Vääriä laukkoja, hidasteluita ja sukeltamisia

Esteintoiluni sen kuin jatkuu, sillä ilmoittauduin vielä Aaltokankaan ratsutallien kahdeksan ratsukon kahden päivän 50-60 sentin estekurssille. En antanut matalan estekorkeuden haitata, sillä tuollaisilla korkeuksilla on aikaa ja toivottavasti myös malttia keskittyä petraamaan muissa asioissa kuin pelkässä korkeushyppäämisessä ja senttien tuijottelussa. Ratsukseni olin toivonut varmaa, mutta silti reipasta hevosta. Tallin vastaus toiveeseeni oli 10-vuotias Akvelons eli Aksu. Tallin sivuilla tämän 175-senttisen ruunan kerrotaan olevan osaava jättiläinen, jonka koulupuolen taso on vahva heA. Aksu on tallin parhaita kouluhevosia, mutta hypätessä se saattaa tuijotella erikoisempia esteitä.

Alkuravit ja -laukat mentiin aika itsenäisesti. Aksu tuntui ihan kivalta alusta alkaen, mutta sitä sai kyllä patistella liikkumaan. Se jäi helposti hitailemaan, mutta reipastui aina hetkeksi pyynnöstä. Oikeaan kierrokseen Aksua oli vaikea saada asetettua, kun se vänkäsi vastaan. Vasemmalle asettaminen olikin huomattavasti helpompaa. Vasemmassa kierroksessa kuitenkin huomasin, kuinka Aksu tuntui olevan oikeassa ohjassa kiinni. Yritin sitten aktivoida pohjettani töihin, jotta saisin hevosen pois siltä puolen. En kuitenkaan saanut tahtoani kovin hyvin läpi, kun taisin pyydellä aika epämääräisesti. Muuten opettajalta tuli kommenttia hevosen aktivoimisesta etenevämmäksi sekä ravissa että laukassa.

Alkuverkan jälkeen alettiin hypätä molemmista suunnista kolmen pystyn linjaa, jonka väleihin piti saada viisi askelta. Aksu ylitti matalat pystyt ja yhden okserin hyvin, ja saimme väleihin pyydetyt viisi askelta. Meno tuntui itsestä kuitenkin vähän löysältä, mutta enpä tajunnut tässä vaiheessa vielä alkaa korjata asiaa. Teinpä myös jälleen nolon sukeltamisen, kun ajattelin hevosen lähtevän hyppyyn, mutta sainkin mennä yksin. Tämän jälkeen hypättiin oikeasta kierroksesta ristikon ja okserin kaarevaa linjaa. Opettaja korosti hyvän tien ottamista ristikolle, jossa onnistuimme kivasti. Ensimmäisellä kerralla tosin johdin ristikolla liikaa, jolloin Aksu valui vasemmalle, ja okseri ylittyi enemmän vasemmasta reunasta. Toiselle kierrokselle maltoin korjata virheeni, ja reitistä tuli kokonaisuutena ihan sujuva.

 

Sitten harjoiteltiin vasemmassa kierroksessa kahden ristikon sarjaa, jonka väliin meni kaksi askelta. Sarjalla tuli hieman samaa ongelmaa kuin linjalla eli Aksu tahtoi valua pohkeen taakse, jolloin lähdin itse hyppyyn vähän ennen hevosta. Toisena ongelmana oli se, etten saanut johdettua sarjan b-osalla, jolloin Aksu tuli hypystä väärässä laukassa. Opettaja huuteli vaihtamaan laukan ulko-ohjalla ja sisäpohkeella, mutta vaikka yritin mitä, ei Aksu vaihtanut. Ravin kautta siis. Opettaja hoksauttikin, että parempi koittaa vaihtaa jo esteellä kerran vaihto lennosta ei ota onnistuakseen. En oikein tiedä, miten unohdin johtamisen, kun yleensä olen muistanut sen tehdä. Lopulta sarjan jälkeen hypättiin vielä kaksi ristikkoa, joissa ei ilmennyt uusia ongelmia.

Lopuksi pääsimme hyppäämään radan. Ensimmäisellä kierroksella 1-3 esteiden linja meni tasaisesti siten, että väleihin meni neljä askelta. Nelosristikolle tuli vielä pieni miniaskel, mutta sentään tie sille oli kunnossa. Viitosokserille pääsimme myötälaukassa viidellä askeleella. Sitten unohdinkin jatkaa pitkän suoran 6-8 linjan esteille ja kurvasin suoraan opettajan huuteluita kuulematta ysisarjalle. Aksu vähän hidasti ennen a-osaa, mutta meni välin kahdella askeleella, ahtaasti tosin. Niinpä b-osan puomi kolahti alas, ja Aksu laskeutui vastalaukassa. Jäin taas tyhmyyksissäni nyhertämään vaihtoa lennosta, jolloin aika loppui kesken kymppiristikon lähestyessä. Aksu yritti pelastaa itseään vaihtamalla etupään myötälaukkaan, mutta sekalaukassa tultu kaarre meni odotetun kehnosti, ja Aksu keilasi ristikon puomit alas. Siitäkin huolimatta pääsimme ristikolle 11 neljällä askeleella, vähän tosin vasemmalle valuen.

Kaikeksi onneksi opettaja antoi minun tulla radan vielä uudelleen, jotta saisin mennä sen kokonaan. Olimme seisoskelleet tovin, mutta ehdin vähän ravailla alle odotellessani viimeisen ratsukon ehtivän tehtävän loppuun. Aksu oli kuitenkin hyytynyt vielä enemmän enkä tajunnut tehdä laukassa ympyrää, vaikka opettaja sitä huuteli. Ykkösokseri ylittyi ok miniaskeleen kanssa, mutta kakkospysty kolisteltiin alas, vaikka tulimme sille neljällä askeleella. Opettaja hoksauttikin, että tulimme liian lähelle estettä. Kolmospystylle pääsimme taas neljällä askeleella, mutta Aksu valitsi sen jälkeen väärän laukan. Kaarteessa se korjasi sen edestä oikeaksi ja jätti takapään väärään laukkaan. Sitten pitkällä sivulla se puolestaan vaihtoi etupäänkin väärään laukkaan. En sitten ehtinyt alkaa korjata, joten neloselle tulimme vastalaukassa. Nelonen ylittyi kuitenkin ok, mutta viitosokserille tuli yksi lisälaukka eli yhteensä kuusi askelta. Pitkän lähestymisen aikana kuutoselle opettaja huuteli hakemaan hyvän laukan, joka on säädeltävissä. Koetinkin pyytää ratsua pohkeilla eteen, mutta muistaa pitää ohjat kädessä. Kauheaa muutosta ei päässyt tapahtumaan, mutta jotain pientä onneksi kuitenkin. Niinpä linja 6-8 meni ihanan tasaisesti neljällä askeleella ilman ongelmia. Tässä tuli ehkä tunnin hallituin ja helpoin hetki. Sillä fiiliksellä sarjakin ylittyi vielä kivasti. Sittenpä Aksu laskeutuikin taas väärässä laukassa, kun en muistanut johtaa. Jäin taas säätämään vaihtoa lennosta eikä sitä tietysti tullut, joten kymppiristikolle tulimme väärässä laukassa. Se ylittyi kuitenkin ok ja viimeiselle ristikolle pääsimme neljällä askeleella, jälleen tosin vähän vasemmalle valuen.

 

Siihen sitten päättyikin tunnin hyppelyt. Vaikka tuntiin mahtuikin aika paljon vääriä laukkoja, hidasteluita ja minun sukelteluitani, olin kohtuullisen tyytyväinen. Aksun kanssa ei onneksi jännittänyt, mutta olisin silti saanut olla tuplasti paremmin hereillä. Siten olisin saanut karsittua omia sukelteluitani, kun ratsu olisi liikkunut hyvin eteen, jolloin olisin saanut laskettua hyppypaikat oikein. Huomisen tuntia varten tehtäväni onkin herätellä ratsu liikkumaan ja muistaa johtaa esteillä, jotten jää säätämään epätoivoista laukanvaihtoyritystä lennosta ja pilaa hyppyjä vastalaukkakaarteilla. Iloista tunnissa oli se, että sukelteluita huomioimatta opettajalta ei tullut moitittavaa katseestani, käsistäni tai istunnasta. Jännä oli myös huomata, että kyllähän noin 50-60 sentin korkuisten esteidenkin hyppääminen oli riittävän kivaa.

Videoista kiitos Noralle!