Takinkääntö paikallaan

Lauantain kunniaksi tuppauduin vuorostaan mukaan tallin B-tunnille. Ratsukseni sain Aten ja myönnän miettineeni, että luvassa olisi taas harmitusta aiheuttava tunti. Blogin arkistoista kaivelinkin esiin tiedon siitä, että viimeksi olen mennyt tällä ratsulla yli kahdeksan kuukautta sitten ja yhteensä olen tätä kertaa ennen ollut sen kyydissä kahdesti. Yritin kuitenkin vaimentaa sisäisen voivottelijani ja keskittyä siihen, mitä tunti toisikaan tullessaan. Luvassa olikin yksi lempiaiheistani eli siirtymät.

Ensimmäinen tehtävä oli siirtyä pitkän sivun alusta käynnistä raviin, pyöräyttää puolivälissä keskiympyrä ja jatkaa pitkää sivua siirtyen vähän ennen sen loppua käyntiin. Aten moottori oli käynnissä heti, vaikka se tulikin tunnille tallista. Jo vapain ohjin se harppoi melkoista käyntiä, ja kun aloin ottaa ohjia tuntumalle, askel reipastui entisestään. Ravisiirtymät sujuivat todella helposti, ja Atte nosti ravin kevyestä avusta. Oikeassa kierroksessa asettaminen keskiympyrälle oli helppoa, mutta siinäkin tunsi, kuinka ratsu nojasi vasempaan ohjaan. Hetkittäin Atte myös valui nojailemaan ohjaani sen sijaan, että olisi kantanut itseään. Opettaja neuvoi ottamaan kohottavia pidätteitä ja pyytämään pohkeilla takapäähän liikettä ilman, että etupää venähtäisi. Näin yksinkertaisilla neuvoilla Atte keveni nopeasti, kun sain tehtyä pyynnöt täsmällisesti. Oikeaan kierrokseen saimme muutamia kivoja hetkiä, jolloin Atte piti itse asetuksensa ja saatoin myödätä sisäkädellä vahtien, että muistan pitää ulko-ohjan silti tuntumalla.

Vasemmassa kierroksessa hevosen roikkuminen sisäohjassa tuntui alussa varsin tuskaisalta. Opettaja ohjeisti siirtämään sisäpohjetta eteenpäin ja koputtelemaan sillä hevoselle vinkkiä, ettei sen tullut nojata sille puolelle. Lisäksi sisäohjalla tehdyt kohottavat pidätteet saivat Aten taas muistamaan, että se voisi kantaa itsensä. Hiljalleen vasempaankin kierrokseen saimme pätkiä, joissa ratsu keveni edestä ja asettui ihan hyvin. Pitkien sivujen loppupuolelle tehdyt siirtymät taas eivät olleet mitään kovin onnistuneita. Atte olisi mieluusti puksutellut ravia, joten sain pidätellä sitä melkoisesti ennen kuin se aina uskoi, että nyt oli aika siirtyä käyntiin. Opettaja oli tunnin alussa antanut vinkin, että Aten kanssa istunnan on oltava vahva. Yritin kaivella lihaksiani moisiin hommiin, mutta ne taisivat olla rantakunnon sijaan lähteneet rantalomalle.

Vasemmalla olevassa kuvassa kuski meditoi, ja ratsu keskittyy. Oikealla olevassa kuvassa onnistuneen meditoinnin tuloksena sekä kuski että ratsu ovat niskoistaan pyöreinä.    



Tämän jälkeen lähdettiin lävistäjille. Katsomoon päin tulleella lävistäjällä tehtiin ravista siirtyminen käyntiin muutaman askeleen ajaksi ja taas peilipäätyä päin ratsastetulla lävistäjällä tehtiin yritettiin esittää keskiaskellusta ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Siirtymät ravista käyntiin vaativat taas jarrutteluita. Opettaja hoksautti pistämään vatsalihakset kunnolla käyttöön ja kuvittelemalla, että ne ovat muuri edessäni estämässä hevosen yritystä kiskaista minut irti satulasta. Sain myös ohjeeksi pyöristää selkää hieman jarrutuksissa, sillä se tahtoi mennä melkoisen notkolle niinä hetkinä. Ihan täysin säädyllisiä siirtymiä en saanut aikaiseksi, mutta onneksi Atte kuunteli kuitenkin ajoittain myös jarruja. Raviin se puolestaan siirtyi edelleen näpsäkästi. Keskikäynnissä ja -ravissa esitimme muutamia hyviä ja tasaisia hetkiä, kun sain hevosen pysymään suorana. Attea alkoi vissiin väsyttää, sillä se tuntui painavan aiempaa enemmän vasemmalle ohjalle. Sieltä puolen sai taas tehdä nostavia pidätteitä, jotka auttoivat aina hetkittäin. Harmittelin kuitenkin sitä, kuinka en osannut olla vahva istunnalla, vaan sorruin usein jarruttamaan liikaa ohjalla, jolloin olinkin lähtenyt vetokisaan Aten kanssa.

Lopuksi kuvio tehtiin siten, että katsomoa kohti tullutta lävistäjää ratsastettiin keskikohtaan käynnissä, siitä nostettiin myötälaukka. Sen jälkeen lyhyelle sivulle pyöräytettiin voltti ja jatkettiin vielä toinen lävistäjä laukassa. Raviin piti siirtyä viimeistään uralle tultaessa, mutta siirron kohdan sai myös valita itse. Tärkeintä oli, että laukka oli tasapainoista ja hallittua samoin kuin siirtyminen raviin. Oikeassa kierroksessa laukka ei meinannut ensin nousta ja kun se nousi, oli se vähän melkoista laahausta. Opettaja ohjeistikin pitämään etupään lyhyenä ja naputtelemaan kevyesti raipalla takapäätä hommiin. Tässä vaiheessa yritin taas jämäköittää istuntaani ja kun seurasin opettajan ohjeita, esitti Atte muutamia kivoja ja kevyitä laukkahetkiä. Toiselle lävistäjälle tultaessa ratsu tosin innostui ja vähän kiihdytti, mutta siirtyi lähestyvän seinän ansiosta aina aika helposti raviin ja siitä käyntiin. Vasemmassa kierroksessa Aten painaminen tuntui alussa todella raskaalta. Opettajan ohjeita seuraten tein sinnikkäästi kohottavia pidätteitä etenkin sisäkädellä, jolloin meno aina vähän parani. Hetkittäin sain oman pakan ja Aten takajalat kasaan, jolloin meno oli jälleen aika kivaa. Lävistäjälläkin onnistuin jopa pari kertaa hallitsemaan menoa sen sijaan, että Atte olisi ominpäin kiihdytellyt.

Tunnin aikana käänsin takkini suhtautumisessani tähän hevoseen ihan aiheesta. Attehan vaikutti varsin kivalta ratsulta, jos nuo pienet kiihdyttelyt ja vasemmalta puolelta painamiset jätti laskuista pois. Ihastuin myös sen tasaiseen raviin ja siihen, että se tuntui keskittyvän hommiin aika hyvin. Se myös vastasi pieniin apuihin, mitä nyt vähän unohti niiden tarkoituksen jarrujen kohdalla. Tunnin kohokohtiin kuului muutavat hyvin näpsäkät laukkanostot käynnistä, joissa hevonen tuntui ponnistavan oikeasti takaa sen sijaan, että raahaisi itsensä etupäällä liikkeelle. Aten kohdalla sananlasku siitä, että kolmas kerta toden sanoo, näytti pitävän paikkansa. Enpä pahastu yhtään, vaikka jatkossa saisin mennä Atella useamminkin. Ainakin, jos kemiamme kohtaavat jatkossakin ainakin tämän tunnin veroisesti.

Kaisakin oli tosiaan samalla tunnilla, joten käykäähän lukemassa, miten hänellä ja Rappenilla meni samat tehtävät.

Kuvista ja videoista kiitos Iinalle!