Tunti aloitettiin tekemällä loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille käynnissä, ravissa ja laukassa. Opettaja ohjeisti pitämään hevoset suorana ja tekemään käännökset vain pohkeilla. Ennen kääntäviä apuja ratsu piti muistaa ottaa vähän lyhyemmäksi, jotta avut menisivät läpi. Kari meni tehtävää käynnissä ja ravissa aika mukavasti. Se ei tuntunut puskevan kumpaankaan suuntaan ja kääntyi helposti pohkeilla. Jopa minä, ohjia ikuisesti rakastava, maltoin tehdä viimein töitä pohkeillani ja annoin ohjien olla aika rauhassa. Opettajalta tuli kommenttia ravissa siitä, että saisin selvemmin ottaa hevosta lyhyemmäksi ennen käännöksiä. Kari lyhenikin helposti, kun vain älysin sitä siltä pyytää.
Laukassa vasemmassa kierroksessa esitin kertaalleen epämääräisen laukkapyynnön, jolloin Kari nostikin oikean laukan. Hups. Kari tahtoi hitusen asettua myös vasemmassa laukassa oikealle, jolloin opettaja kehotti korjaamaan luonnollisesti vasemmalla ohjalla. Hassua, kun en itse ensin huomannut hevosen hienoista asettuneisuutta. Kai sitä on niin tottunut aina asettamaan, että suorana meno tuntuukin ensin oudolta. Muutamia kertoja Kari reipastui laukan aikana oikeassa kierroksessa niin, että sain jarrutella melkoisesti saadakseni sen kuulolle. Esittipä se kertaalleen laukanvaihdonkin lennosta, kun unohdin ylläpitää oikeaa laukkaa pienen vastalaukkakaarteen aikana. Tämän jälkeen sain pidätteet läpi, ja Kari otti ne mainiosti vastaan. Niinpä parit kiemuraurat ajatuksen kanssa ratsastettuna menivät aika vaivattomasti, ja opettaja kuittasi tehtävän riittäneen meille, ja pääsimme kävelemään.
Takaosakäännöksiä treenasimme vain käynnissä, mutta siinäkin riitti itselle mietittävää. Aluksi tein takaosakäännöksen kaltaista ihan liian pitkään, josta opettajalta tuli noottia. Samalla opettaja hoksautti, että Karille saisi tehdä pidätteitä ja myötäyksiä tiheämmin, jotta se ei vain kävele tehtävän läpi. Kari oli treenannut samaa tehtävää jo edellispäivänä, jolloin se oli hiljalleen alkanut bongata sen jujun. Tänään se tuntui hanskaavan homman kivasti aina, kun itse sain omat palaseni kohdilleen. Tällä kertaa avainsanana oli tosiaan pidätteiden ja myötäysten sopiva rytmitys, jolloin Kari oikeasti teki takaosakäännöksen eikä hiippaillut eteenpäin pyörähtäen uuteen suuntaan ilman että etuosa kiersi takaosaa.
Opettajan mukaan ihanneaskelmäärä takaosakäännöksessä olisi noin viidestä kuuteen. Oma keskittyminen meni apujen säätämiseen, joten en muistanut kertaakaan laskea, monella me pääsimme kääntymään. Alussa tein opettajan varoittaman virheen eli käänsin vielä lopussa liikaa, jolloin eteenpäin jatkaminen ei onnistunutkaan suoraan, vaan kävimme pienen ylimääräisen mutkan aina käännöksen suunnassa. Loppua kohti aloin muistaa ajatella eteenpäin menemistä, jolloin pääsimme paremmin jatkamaan suoraan.
Tunti hurahti vikkelästi ohi ja takaosakäännösten harjoittelun jälkeen ehdimme ottaa enää loppuravit. Koetin houkutella Karia antamaan vähän myöten ja pyöristymään, mutta ravissa siitä ei tullut mitään, vaikka kuinka asettelin ja houkuttelin. Sentään Kari ravasi mukavan tahdikkaasti tässä vaiheessa, joskin olisin saanut ottaa sitä vähän edestä lyhyemmäs ja pyytää sitä työskentelemään takaosalla aktiivisemmin. Opettaja olikin aiemmin tunnilla huomauttanut samasta asiasta ja tuumannut, että juuri niin Karin tulisi tehdä sen sijaan, että se raahaa itseään etujaloilla eteenpäin. Jatkoin vielä loppukäynneissä ratsun houkuttelua pyöreämmäksi ja hetkittäin nappasi. Yhtä nopeasti Kari tosin painui kuolaimen alle tai nosti päänsä takaisin ylös. Huomasin tässä kohtaa päästäväni ohjat tyhjiksi niinä hetkinä, kun ratsu pyöristyi. Tein siis myötäyksen liioitellusti, jolloin hevoselta katosi tuntuma, jolle tulla. Tunnin jälkeen fiilis oli kuitenkin hyvä, sillä Kari oli ainakin näiden tehtävien parissa ihan kelpo ratsu.
Käykäähän myös lukemassa, miten samalla tunnilla olleilla Noralla ja Easyllä meni.
Videoista kiitos Ellelle!
