Tänään suuntasin lämmittelemään estetuntia varten Tallinmäelle Noran ja toisen kaverin kanssa. Ratsukseni sain 2004 syntyneen eestinhevosruuna Amuletin eli Melban. Ratsun säkäkorkeus oli noin 148 senttiä ja taustoista kuulin sen verran, että on toiminut vaellustallilla ja sen jälkeen kouluratsastajan hevosena. Kuulemma tolkku tapaus, joka tekee asiat ilman sen kummempia venkoiluja. Löysin myös Melbasta muutamia myyntivideoita. Koulutunnin aiheeksi olimme toivoneet siirtymiä. Opettaja jalosti aihetta sen verran, että pelkkien siirtymisen lisäksi saimme keskittyä siihen, että hevonen pysyisi niiden aikana pyöreänä.
Alkuverkka mentiin ravissa siten, että hevosten annettiin hölkötellä omaan tahtiin joko ohjat kokonaan pitkinä tai sitten hyvin kevyellä tuntumalla. Näin niiltä ei heti alettu vaatia jotain, vaan ne saivat rauhassa lämmitellä itseään hommiin. Melba ravasi ihan kivan reippaasti, kunnes huomasi, että myös rauhallisemminkin oli lupa mennä. Sen jälkeen se vähän ehdotteli, että jos siirryttäisiin käyntiin, mutta uskoi eteenpäin pyytävän avun nätisti. Ratsu tahtoi myös vähän aina luiskahtaa sisemmäs, joten koetin korjailla sitä vähän jo tässä vaiheessa. Mitään pahempaa puskemista en kuitenkaan huomannut kummassakaan kierroksessa, mikä oli hyvä juttu.
Kenttä jaettiin kahdeksi ympyräksi, joissa oli eri kierrokset, ja ympyrää sai vaihtaa oman mielensä mukaan. Ensimmäisenä tehtävä oli saada hevoset käynnissä ja ravissa pyöreämmäksi. Aloitin oikeassa kierroksessa, sillä se on minulle helpompi. Tässä vaiheessa Melba yritti vähän laiskotella, jolloin sain pyydellä sitä tarmokkaammin eteenpäin. Käteni tahtoivat myös sellailla missä vain, mutta ei oikealla paikalla, jolloin en tuntunut saavan Melbaa mitenkään oikeinpäin. Opettaja ohjeisti pitämään kättä vakaana ja pyytämään takapäätä liikkumaan ohjaa kohti. Vasemmassa kierroksessa meno oli vielä hirveämpää, sillä istun itse siinä niin vinkkarassa, ettei tosikaan. Opettaja neuvoi, että taivuttamalla kunnolla alkaa Melbakin pyöristyä. Herättelin sitten oman sisäpohkeeni töihin ja tuskaahan se oli. Jalkareppana yritti krampatakin, kun joutui pitkästä aikaa töihin. Kun sain pohkeeni aktiiviseksi ja pidin tuntuman tasaisena, alkoi Melba hiljalleen pyöristyä hetkittäin. Se ei kuitenkaan tuntunut niinä hetkinä kevenevän kauheasti, mitä toisaalta en ihmettele. Keskityin vuorostani sisäpohkeella taivuttamiseen ja ohjilla säätämiseen ja unohdin varmistaa, että takapääkin on töissä.
Kun hevoset menivät kohtuullisesti pyöreinä, jatkoimme siirtymillä. Ensin vuorossa oli käynti-ravi-käyntisiirtymät. Aluksi Melba ei meinannut nostaa ravia helpolla, jolloin pyysin napakammin. Sen seurauksena ravi nousi, mutta pienikin pyöreys katosi. Käynnissä hain Melban uudelleen pyöreämmäksi ennen kuin kokeilin siirtymää uudelleen. Hiljalleen oikeaan kierrokseen alkoi tulla kohtuullisen kivoja siirtymiä ylös. Alaspäin siirtymät onnistuivat myös aika kivasti etenkin pelkän äänen avulla. Vasemmassa kierroksessa sain taas tehdä töitä, että sain hevosta yhtään pyöreämmäksi edes käynnissä. Siirtymissä pyöreys saattoi säilyä hetkittäin, mutta ravissa ratsu oli taas pää ylhäällä. Sitten otin takaisin käyntiin ja sain pitkästä aikaa pienen ahaa-elämyksen istunnastani. Kun olin onnistuneesti alkanut käyttää vasenta eli sisäpohjetta, istuntani kiertyi entisestään vasemmalle. Minulla muuten valuu paino vasemmalle, joten ei ihme, jos hevosella oli vaikeuksia ymmärtää. Käänsin sitten lantion takaisin suoraksi ja jatkoin sisäpohkeella työstöä, jolloin Melba pyöristyi vähän helpommin. Olin tästä valaistumisesta kauhean tyytyväinen, sillä en ollut aiemmin hoksinut kiinnittää huomiota siihen.
Laukkatyöskentelyssä noston sai tehdä käynnistä tai ravista. Alaspäin siirtymä tehtiin aluksi raviin, myöhemmin sai kokeilla suoraan käyntiin siirtymistä. Aluksi en taas saanut Melbaa nostamaan käynnistä laukkaa. Pienellä raipannapsautuksella viesti meni perille. Laukassa Melba meni hetkittäin kivasti pää vähän matalamalla, joten ilmeisesti asian aikaisempi työstö oli tehonnut. Siirtymät raviin eivät tosin olleet kauhean kivoja. En saanut lyhennettyä laukkaa järkevästi, joten raviin tultiin aina vähän töksähtäen ja turhan kiireisesti. Siitä jarruttelin hevosen aina uudelleen käyntiin ja aloin valmistella uutta nostoa. Mukaan mahtui muutamat aika kivat nostot molempiin suuntiin, joten aloin sitten kokeilla siirtymää laukasta käyntiin. Taisin kaiken yrityksen jälkeen saada yhden välttävän siirtymän laukasta käyntiin. Muutoin mukaan mahtui aina raviaskelia. Avainsana onnistumiseen olisi ollut laukan lyhentäminen ja oman istunnan pitäminen kasassa, mutta ne eivät tällä kertaa onnistuneet. Vähän tuntuu, että laukkaa olisi pitänyt työstää enemmän alle ennen kuin sitä olisi voinut alkaa säätää lyhyemmäksi.
Melbasta jäi tämän tunnin perusteella ihan hyvä kuva. Se ei puskenut kunnolla kumpaankaan suuntaan, kulki kohtuullisesti itse ja toimi kyllä, jos sain avut annettua selkeästi. En kuitenkaan sen kummemmin ihastunut ruunaan, sillä mitään valtaisaa jee-hetkeä ei mahtunut tuntiin. Videoiden perusteella ratsu kuitenkin kulkee oikeinpäin jokaisessa askellajissa, kunhan kuski tietää, mitä tekee. Niiden takia ehkä vähän haluan ottaa tämän ratsun kanssa uusintayrityksen. Paremmalla tsempillä vain sitten ensi kerralla.
