Leirin viides tunti: 85 sentin okserin yli

Viidennellä tunnilla oli luvassa erikoisesteitä. Kentälle oli kasattu vesimatto aaltolankuilla, muurieste sekä tavallinen okseri. Ratsuksi valitsin hieman epäröiden jälleen Nasun, jonka opettaja tuumasi olevan reipas, mutta ei kuuma.

Tunnin aluksi ravailtiin puomeja, joissa ei sen ihmeempiä tullut. Laukkaa otettiin nopeasti molempiin suuntiin. Pitkät sivut mentiin kevyessä istunnassa ja lyhyillä sivuilla istuttiin takaisin satulaan ja vähän lyhennettiin. Nasu liikkui ihan kivasti itse ja kevyessä istunnassa tunsi, että ratsu lähtisi helposti reippaammin, jos sitä siltä vain pyytäisi. Opettaja kuitenkin tuumasi, että Nasun kanssa voi ottaa rauhallisemmin, ja pienoisena jänishousuna valitsinkin mieluummin vähän hitaamman tahdin kuin olisin ottanut sitä riskiä, että Nasu innostuu turhankin reippaaseen menoon.

Hyppelyt aloitettiin hyppäämällä ristikkoa verryttelyesteenä. Sille tultiin vasemmassa kierroksessa ja hypyssä laukka vaihdettiin oikeaksi. Nasu eteni mukavan tasaisesti, ja laukka vaihtui joko hypyssä tai näpsäkästi esteen jälkeen lennossa. Seuraavaksi hypättiin ensimmäistä erikoisestettä eli aaltolankulla viritettyä vesimattoa. Ohjeena oli tulla vähän liikkeen takana lyhyessä, mutta aktiivisessa laukassa. Nasu ylitti esteen ilman kyttäilyjä, joten saatoin kivasti keskittyä omaan menooni. Opettaja kehui myötäämisen sujuvan hyvin, ja itse olin tyytyväinen katseeseeni. En myöskään sukellellut, joten tunti oli sujunut tähän asti lupaavasti. Esteeseen lisättiin myös toinen lankku, joka ei vaikuttanut menoon ollenkaan.

Tämän jälkeen hypättiinkin vesimaton ja aiemmin ristikkona ja nyt okseriksi muuttuneen esteen kaareva linja 21 metrin välillä. Meille väliin sujahti kuusi askelta, mikä kelpasi opettajalle. Viisi olisi ollut toki hevoskokoisen ratsun katu-uskottavampi valinta, mutta nynnerövaihteella menneelle kuskille se kuusikin sopi mainiosti. Laukat saatiin myös vaihtumaan samaan tapaan kuin aiemmin eli joko esteellä tai sitten lennosta.

Kaarevan linjan jälkeen hypättiin vielä muuriestettä. Ensimmäisellä kierroksella käänsin turhan vikkelästi esteen jälkeen vasemmalle, josta opettaja huomautti. Toisella yrittämällä meni paremmin, ja se riittikin. Olin Nasuun tyytyväinen, sillä vaikka sillä ei ollut hypätty laidunlomien takia aikoihin, se ylitti erikoisesteet varsin mutkattomasti ja toimi muutenkin minulle sopivan rauhallisesti ja helposti.

Loppuun hyppelimme esteet vielä putkeen järjestyksessä vesimatto, okseri, muuri ja vielä uudelleen vesimatto. Miniradan korkein este oli okseri, joka oli 85 senttiä. Este ei hirvittänyt eikä edes näyttänyt korkean Nasun selkään isolta. Niinpä lähdin radalle ilman ongelmia. Opettaja oli toivonut kaarevan linjan väliin nyt viittä askelta, ja lähdinkin sitä yrittämään. Pyysin alkuun reippaan laukan, mutta lopulta vesimatolle tuli jokin kommellus ja väli mentiin kuudella askeleella. Siitä laukka vaihtui muistaakseni suoraan oikeaksi, ja jatkoimme muurille. Sekin ylittyi kummemmitta ongelmitta laukan vaihtuessa jälleen vasemmaksi. Loppuun oli enää vesimatto uudelleen, ja rata olikin siinä.

Itselle oli parhainta päästä hyppäämään hurja 85 sentin okseri ja kun se vielä ylittyi ongelmitta, olisi hymy melkoinen. Nasu myös lunasti tällä tunnilla paikkansa tämän leirin ykkösestehevosena. Se kulki mukavan tasaisesti ja rauhallisesti sekä sen hyppyihin oli valtavan helppo mennä mukaan. Kuvista tosin selvisi hassu asia: ruuna hyppää takajalat ihan oikoisenaan, aivan kuin ne olisivat halvaantuneet kesken kaiken. Tätä ei tosin selkään tuntenut, joten menoa se ei haitannut. Kehuinkin ratsua opettajalle ja toivoin, että menisin sillä esteitä leirin aikana vielä uudemman kerran.

Kuvasta ja videosta kiitos jollekin leiriläisistämme!