Parempi ote toisella kerralla

Aaltokankaan ratsutallien 50-60 sentin estekurssin toinen päivä mentiin samoilla ratsuilla kuin ensimmäinen päivä eli minulla oli Aksu. Tällä kertaa päätin ottaa hevoseen paremman otteen jo heti alusta, jotta se alkaisi liikkua paremmin ja sitä myöten hyppäisi näpsäkämmin. Alkuverkka mentiin taas aika itsenäisesti, ja opettaja hoksautti ratsastamaan Aksua paljon pohkeilla eteen ja keventämään sitä puolipidätteillä. Opettajan huudellessa puolipidäte, pohkeet, puolipidäte, pohkeet -mantraa aloin saada Aksua ravissa aika mukavan energiseksi. Olisin kuitenkin saanut olla tarmokkaampi puolipidätteiden kanssa, sillä nyt vähän päästin ratsua juoksemaan ohjien läpi ja valumaan siten aina välissä etupainoiseksi. Laukassa spurttailin kevyesti muutaman sivut, ja Aksu laukkasi aika kivan letkeästi, mutta reippaasti. Opettaja jatkoi mantran huutelua, ja hetkittäin onnistuin laukassakin keventämään ratsun etupäätä.

Tunnin ekat hypyt otettiin kahden ristikon sarjalle, jonka väliin tuli kaksi askelta. Aksu laukkasi aika kivasti, jolloin tulimme hyvin ensimmäiselle ristikolle, väliin meni tasaiset kaksi askelta ja toinen ristikko ylittyi samoin kivasti. Tämän jälkeen aloimme keskittyä tunnin varsinaiseen aiheeseen eli vinoihin hyppyihin ja laukanvaihtoihin. Hyppäsimme alempana olevasta ratapiirroksesta esteitä 4 ja 5 vasemmassa kierroksessa. Nelonen hypättiin tavallisesti, mutta viitospysty vähän nuolen kaltaisesti vinosti. Molemmilla kierroksilla sain laukan vaihtumaan oikeaksi jo nelosella, mihin olin varsin tyytyväinen. Johtaminen toimi tällä kertaa, kun siitä olin itseäni tarpeeksi muistutellut. Ensimmäisellä kierroksella liioittelin vähän vinoon hyppäämisen kanssa, josta opettaja vähän hoksauttikin. Toisella kierroksella tulin maltillisemmin vinosti. Aksu tosin vähän hyytyi, jolloin jouduin vähän patistamaan sitä juuri ennen hyppyä. Olisipa kiva osata ennakoida tuollaiset asiat paremmin, niin ei tarvitsisi viime tipassa häiritä hevosta. Vielä parempi toki olisi saada pidettyä tehtävään sopiva laukka koko ajan yllä.

Tämän jälkeen otimme vinohyppyjä esteelle 9 ratsastamalla kahdeksikon. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa, ja ensimmäisellä kerralla en saanut otettua kovin vinoa hyppyä, vaan menimme enemmän suorana. Laukka kuitenkin vaihtui vasemmaksi, ja sain hypättyä esteen vasemmassa kierroksessa paremmin vinoon laukankin vaihtuessa oikeaksi. Tehtävä meni siis varsin kivasti, ja Aksu otti johtamiset hienosti vastaan vaihtaen laukat pyydetysti esteellä. Vielä ennen rataa hyppäsimme linjan 1-3, ja väleihin piti tulla kolme askelta. Sain Aksun mukavaan laukkaan, jolloin linja meni aika tasaisesti kolmella askeleella eikä laukka vaihtunut viimeisenkään askeleen jälkeen vääräksi.

Lopuksi hypätty rata sisälsi mukavasti yksittäin tehdyt tehtävät kokonaisuutena. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa esteiden 1-3 linjalle. Aksu meni tämän ihan kivasti, kun olin saanut haettua sitä vähän liikkeelle. Keskittymiseni kuitenkin herpaantui, ja Aksu laskeutui kolmosokserilta väärässä laukassa. Ensin erehdyin taas höseltämään vaihtoyritystä lennosta, kunnes tajusin luovuttaa ja tehdä vaihdon ravin kautta. Nelonen puolestaan ylittyi ihan ok, ja laukka vaihtui vasemmaksi. Viitoselle tulimme vähän turhan lähelle, kun en malttanut keriä laukkaa lyhyemmäksi. Laukka kuitenkin vaihtui siinä takaisin oikeaksi. Tie kuutoselle oli eilisen tapaan hyvä, mutta väli oli lyhentynyt, joten seiskaokserille tulimme vähän vinosti, kun en ehtinyt suoristaa. Sentään laukka kuitenkin vaihtui, kiitos Aksun. Kasisarja sujui puolestaan ihan kivasti, jolloin pääsin keskittymään viimeisiin vinoihin hyppyihin. Tällä kertaa sain tehtyä kohtuulliset vinot hypyt ja olin hereillä johtamisen kanssa. Niinpä Aksu hyppäsi aika tasaisesti ja vaihtoi ihanasti myös laukat. Tämä onnistuminen jätti todella hyvän fiiliksen ja kiittelin hienoa ratsuani ahkerasti.

Kahdeksan ratsukon estekurssilla aikaa meni luonnollisesti paljon odotteluun. Kun kaikki olivat päässeet radan loppuun, kehtasin varalta kysäistä opettajalta, emmekö voisi tulla vielä jotain pientä. Opettaja naureskeli ja sanoi, että tulkaapas vielä tuo linja uudelleen paremmalla rytmillä. Opettaja ohjeisti jälleen keventämään hevosen etupäätä, jota yritin toteuttaa ennen linjalle lähtemistä pyöräyttämälläni ympyrällä. Aksu alkoi liikkua aika kivasti, mutta sitten ykkösen ja kakkosen välin tein tyypillisen mokan: aloin ahneeksi ja kuvittelin meidän selvittävän välit kahdella askeleella. Tuloksena puskin Aksua, jolloin rytmi katosi, ja tulimme kakkoselle lähelle ja kolmosokserin kolistelimme alas. Anoin heti mahdollisuutta korjata virheeni. Sillä kertaa sain taas keskittymisestäni kiinni, ja Aksu laukkasi vähän terävämmin keula ylhäällä. Niinpä pysyin hereillä koko linjan, jolloin Aksu hyppeli sen mukavan tasaisesti ilman kolisteluita. Kolmosen jälkeen olimme kuitenkin väärässä laukassa, mutta tällä kertaa sain laukan korjattua vaihtopyynnöllä, vaikka ensin vaihtoi etupää ja parin askeleen päästä takapää.

Tällä tunnilla tykästyin Aksuun näin pienillä esteillä, kun ymmärsin hitusen paremmin olla hereillä. Aksu meni kivasti, tsemppasi pyydettäessä ja vaihtoi laukat, kun muistin johtaa. Tänään en sukeltanut kertaakaan, vaan ehdin nähdä hyppypaikat ja mukautua hyppyihin riittävästi. Aksu oli kyllä passeli ratsu minulle, sillä sen lisäksi, että hukkaan reippailla hevosilla jarrut, on minulla monesti kaasu hukassa vähän rauhallisimmilla ratsuilla. Aksun kanssa sain opetella taas vähän enemmän hakemaan sitä laukkaa, jolla esteet ylittyvät kivasti. Kun se löytyi, oli tämä ratsu mainio kaveri esteiden parissa.

Noralle jälleen iso kiitos videoista!