Neljäs tunti oli kouluvääntöä. Opettaja antoi meidän jälleen
jakaa hevoset keskenämme, ja hinguin itselleni 1996 syntyneen Nightlife-ruunan
eli Nasun. Koulutustasosta en muistanut kysellä sen kummemmin. Tunnin aikana
ehdittiin treenata pohkeenväistöä sekä avotaivutusta.
Tunnin alussa opettaja komensi ratsastamaan hevosia kunnolla
takaa eteen. Minä taas innoissani näpertelin hevosen etupäätä, johon Nasu
reagoi olemalla sieltä melkoisen raskas. Opettaja neuvoi lyhentämään ohjia ja
vaatimaan liikettä Nasun takapäähän. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä
rakkauteni ohjia kohtaan on palava. Nasu kyllä reagoi pohjeapuihin, mutta
ilmeisesti annoin sen aina kävellä ohjista läpi, jolloin tuloksena oli pitkä
ratsu. Asetuksien kanssa olin jälleen pulassa, ja opettaja huutelikin kerta
toisen jälkeen asettamaan ja taivuttamaan paremmin. Lopulta aloin ottaa
melkoisia johtavia ohjasotteita, jotka välillä menivät läpi, välillä taas
eivät. Ulkopuolen unohdin näinä hetkinä aika lahjakkaasti, minkä Nasu huomasi
ja käytti tilanteen hyödykseen livahtamalla sieltä aina vähän karkuun.
Pohkeenväistöä tehtiin sekä käynnissä että ravissa. Nasu
väisti melkoisen herkästi, jolloin liian isot apuni aiheuttivat välillä
takapään lipsahtamisen johtavaksi osaksi. Opettaja muistutti pyytämään väistöä
ja sitten malttamaan olemaan rauhassa, kun hevonen tekee pyydetysti. Ravissa
oli vähän enemmän ongelmia, sillä oma istunta hajoili vähän. Nasu myös kipitti
välissä, jolloin keskittyminen meni jarrutteluun, ja väistöt kärsivät hieman.
Onneksi kuitenkin sekä käynnissä että ravissa tuli tehtyä ihan kivoja
väistöpätkiä, joissa muistin myös hetkittäin olla rentona, kun hevonen teki
pyydetysti.
Sitten kuvioon lisättiin avotaivutus. Pohkeenväistöä tehtiin
hetki, jonka jälkeen hevonen pyydettiin avotaivutukseen. Oikeassa kierroksessa
Nasun saaminen avotaivutukseen oli vaikeampaa, sillä se tahtoi vähän vain
kääntää päätään ja jättää lavat siirtämättä. Lisäksi ulkokäteni yritti karata
sisäkäden kaveriksi kaulan yli. Sisäpohkeeni halusi myös leikkiä kuollutta eikä
alussa osannut tehdä mitään. Hiljalleen aloin saada käynnissä parempia pätkiä,
mutta melkoisen monta liikkuvaa osaa siinä itselle oli hallittavaksi. Vasempaan
kierrokseen opettaja hoksautti hevosen tulevan välillä neljälle uralle, joten
siihen suuntaan sai apujen kanssa olla vieläkin tarkempi, etten pyytänyt
vahingossa liikaa.
Lopuksi avotaivutuksesta nostettiin laukka. Molempiin
kierroksiin laukka nousi ihan hyvin, ja ongelmatkin pysyivät itse asiassa
samoina kuin aikaisemmin. Oikeassa kierroksessa en meinannut saada Nasua
pysymään avotaivutuksessa ja vasemmassa kierroksessa mentiin välillä liiankin
mutkalle. Sain kuitenkin molempiin suuntiin menoa korjattua sen verran, että saimme
tehtyä ihan kelpo pätkät. Tehtävä tuntui haastavalta, joten nämä onnistumisen
tuntuivat sen myötä varsin kivoilta, vaikka hommia sai tehdä.
Tämän kerran perusteella en tykännyt Nasusta koulutunnilla
nimeksikään. Jäin taas säätämään ratsun päätä, johon se reagoi olemalla edestä
raskas ja vieläpä alkamalla narskutella. Tuli melkoisesti mieleen vanhat ajat
Loren kanssa, jolloin sekin tympääntyessään kuskin ohjasintoiluun narskutteli
niin, että raikasi. Nasu kuitenkin vaikutti ihan osaavalta ratsulta, kunhan
kuski vain taitaa hommansa. Minun pitäisi ottaa jotain tehotunteja, joilla
keskittyisin oikeasti ratsun takapään aktivoimiseen ja onnistuisin nollaamaan
mielestäni sen säädön etupään kanssa. Sitä päivää odotellessa keskityn
ratsastamaan sitä puolikasta hevosta, jonka näen edessäni.
