Tasaisempaa estetreeniä

Sunnuntain esteräpellykseni olivat sen verran tuoreessa muistissa, että niistä sisuuntuneena halusin hypätä Tallinmäen kolmen ratsukon estetunnilla Jetin kanssa edes vähän paremmin. Jetin mukavuusalue esteillä on opettajan mukaan ainakin 90 senttiin saakka, ellei jopa metriin. Sitä korkeammilla hevosta täytyy jo ratsastaa vähän enemmän. Niinpä tunsin oloni enemmän kuin kotoisaksi ruunan kyydissä, sillä tunnin aikana vain pari estettä nousi noin 80-85 sentin tuntumaan.

Alkuverkassa ravasimme ympyröitä pyöritellen sekä 17 metrin välein laitettuja puomeja niiden väliin käyntisiirtymisiä tehden. Jetti oli taas maltillisella tuulella, joten koetin viritellä sitä liikkumaan reippaammin. Puomilinjalla ravista päästiinkin käyntiin vaivatta, mutta aluksi palaamiset raviin olivat varsin tahmeita. Aloin sitten pyytää näpäkämpää ravia muuallakin, jolloin Jetti siirtyi puomilinjallakin takaisin raviin aika kivasti. Linjalla pelattiin vielä laukassa askelilla tuttuun tapaan ottaen väliin askelia 5-5, 6-6, 4-4, 5-6 ja 5-4. Askelmäärät löytyivät aika helposti, ja jälleen sain nauttia siitä, kuinka Jetti säilytti tehtävissä samanlaisen laukan ilman, että minun tarvitsi sitä siltä pyytää. Ruuna myös otti eteenpäin pyytävät avut kivasti vastaan, jolloin esimerkiksi 5-4 meni sutjakasti.

Yksittäisinä estetehtävinä tulimme vähän erikoisempaa heinäpaaliestettä (ratapiirroksen este 5) oikeasta kierroksesta, kavaletin ja heinäpaaliesteen kaarevaa linjaa, rengasokseria (este 1) sekä portin (este 2) ja pystyn (este 3) suoraa linjaa. Heinäpaalieste tutustutettiin hevosille tulemalla ensimmäinen lähestyminen ravissa. Luulin muka tuovani Jettiä erikoisemmalle esteelle jämäkästi, mutta niin vain viime tingassa ratsu väisti esteen oikealle. Uudelle yrityksellä olin sisuuntuneempi, ja nyt Jetti meni pienen esteen yli mukisematta. Seuraavaksi tulimme samaa heinäpaaliestettä hypäten sitä ennen kavaletti alle (este 4). Olisin saanut olla tarkempi tien kanssa, sillä monena kerta en saanut Jettiä aivan suoraksi ennen estettä. Niinpä oikea laukka jäi vaihtumatta esteellä, mutta onneksi sen sai aina jälkeen korjattua lennosta.

Portin ja pystyn linjan väliin hurahti neljä askelta kohtuullisen mukavasti eikä tehtävässä ollut muuta ongelmaa kuin se, että pystyn jälkeen lähdin kaartamaan liian nopeasti oikealle. Kuvittelen ilmeisesti aina estetunneilla olevani kisaradan uusinnassa, kun harvoin maltan jatkaa esteen jälkeen suoraan. Sitäkin olisi kuitenkin syytä treenata. Lopuksi vielä ennen rataa hyppäsimme okserin, jonka alle oli laitettu renkaita. Jetti yritti vähän tuijotella sitä, mutta nyt olin hereillä ja komensin ratsuni tomerasti esteen yli. Kunpa samanlaisen tomeruuden saisi pidettyä useammin, niin kiellot ja ohimenot vähenisivät taatusti.

Lopuksi hyppäsimme radan kahteen kertaan, ensin hieman matalampana ja sitten korotettuna siten, että esteet 1 ja 3 olivat jossain 80-85 sentin tuntumassa ja muut jossain 50-70 sentissä. Ensimmäisellä kierroksella rengasokseri ylittyi ihan ok, mutta olisin saanut viritellä Jetin parempaan laukkaan. Niinpä sen esteen jälkeen vähän nohitin ratsua, jotta kakkosen ja kolmosen väli päästäisiin neljällä. Tämä onnistui, ja kolmosen jälkeen olimme odotetusti oikeassa laukassa. Vauhti meinasi taas vähän hiipua, mutta ei kaikista pahiten. Neloskavaletti ylittyi ongelmitta ja nyt tie viitoselle oli aikaisempaa parempi, jolloin laukkakin vaihtui vasemmaksi. Lopuksi tulimme vielä uudelleen rengasesteet ja kavaletin ilman uusia ongelmia. Toiselle kierrokselle sain tosiaan muutaman esteen korotettuna eikä se tuottanut kummempia ongelmia. Muutama piirun verran eri aikaan hypätty este mahtui tosin mukaan, mutta ne eivät onneksi olleet läheskään pahimmasta päästä. Jatkoa varten voisin kuitenkin opetella ratsastamaan Jetin kunnon ratalaukkaan, jolloin ponnistuspaikat tulevat paremmin ja olemme Jetin kanssa menossa esteen yli täsmällisemmin yhtä aikaa.

Eli jatkoa varten malttia ratsastaa tiet täsmällisesti ja taitoa laittaa ratsu kunnon laukkaan ja säilyttää se, niin eiköhän Jetinkin kanssa hyppelystä tule kivaa. Jetti oli jälleen yhtä ohiluisua huomioimatta tasaisen varma. Sen kanssa ei tarvinnut jännätä, kieltääkö se tai ampaiseeko se omille teilleen. Laukkojenkin vaihtaminen tämän ruunan kanssa on ihanan helppoa joko esteellä tai viimeistään lennosta. Luulen myös, että useampien hyppykertojen jälkeen alan päästä enemmän sinuiksi Jetin kanssa, jolloin yhteistyömme toivottavasti paranee.