös mukaan, joten hänenkin estehyppelyistään kannattaa käydä lukemassa. Ratsukseni olin toivonut Silvanon kaltaista järkevää menijää, mutta ei niin raskasta. Niinpä esteratsukseni oli laitettu 15-vuotias Unadonna van de Kempenhoeve eli Una. Tallin nettisivujen mukaan säkäkorkeudeltaan 167,5 senttiä olevan tamman koulupuolen taso on HeA/VaB ja rataesteiden 130 cm. Sitä myös luonnehditaan ystävälliseksi ja uteliaaksi, mutta oman arvonsa tuntevaksi. Karsinakäyttäytyminen Unalla olikin hallussa, sillä muutoin se oli oikein enkeli ojennellen muun muassa kaviot putsattavaksi, mutta suitsien laitossa koetti karata päänsä kanssa kattoon.

Alkuverkassa siirryttiin mielestäni turhan vikkelästi raviin. Olisin halunnut jälleen kerran tutustella uuteen hevoseen rauhallisesti käynnissä. Una tuntui onneksi alusta asti aika tasaiselta menijältä, joka ei turhia kiihdytellyt. Enemmän sitä ehkä sai pyytää eteen, mutta tamma otti eteenpäin pyytävät avut ihan hyvin vastaan. Vähän tarmokkaammalla asenteella ratsun olisi varmasti saanut myös säilyttämään hyvän tahdin. Nyt sorruin vähän pumppaamiseen, kun en tajunnut olla kerralla jämäkkä.

Auksi tahkosimme puomeja ympyrällä ravissa ja laukassa. Una meni puomit kohtuullisen hyvin, mutta väliin aina hidasti juuri ennen puomeja. Tasaisuus tahtoi siis olla välillä kaukana. Opettaja hoksauttikin, että hevoselta pitäisi saada keula ylös ja takajalat töihin, jotta menoon löytyisi tasaisuus ja tarmokkuus. Lopulta ympyrällä ollut puomi nousi pystyksi, jota tahkottiin kanssa ajan kanssa. Pääosin hypyt olivat hyviä, mutta mukaan mahtui myös kolisteluita ja pudotuksia, kun annoin tamman valua esteelle pitkänä ja hitaana.

Seuraavaksi hypättiin kahden pystyn linjaa, johon piti saada kuusi askelta. Una heräsi tässä vaiheessa ja imi esteelle, jolloin tuloksena oli viisi askelta. Itse olin vain salaa mielissäni ja toivoin, että olisimme saaneet tulla tätä etenevämpää laukkaa. Opettaja kuitenkin komensi pidättämään hevosta, nostamaan keulan ylös ja tulemaan välin kuudella. Tämä saatiin onnistumaan, mutta Una vaati aika vahvat pidätteet, jotta se kuunteli. Tässä huomasin suureksi avuksi olevan sen, etten itse intoillut ja lähtenyt valumaan eteenpäin. Olin myös aika iloinen siitä, että sain rentouduttua itsekseni aika nopeasti aina, kun Una vastasi pidätteeseen toivotusti. Jään usein liiaksi kiinni, jolloin meno on jälleen kaukana sujuvasta.

Yksittäisten tehtävien lisäksi pääsimme hyppäämään radan pätkiä. Itselleni mieluisimpana oli tunnin viimeisenä tehtävänä ollut rata, josta ratapiirros ohessa. Matkaan lähdettiin siis oikeassa kierroksessa. Linjaan taisimme Unan kanssa saada kahden toiston aikana toivotut kuusi askelta. Tie kakkoselta kolmoselle oli mielestäni myös ihan toimiva. Nelosokserille saikin kääntää jo melkoisesti, mutta molemmilla kerroilla ylitimme sen ihan ok. Laukkaa en saanut tässä vaihdettua ja sinällään hassua, ettei Una osaa vaihtaa lennosta. 120-130 sentin ratoja kisanneelta hevoselta odottaisin jotain ihan muuta. En tohtinut itse johtaa kauheasti esteellä, sillä tiesin onnettoman sisäpohkeeni takia hevosen pääsevän valumaan liian tiukasti vasemmalle, joten ryömimme kaarteen molemmilla kerroilla vastalaukassa. Viitonenkin ylittyi siitä huolimatta ihan ok, ja kuutoselle taisimme mennä viidellä tai kuudella askeleella. Jos en väärin muista, taisimme sen toisen kerran jopa laskeutua myötälaukassa sentään alas.

Tunnin aikana ehdittiin ennen radan pätkiä hypätyissä tehtävissä opettajalta tuli kommenttia olla puskematta hevosta eteenpäin ennen estettä ja pitämään painoa jalustimilla. Pariin kertaan hukkasinkin jalustimen, mikä opetti pitämään sitä painoa niillä paremmin. Kertaalleen taas tein jotain omia liikkeitäni ja horjahdin vähän ratapiirroksen kuutosesteen hypättyäni, mutta kaikeksi onneksi pysyin kyydissä. Lisäksi opettaja kommentoi pyytämään Unaa vaihtamaan esteellä, kun sillä ei tosiaan sitä lennosta vaihtamisen taitoa ole eikä se vasta- tai ristilaukka mikään kauhean hyvä ratkaisu esteradalla ole.

Omasta mielestäni katse ja myötäys toimivat tänään, mutta olisin tosiaan saanut ratsastaa hevosta aktiivisemmaksi alusta alkaen. Una oli kuitenkin ihanan varma hyppääjä, vaikka tulikin esteille välillä vähän pitkänä ja puhdittomana. Opettaja tuumasikin, ettei ole nähnyt Unan ikinä kieltävän, mikä osaltaan lisäsi luottamustani siihen. Estekorkeudet taisivat olla enimmäkseen 70-75, sillä ne näyttivät mukavan harmittomilta. Unasta jäi siis hyvä fiilis, ja jatkossa toivottavasti osaan olla alusta alkaen tarmokkaampi, jolloin saamme heti parempia hyppyjä eikä tule niin paljon laiskottelua sekä kuskilla että ratsulla.