Leirin seitsemäs tunti: väsynyttä menoa puomeilla

Leirin seitsemäs tunti sisälsi jälleen puomitreeniä. Ratsukseni nappasin jälleen Nasun. Tunnin tehtävänä oli laukan tasaisuuden säilyttäminen kavaleteista koostuneella ellipsin tai soikion kaltaisella kuviolla sekä tunnin loppuun otetut laukanvaihtotreenit.

Laukan pitäminen tasaisena kavalettitehtävässä osoittautui minulle todella työlääksi. Vissiin väsymys painoi, sillä annoin Nasun vuoroin pidetä ja vuoroin pyysin sen minilaukkaan, jolloin möngimme kavalettien yli vähän miten sattuu. En tainnut myöskään kertaakaan saada säilytettyä yhtä kierrosta samaa, tasaista laukkaa, vaan keksin väleihin aina uusia askelmääriä. Todella harmillista, mutta onneksi tehtävä oli silti opettava. Tässä ainakin huomasi selvästi sen, kuinka epätasaista meno pahimmillaan oli. Radalla sitä ei niinkään ehdi ehkä huomata, mutta tässä ahtaaksi tai liian pitkiksi jäävät välit kyllä ehti huomata. Vielä kun olisin pysynyt sen verran hereillä, että olisin päässyt niitä korjaamaankin. Parhaimmillaan taisin saada muutamia välejä kohtuullisen sujuvasti mentyä, mutta kuten totesin, jäi yhden kauniin kokonaisen kuvion suoritus hyvin kauas meiltä.

Kaikeksi onneksi opettaja viimein kuittasi tehtävän tehdyksi ja siirryimme tunnin toiseen harjoitukseen: laukan vaihtamiseen hevosesta riippuen joko puomin avulla tai suoraan lennosta. Nasun nappaaminen ratsuksi osoittautui tässä tehtävässä hyväksi valinnaksi, sillä sen kanssa pääsin  harjoittelemaan laukanvaihtoa ilman puomia eli suoraan lennosta. Opettaja kertasi laukanvaihtoavut, jossa laskemalla yhdestä kolmeen tehtiin ensin pidäte, sitten vaihdettiin laukka-avut ja kolmannella pyydettiin uusi laukka. Nasu vaihtoi aika kepoisasti vasemman laukan oikeaan. Yritin pysyä laskuissa mukana, mutta taisin olla armottoman hidas loppujen lopuksi. Nasu kuitenkin tajusi pyyntöni aina jossain vaiheessa ja vaihtoi laukan pyydetysti ilman ravia. Laukanvaihto oikeasta vasempaan oli Nasulle vähän vaikeampi. Taisimme saada tunnin aikana lopulta yhden tai kaksi puhdasta vaihtoa, mutta mukaan mahtui myös vaihto ensin etupäästä ja sitten vasta takapäästä.  

 

 

Onneksi tunti päätettiin laukanvaihtoihin, joista jäi puomikuviota paljon parempi mieli. Tässä vaiheessa olin kyllä jo hyvin mieltynyt Nasuun puomi- ja estetuntiratsuna, vaikka meno olikin taas vähän väsynyttä. Siihen varmasti vaikutti myös oma vireystasoni, joka ei nyt kovin päätä huimaavan korkea ollut. Toisaalta on mukavaa, että hevonen heijastaa ratsastajan olotilaa, sillä silloin voi vain tuijotella omaa napaansa ja etsiä sitä vikaa sieltä hevosta syyttelemättä. Sananlaskuhan väittää, että kertaus on opintojen äiti, mutta itselläni näemmä liian pitkäksi venähtävät tehtävät eivät paranna suoritusta, kun keskittymiskykyni ehtii repsahtaa olemattomiin kesken kaiken. Toisaalta taas hyvän aikaa jatkuva tehtävä antaa mahdollisuuden korjata virheitä enemmän kuin pikainen pyrähdyssuoritus.

Videoista kiitos jollekin leiriläisistämme!