Pimu tuntui kyllä pienemmältä kuin 150-senttiseltä ja olihan se myös melkoisen kapoinen. Ihan jättiläiseksi en onneksi itseäni selässä tuntenut, vaikka vähän säälitti ratsun puolesta. Alkuverkassa tammassa tuntui olevan sata ja yksi liikkuvaa osaa. Yritin saada tuntumaa hevoseen, mutta se puolestaan tuntui karttavan moista. Humputtelin sitten tyhjän ohjan kanssa menemään, ja Pimu tuntui edelleen melko epämääräiseltä. Kyllähän se suunnilleen liikkui, mutta oli outoa, kun siitä ei saanut otetta. Pyörittelin ympyröitä ja tein muutamia siirtymiä, mutta tilanne ei juuri parantunut. Vasta laukassa sain ratsua hieman hereille. Kunhan siis sain nostettua laukan, senkin kanssa oli alussa vaikeuksia tietämättömästä syystä.
Hyppelyt aloitettiin tulemalla ristikkoa molemmista suunnista. Uuden hevosen kanssa meni taas muutamia kierroksia siihen, että tajusin yhtään sen päälle. Pimu puski molemmissa kierroksissa vähän sisäpohjetta vasten enkä kunnolla saanut korjattua sitä sieltä pois, vaikka opettaja kuinka komensi sen tekemään. Yritin kyllä, mutta pohkeeni tuntuivat harovan enemmän ilmaa kuin hevosen kylkeä. Kunnon selityksen makua. Opettaja piiskasi vielä lisää huutamalla, ettei se hevonen käänny ohjista vetämällä. Tuli kyllä aiheesta moinen sivallus. Hiljalleen sain vähän korjattua Pimun menoa, mutta aika kauas jäätiin vielä helposta ja sujuvasta.
Ristikolta siirryttiin kolmen pystyn linjalle, jonka väleihin piti saada neljä askelta. Pimu ei ollut vielä ihan herännyt enkä vissiin minäkään, sillä ensimmäisellä yrittämällä esitimme valjun kiellon toiselle pystylle. Sitten viritin ratsuani liikaa, ja se myös heräsi touhuun, jolloin tulimme monet kerrat liian vauhdilla. Väli meinasi käydä ahtaaksi, joten saimme sen verran sakkokierroksia, että välit alkoivat sujua paremmin. Opettaja komensi olemaan roikkumatta ohjassa ja pidättämään ja myötäämään sen sijasta. Pimu kuulemma reagoi vetämään jäävän kuskin kanssa panikoimalla ja kiihdyttämällä. Linjalla tajusin myös, että voin hillitä ratsun menoa menemällä hyppyyn mahdollisimman pienesti mukaan, jolloin pysyin itse kasassa ja sain hallittua hevostakin paremmin.
Tämän jälkeen hyppäsimme vasemmassa kierroksessa yhdesti ravilähestymisellä ja sitten paristi laukassa kapeampaa pystyä. Pimu hyppäsi esteen ihan ok, mutta olisin silti voinut olla tarkempi tien valinnassa. Nyt taisin luottaa enemmän siihen, että kunhan ohjaan sinnepäin, ratsu hoitaa loput. Tutustumishyppyjen jälkeen tulimme vasemmassa kierroksessa kapean pystyn, sen jälkeen mökkiesteen, jossa laukka vaihdettiin oikeaksi ja vielä porttieste vaihtaen laukka vasemmaksi. Yhden kierroksen jälkeen portin jälkeen lisättiin vielä vesimatolla koristetty okseri. Sen Pimu hyppäsi ensimmäisellä kierroksella kaukaa, ja jäin matkasta. Jotain positiivista tässäkin, sillä osaan näemmä silloin tällöin odottaa vielä sitä yhtä laukka-askelta. Vielä kun tekisin ratkaisun silloin, kun hevonenkin on asiasta samaa mieltä. Vielä ennen rataa hypättiin pystyn ja trippelin linjaa. Siinä Pimu myös vähän yritti innostua, mutta pidätteet menivät vielä ihan läpi. Opettaja tosin rohkaisi myötäämään trippelillä vielä reippaammin.
Tunnin päätteeksi pääsimme hyppäämään kaksi rataa. Ensimmäisellä radalla tulimme oikeassa laukassa pystyn ja trippelin linjan seitsemällä askeleella, jatkoimme porttiesteelle vaihtaen siinä laukan vasemmaksi, hyppäsimme vesiokserin ja lopuksi vielä mökkiesteen vaihtaen laukan oikeaksi. Tällä radalla ei sattunut kummemmin mitään ongelmia. Pimu ehkä hieman alussa kiihdytteli itse, mutta muutoin väittäisin hyppyjen olleen ihan sujuvia. Sain myös johdettua esteillä, jolloin Pimu vaihtoi näpsäkästi pyydetyt laukat jo hypyssä, jolloin niitäkään ei tarvinnut alkaa säätää erikseen.
Toisella radalla aloitimme oikeassa kierroksessa ylittämällä mökkiesteen ja vaihtaen laukan vasemmaksi. Sen jälkeen tulimme kolmen pystyn linjan tavoitteena saada neljä askelta väleihin. Ensimmäinen väli meni ok, mutta toisessa välissä meno oli jo kiireistä, jolloin se meinasi käydä ahtaaksi. Sen jälkeen jatkoimme oikealle ja hyppäsimme pystyn trippelilinjalta, mutta jatkoimmekin siitä portille. Pimu otti vähän tässä taas vauhtia omin lupineen, mutta ei onneksi pahasti. Portilla saatiin laukka vaihtumaan vasemmaksi ja siitä jatkettiin vielä mökkieste uudelleen. Tällä kierroksella Pimu yritti säätää laukkaa itse, jolloin opettaja pisti meidän tulemaan vielä mökin ja kolmen pystyn linjan uudelleen. Tällä kierroksella vauhti oli suunnilleen yhteisymmärryksessä valittu, joskin sitä olisi saanut rauhoittaa vielä hitusen. Olin kuitenkin tyytyväinen rataan, sillä pienestä vauhtivaihtelusta huolimatta se oli muutoin aika sujuva.
Vaikka olin tunnin aluksi vähän epäröinyt kuultuani Pimun olevan halutessaan hyvinkin reipas ja hukkaavansa jarrut, oli tunti positiivinen kokemus. Pimu pysyi aika hanskassa enkä tainnut sukeltaa kertaakaan. Se on jo jonkinlainen ennätys minulle. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että sain johtamalla vaihdettua laukkoja ja tällä kertaa muistin aina hetkittäin, että hevoseen voi vaikuttaa myös esteiden välissä. Positiivisuusfiiliksissä kävin sitten ilmoittautumassa tallin tiistain ja keskiviikon estetunneille, joten toivotaan, että saan niidenkin tuntien aikana hyvän mielen ja pieniä onnistumisen kokemuksia.
Kaisakin innostui lähtemään tunnille mukaan, joten käykäähän lukemassa hänen ja Ilon hyppelyistä.
Videoista kiitos Noralle!
