Jetin siivillä

Hurjan kolmen päivän ratsastustauon jälkeen suuntasin Tallinmäelle tarkoituksena tahkoilla puomeja ja kavaletteja Jetin kanssa. Olin innoissani, sillä estepuolella Jetti kuulemma liikkuu reippaammin ja osaa vieläpä jopa joskus kiikuttaakin ratsastajaa. Jälkimmäinen ei tietenkään ole toivottua, mutta kun koulupuolella en tätä ratsua kovin helposti saa reippaaksi, oli sen puolen näkeminen tässä hevosessa enemmän kuin toivottua.

Tunti aloitettiin ravailemalla rennosti hevoselta sen kummempia vaatimatta. Jetti tosin tuntui melkoisen nihkeältä, joten hoputtelin sitä kuitenkin pysymään liikkeessä. Kun olimme ravailleet tovin, aloimme tahkota kahta ympyrän kaarelle sijoitettua puomia. Tarkoituksena oli tietysti saada hyvä tie ja säilyttää ravi tasaisena. Alussa Jetti vähän hyytyi puomille, jolloin sain komentaa sitä eteenpäin. Kohtuullisen nopeasti se kuitenkin alkoi säilyttää tahdin, jolloin puomit menivät ravissa ihan hyvin. Vasen kierros oli tuttuun tapaan vaikeampi, sillä vinon istuntani takia hevonen valui koko ajan sisemmäs. Muistin kuitenkin yrittää korjata istuntaani ja viritellä sisäpohjettani käyttöön, mutta hetkittäin sorruin silti epätoivoisesti korjaamaan menoa ohjilla.

Laukassa verryteltiin hetki tekemällä temponvaihteluita. Jetti hidasti hienosti, mutta olisi saanut vastata mielestäni paremmin eteenpäin pyytävään apuun. Nohitin sitten hieman raipalla, ja johan ratsu muisti liikuttaa kavioitaan. Laukassakin tahkosimme nopeasti puomeja. Ensin väliin piti saada viisi askelta, sitten neljä. Muutamia kertoja valitsin viittä askelta tavoitellessani huonon tien, jolloin tuloksena oli joko neljää tai neljää ja puolta. Kertaalleen taidettiin esittää ravisekamelskaakin. Viisi askelta kuitenkin onnistui lopulta, kun sain pidettyä Jetin hitaassa laukassa ja isonnettua kaarretta puomien välissä. Neljä askelta puolestaan onnistui, kun luontevasti sain vähän tarmokkaampaa laukkaa ja tajusin opettajan vinkistä pienentää puolestaan puomien välistä kaarretta.

Puomien jälkeen siirryimme 23 metrin kavaletin ja pienen pystyn linjalle. Väliä tultiin ensin seitsemällä laukka-askeleella ja sitten kuudella. Seitsemän laukka-askeleen kanssa ongelmanani oli alussa se, että aloin ottaa laukkaa kiinni liian myöhään enkä ehtinyt rentoutua hyppyä kohti. Opettaja neuvoi tulemaan jo alussa lyhyempää laukkaa ja muistamaan rentoutua hyppyyn. Jetti kuunteli mukavasti pidätteet, ja näillä neuvoilla pääsimme välin tasaisesti seitsemällä askeleella. Kuuteen askeleen ei tarvinnut tehdä kummemmin säätöjä tai kiihdytyksiä. Varmistin vain, että Jetti liikkui itse ja annoin mennä. Laukka-askeleet sopivat näpsäkästi väliin, ja pienet hypyt olivat sutjakoita.

Lopuksi hyppäsimme vielä rataa. Matkaan lähdettiin oikeassa kierroksessa ja kavalettiykkösen ja -kakkosen väliin piti laittaa viisi askelta. Se onnistui näpsäkästi, sillä en ollut tajunnut herätellä Jettiä kunnolla, ja se laukkaili vähän unessa. Tämä virhe kostautui sitten kolmosesteellä, johon tulimme hitusen liian lähelle ja ylitimme sen töksähtävällä hypyllä. Laukka taisi silti vaihtua. Sitten saimmekin hurautella pidemmän pätkän, jonka aikana muistin viimein herättää ratsun. Nyt nelosen ja viitosen väliin piti laittaa enää neljä askelta. Koska Jetti oli hereillä ja minä puolestaan en, hurautimme välin kolmella askeleella. Opettaja oli huudellut meitä tasoittamaan menoa, mutta en sitten ollut malttanut kuunnella tätä. Muistin kuitenkin, että esteiden 6 ja 7 linjalle piti ottaa lyhyempi laukka, sillä tehtävänä oli tulla se seitsemällä askeleella. Rauhoitin laukkaa ajoissa ennen kavalettia, jolloin väli meni kivasti vaadituilla askelilla. Kasi ylittyi myös ok, ja laukka vaihtui. Sitten kaasutin hieman, sillä nyt linja piti tulla kuudella askeleella. Jetti oli hyvin hereillä, ja linja hurahti toivotusti oikein. Kierroksen jälkeen oli pakko kehua opettajalle, että kyllähän Jetti on estetunnilla kivempi, kun se liikkuu minulla silloin kuitenkin vähän paremmin.

Toisena ratana saimme tulla vielä esteet 1, 2, 3, 8, 9 ja 10. Opettaja ohjeisti ottamaan nyt sen reippaamman laukan, jolloin esteiden 1 ja 2 väliin tuli neljä askelta ja väliin 9 ja 10 kuusi. Matkaan lähdimme oikeassa laukassa, ja olin taas antanut Jetin nukahtaa. Olin kuitenkin niin innoissani hypyistä, etten malttanut pyöräyttää alle ympyrää ja säätää laukkaa, vaan jatkoin eteenpäin. Ykkösen ja kakkosen väliin tuli neljä askelta, mutta kolmoselle tulimme taas hyytyen. Jetti kuitenkin vaihtoi laukan, vaikka keilasikin puomin alas. Nohitin sitä vähän, jolloin kasi ylittyi sutjakammin, ja laukkakin vaihtui. Sen jälkeen pyysin vielä hevosta vähän heräämään, jotta linja menisi toivotusti kuudella. Ja sehän meni, kun Jetti oli herännyt. Harmittelin opettajalle sitä, etten juuri koskaan muista herättää hevosta, vaan annan ratojen alun mennä aina mönkään. Onneksi saimme tulla vielä kolmosesteen uudelleen oikeasta kierroksesta aloittaen ja esteellä vasempaan laukkaan vaihtaen. Nyt nohitin Jetin heti liikkumaan, ja se reipastuikin helposti. Sen tuloksena tulimme kolmoselle hyvään kohtaan, Jetti nosti jalkansa, ja laukka vaihtui ongelmitta. Tähän hyvään hyppyyn oli mainiota lopettaa tunnin treenit.

Esteiden korkeudet pysyivät mukavasti jossain 60-65 sentin korkeudessa. Useimpina kertoina sain laskettua hyppykohdat oikein, mutta muutaien töksähtävien kertojen aikana kuvittelin ratsun lähtevän kauempaa. Jetin hyppyihin oli helppo myötäytyä, ja se eteni näillä pikkuisilla esteillä mukavan tasaisesti ja varmasti. Jatkossa voisin kuitenkin muistaa ottaa heti alusta oikeanlaisen laukan, jotta töksähtäviä hyppyjä ei tulisi niin montaa. Tämän tunnin paras anti oli juuri tuo rata, jonka aikana piti myös pystyä säätelemään laukkaa. Se piti minut ihmeen hyvin hereillä (alkua lukuun ottamatta), kun yleensä jään haaveilemaan ja luotan hevosen menevän automaattisesti eteenpäin. Jetin kanssa treenailu estepuolella oli siis varsin kivaa ja toivonkin, että pääsen jatkossakin sillä hyppelemään. Itse asiassa huomenna onkin jo seuraava tunti, mutta annan opettajan päättää, millä ratsulla silloin treenailen.